Muslimihuvipuisto ja maisemia

Nyt olen päässyt majoittuaan aika kivalta vaikuttavaan Green Village Langkawi resorttiin. Ei tosiaan mikään viiden tähden paikka, mutta melko luksusta purjehduksen jälkeen oikea sänky ja ilmastointi. Lisäksi hotellin uima-allas on kiva WiFi toimii ja riippumattokin löytyy niin täällä on hyvä toipua purjehduksen rasituksista. Purjehdukseen palaan seuraavassa blogissa, mutta laitetaan nyt pikkuisen kuvia ja tekstiä siitä mitä tapahtui ennen veneelle pääsyä.

23.1.2016 lensin Kuala Lumpurista Langkawin saarelle, joka sijaitsee Malesian pohjoisosassa lähellä Thaimaan rajaa. Kuala Lumpurin kotimaan terminaali on muuten yksi kaaoottisimmista lentokentistä missä olen ikinä ollut.

Kuvasta voi yrittää hahmottaa missä olen. Sininen piste on minä. Oikeassa alalaidassa Kuala Lumpur pääkaupunki ja musta viiva on Thaimaan raja.

 

Saavuttuani saarelle otin taksin hotelliini Geo Village hotelliin, jonka jostain syystä olin mielikuvissani sijoittanut luonnon keskelle.. Eipä se sitä ihan ollut. 

 

Tämä Oriental Village missä hotelli sijaitsi oli ihan periaatteessa nätiksi tehty. Kuitenkin täynnä kaikkea turistikrääsää ja dinosaurusesityksiä ja käärmeiden kanssa valokuvausta ja kaikkea ihan käsittämätöntä hulabaloota. Lisäksi suurin osa kävijöistä oli muslimeja. Eikä siinä mitään, mutta alkoholi oli melkein kaikissa ravintoloissa kiellossa. Lisäksi jotenkin alkoi ärsyttämään olla vähemmistössä, kun oli nainen paljain päin liikenteessä. Kuvassa taustalla näkyy pylväitä vuorelle niin niitä pitkin kulkee köysirata huipulle.

 

 

 

Malesialaiset rakastaa kissoja ja niitä tuntuu olevankin vähän kaikkialla. Kaikki kuitenkin hyvävoimaisen oloisia. Koiria ei juurikaan näy ja kuulemma paikalliset eivät pidä koirista.

Jotenkin ajattelin, että illalla sitten kun päiväkävijät lähteneet varmaan koko kylä rauhoittuu ja ulkona on mukava käppäillä. Ja mitä vielä. Koko kylä oli valaistu psykedelisellä valaistuksella. Tuo mikä nyt näkyy sinisenä vaihtoi väriä noin kahden sekunnin välein ja kaikki palmutkin oli valaistu samalla tavalla.

 

Saavuin tosiaan hotellille jo noin lounasaikoihin. Ja pari päivää suurkaupungissa hikoituani olin jo haaveillut kuinka hotellissa pomppaan uima-altaaseen. No sehän ei mennyt sitten ihan niin, koska kysyin respasta missä on uima-allas ja heidän mukaansa se oli remontissa. Kävin altaalla katsomassa ja en usko, että siellä mitään remontoitiin. Tyhjänä se kylläkin oli, mutta ei auta. Olin jo päähäni saanut, että uimaan on pakko päästä niin kysyin missä ranta. Sinne on noin 15min kävelymatka sanottiin. Ei kai siinä mitään vesipullo matkaan ja kävelemään. Tosin kävelin ensin sen 15min väärään suuntaan, joten semmoinen reilu puolen tunnin kävely siitä tuli. Kuitenkin pääsin rannalle ja pääsin uimaan. Ei ehkä se kaunein ranta eikä ehkä se hienoin uintireissu, mutta kuitenkin.

 



 

Rannalla ja vedessä on aika paljon meduusoja.

 

Näitä punaisia isoja meduusoja näkyi etenkin purjeveneen kannelta aika paljon. En ole ikinä ennen punaisia meduusoita ja vieläpä noin isoja.

 

 

Seuraavana iltana oli määrä mennä satamaan veneelle klo 19.00 kuitenkin sitä ennen oli monta tuntia aikaa niin ajattelin käyttää ne ajelemalla cable cartilla vuorelle. Olikin oikein mukava reissu ylös. Aivan upeat maisemat laitan tähän pari kuvaa.

 



Ylhäälle rotkoon oli rakennettu myös kävelysilta maisemien katselemiseen. Oli aivan upeat maisemat kyllä katsella sillalta suoraan rotkoon.

 

 

 

 

Tornitaloja ja herkkuruokia

Olen tässä joutunut toteamaan, että tämä Kuala Lumpur on melko iso kaupunki. Joka puolella ihmisiä ja en ole kuin parissa eri kaupunginosassa vieraillut. Pikaisella googlettamisella selvisi, että Kuala Lumpur on yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista ja tämän hetkinen asukasluku on noin 1,6miljoonaa asukasta.

Tänään vihdoin pääsin vierailemaan kuuluisilla Petronas twin towerseilla. Olen miettinyt mikä juttu energiayhtiöillä ja torneilla on sillä Fortum ja Petronas eivät todellakaan ole ainoat torneja rakentaneet energiayhtiöt. Tosin Petronasin tornit taitavat olla omaa luokkaansa. En keksi muuta selitystä kuin suuruudenhulluus ja iso rahakasa.

Maksoin siis tornien välisen kulkusillan kävelystä sekä 86krs observation deckillä vierailusta semmoisen lähemmäs 18e mikä on täkäläiseen hintatasoon nähden ihan järkyttävä summa. Mutta oli sen arvoista! Jostain kumman syystä kierroksella ei juurikaan paikallisia näkynyt..

Valmistuessaan kaksoistornit ovat olleet maailman korkein rakennus. Eivät ole enää. Kuitenkin yhä maailman korkeimmat kaksoistornit korkeudeltaan 452m pohjakerroksesta. Vertailukohtana itselleni hieman tutumpi Fortumin torni keilaniemessä on korkeudeltaan noin 90m merenpinnasta. Eli semmonen 5 forumin tornia pitäs laittaa päällekkäin, jotta puhuttaisiin samasta kokoluokasta.. Tornien rakentaminen on aloitettu 1992 ja käyttöön vihkiminen tapahtunut 1999. Vertailukohtana keilaniemen pappatorni on otettu käyttöön jo 1976. Sitten niitä kuvia.

Torneihin suuntasin monoraililla, joka oli mielenkiintoinen kokemus paitsi sen takia, että kulki puolet matkasta vinossa niin myös siksi, että lippuna toimi kolikko.

Ehkä suosikkijuttujani noin korkealla on seurata liikennettä. Jotenkin hypnoottista.

Hulluin ammatti ikinä, johon en suostuisi mistään hinnasta. Ikkunanpesijä noissa korkeuksissa. Ei näyttänyt iloiselta hän. Olisin antanut tippiä, jos olisin voinut. Ihan järkyttävää, että joku kykenee tuohon! Heiluvissa vaunuissa monen sadan metrin korkeudessa. Alkoi ahdistamaan jo pelkkä katsominen..

Naapuritornin ikkunanpesijöitä.

Toisen kaksoistornin huippu.

Jostain syystä kuvasin myös aulan jättimäiset kattolamput.

Torneissa käynnin jälkeen olin suunnitellut hienosti vierailevani muissakin nähtävyyksissä. Viereisessä puistossa kävin kyllä. Sieltä sitten lähdin kävelemään eteenpäin ja oli aivan tuskaisen kuuma. Semmoinen, että hiki valui jokaisesta ruumiinosasta. Sinnikkäästi kuitenkin kävelin kunnes tuli tienylitys eteen.Tuolla keskikaupungilla on sikäli hauskoja "suojateitä" että periaatteessa suojatien merkki, mutta ei jalankulkijoiden valoja tai muutakaan helpotusta tien ylitykseen. Lähinnä näissä olen bongannut jonkun paikallisen ja ylittänyt tien samaan aikaan. Tässä kohtaa viisi kaistaa ja autoja kolmesta suunnasta. Siinä kohtaa meni hermo, että en jaksa enää vaan menen hotellille. Hotellille päästyäni selvisikin syy painostavalle ilmalle sillä alkoi ukkostamaan ja tuli kunnon sadekuurot. 

Illallista lähdin sitten metsästämään Jalan Alor ruokakadulta, joka olikin erinomainen kokemus.

Monorail asemalla oli ruuhkaa.

Jalan Alor kadulla

Hyvää ruokaa Sanghai vermicelli.

Jälkkäriksi vesimelonia 2 ringgittiä eli alle 50snt.

Oli pakko antaa rahaa tälle sinnikkäälle katusoittajalle, joka radionsa ja huuliharppunsa kanssa kiersi katuja yhden käden ja jalan avulla.

Huomenna on sitten taas uudet kuviot edessä. Lento Langawin saarelle. Siellä sitten ainain purjehdusta olisi suunnitelmissa. Saas nähdä mitä muuta.

Lintuja

Pienten päiväunien jälkeen päätin, että nyt on pakko mennä katsomaan vähän kaupunkia. Ajatuksena oli mennä monoraililla lake gardenseihin puutarhaan. No lennossa suunnitelma pikkuisen muuttui ja meninkin metrolla lintupuistoon. Oikein hyvä päätös. Täällä Kuala Lupurissa sijaitsee ainakin mainosten mukaan maailman suurin vapaana lentävien lintujen puisto. Kyseessä siis valtava häkki, jossa linnut lentävät vapaana. Tai ihan kaikki linnut eivät olleet vapaana. Henkilökohtaisesti pidän ihan positiivisena asiana, että esim. strutsit ja kassovarit visusti häkeissä. Samalla reissulla tuli nähtyä myös moskeija ja vanha rautatieasema. Hienoja rakennuksia nekin.

Eilen olin vielä aika hukassa ja hieman epäluuloinen koko kaupunkia kohtaan. Nyt jotenkin tänään on muuttunut epäluulo innostukseksi ja melkein jopa harmittaa, että ylihuomenna jo lähtö eteenpäin. Jää paljon näkemättä.

Kuvassa päämoskeija mitä se ikinä tarkoittaakin. Oisko vastaava kuin tuomiokirkko..? En uskaltanut minishortseissa edes yrittää sisälle.

Muslimipoikija moskeijan lähellä.

.

Hassu haikara tai vastaava kuljetti löytämäänsä keppiä ylpeänä ympäriinsä.

Paljon erilaisia papukaijoja ja undulaatteja. Olivat äänekkäitä, mutta onneksi suht vaarattoman oloisia.

Lintupuisto oli iso ja aika kivasti rakennettu useampia vesiputouksia ja isoja tiloja. Toki oli myös pienempiä, mutta pääasiassa aika avara paikka.

Pelikaani, joka ei lentänyt turbiiniin.

Kalasoppa.

Oli siellä pieniäkin lintuja tuo about ison punatulkun kokoinen. Pieniä vaikeampi saada kuvaan kuin jättilintuja.

Lintupuistossa näitä ei ollut, mutta heti ulkopuolella paikalliset hätistelivät jonkin sortin apinoita pois. Söpöjä ne mun mielestä oli.

Tässä lintupuisto vähän kauempaa niin ehkä saa jotain kuvaa mittakaavasta, että minkä kokoisesta puistosta oli kyse.

Olisin voinut tuijottaa tota pelikaania tuntikausia.

Tämä tuli nyt jostain syystä kyljelleen, mutta ehkä tajuaa mitä kuvassa on. Täällä siis on melkein kaikissa paikoissa kaksi vessavaihtoehtoa. Normaali pönttö ja tämmöinen kyykkyvaihtoehto. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun pönttövaihtoehto puuttuu..

Kuvassa vanha rautatieasema, jossa nyt menee joku metron tapainen juna, jolla kuljin. Ei mitään hajua onko se oikeasti metro vaiko juna.. Tarkoitus oli mennä monoraililla.

Tänään olen aamun vatsaoireilusta pelästyneenä syönyt vain länsimaista ruokaa. Välipalaksi söin Auntie Anne´sin prezelin juusto ja kinkku päällisellä. Oli muuten älyttömän hyvää.