Tornitaloja ja herkkuruokia

Olen tässä joutunut toteamaan, että tämä Kuala Lumpur on melko iso kaupunki. Joka puolella ihmisiä ja en ole kuin parissa eri kaupunginosassa vieraillut. Pikaisella googlettamisella selvisi, että Kuala Lumpur on yksi maailman nopeimmin kasvavista kaupungeista ja tämän hetkinen asukasluku on noin 1,6miljoonaa asukasta.

Tänään vihdoin pääsin vierailemaan kuuluisilla Petronas twin towerseilla. Olen miettinyt mikä juttu energiayhtiöillä ja torneilla on sillä Fortum ja Petronas eivät todellakaan ole ainoat torneja rakentaneet energiayhtiöt. Tosin Petronasin tornit taitavat olla omaa luokkaansa. En keksi muuta selitystä kuin suuruudenhulluus ja iso rahakasa.

Maksoin siis tornien välisen kulkusillan kävelystä sekä 86krs observation deckillä vierailusta semmoisen lähemmäs 18e mikä on täkäläiseen hintatasoon nähden ihan järkyttävä summa. Mutta oli sen arvoista! Jostain kumman syystä kierroksella ei juurikaan paikallisia näkynyt..

Valmistuessaan kaksoistornit ovat olleet maailman korkein rakennus. Eivät ole enää. Kuitenkin yhä maailman korkeimmat kaksoistornit korkeudeltaan 452m pohjakerroksesta. Vertailukohtana itselleni hieman tutumpi Fortumin torni keilaniemessä on korkeudeltaan noin 90m merenpinnasta. Eli semmonen 5 forumin tornia pitäs laittaa päällekkäin, jotta puhuttaisiin samasta kokoluokasta.. Tornien rakentaminen on aloitettu 1992 ja käyttöön vihkiminen tapahtunut 1999. Vertailukohtana keilaniemen pappatorni on otettu käyttöön jo 1976. Sitten niitä kuvia.

Torneihin suuntasin monoraililla, joka oli mielenkiintoinen kokemus paitsi sen takia, että kulki puolet matkasta vinossa niin myös siksi, että lippuna toimi kolikko.

Ehkä suosikkijuttujani noin korkealla on seurata liikennettä. Jotenkin hypnoottista.

Hulluin ammatti ikinä, johon en suostuisi mistään hinnasta. Ikkunanpesijä noissa korkeuksissa. Ei näyttänyt iloiselta hän. Olisin antanut tippiä, jos olisin voinut. Ihan järkyttävää, että joku kykenee tuohon! Heiluvissa vaunuissa monen sadan metrin korkeudessa. Alkoi ahdistamaan jo pelkkä katsominen..

Naapuritornin ikkunanpesijöitä.

Toisen kaksoistornin huippu.

Jostain syystä kuvasin myös aulan jättimäiset kattolamput.

Torneissa käynnin jälkeen olin suunnitellut hienosti vierailevani muissakin nähtävyyksissä. Viereisessä puistossa kävin kyllä. Sieltä sitten lähdin kävelemään eteenpäin ja oli aivan tuskaisen kuuma. Semmoinen, että hiki valui jokaisesta ruumiinosasta. Sinnikkäästi kuitenkin kävelin kunnes tuli tienylitys eteen.Tuolla keskikaupungilla on sikäli hauskoja "suojateitä" että periaatteessa suojatien merkki, mutta ei jalankulkijoiden valoja tai muutakaan helpotusta tien ylitykseen. Lähinnä näissä olen bongannut jonkun paikallisen ja ylittänyt tien samaan aikaan. Tässä kohtaa viisi kaistaa ja autoja kolmesta suunnasta. Siinä kohtaa meni hermo, että en jaksa enää vaan menen hotellille. Hotellille päästyäni selvisikin syy painostavalle ilmalle sillä alkoi ukkostamaan ja tuli kunnon sadekuurot. 

Illallista lähdin sitten metsästämään Jalan Alor ruokakadulta, joka olikin erinomainen kokemus.

Monorail asemalla oli ruuhkaa.

Jalan Alor kadulla

Hyvää ruokaa Sanghai vermicelli.

Jälkkäriksi vesimelonia 2 ringgittiä eli alle 50snt.

Oli pakko antaa rahaa tälle sinnikkäälle katusoittajalle, joka radionsa ja huuliharppunsa kanssa kiersi katuja yhden käden ja jalan avulla.

Huomenna on sitten taas uudet kuviot edessä. Lento Langawin saarelle. Siellä sitten ainain purjehdusta olisi suunnitelmissa. Saas nähdä mitä muuta.