Lunta, jäätä ja aurinkoa Hawajilla

Mikäli uskomme opaskirjaa on yksi Mauin saaren must jutuista nähdä auringonnousu Haleakala tulivuorella. Tulivuori kohoaa 3055m korkeuteen ja auringonnousu sieltä nähtynä on kirjojen mukaan uskomaton kokemus. No sinnehän piti mennä. Mielestämme lähtimme hyvissä ajoin liikenteeseen vielä pimeyden vallitessa. Ajomatka vuorelle sujui hyvin siihen asti, kun tuli ensimmäinen pysähdys. Pitkä jono autoja odotti jonossa, jossa piti maksaa pääsystä kansallispuistoalueelle. No sinnikkäästi jonotimme ja tiskillä jo puistonvartija ilmoitti, että ette muuten ehdi huipulle näkemään auringonnousua haluatteko mennä silti. Oli yhä pimeää, joten en täysin uskonut, että miksi ei muka ehdittäisi huipulle. No siellä oli sitten vähän autoja ja vähän lisää autoja ja vielä vähän lisää autoja. 

Auringonnousu ei huipulla vaan yhdellä alemmista parkkipaikoista oli sekin hieno. Ja itse mietin, että huipulla olisi kuitenkin ollut auringonnousussa tsiljardi muuta ihmistä, joten ehkä parempikin mennä huipulle vähän myöhemmin ilman ruuhkaa.

Huipulla meinaan oli kylmä. Jopa pakkasta yöllä ja hyytävä tuuli. Meidän saapuessa ehkä joku +5c lämmintä. Siellä ei ulkona kovin pitkiä aikoja kyennyt olemaan, joten heti auringon noustua suurin osa autoista lähti alas, joten päästiin parkkiin huipun tuntumaan. Lämpötilakin kyllä alkoi heti auringon noustua nousta, mutta harvoin se huipulla yli 15c nousee.

Haleakala on Hawajin alkuperäiskansan tulivuorelle antama nimi ja se tarkoittaa "The House of the Sun". Eli vapaasti käännettynä auringon koti. Aika kylmä paikka auringon kodiksi sanoisin.

Vuoren huipulla sijaitsee myös observatorio

Maisemat pilvien yläpuolella olivat näkemisen arvoiset, mutta siellä olisi kyllä melkein talvivaattet tarvittu.

Tulivuoren rinteillä kasvaa useita kotoperäisiä kasvilajeja, joita ei tavata missään muualla. Kuvan kasvi, jonka nimeä en muista on yksi niistä.

Eikä olleet turhia varoituksia nämä. Siellä huipulla oli ihan oikeasti jäätä.

Onhan ne maisemat upeita.

En tiedä liittyykö korkeuteen vai ilman tiheyteen vai mihin, mutta värisävyt tuntuivat taittuvan siniseen kovin helposti.

Takki ja kaulaliina ja silti palelee.

Ei se määränpää vaan se matka. Tie vuoren huipulle oli täynnä hienoja maisemia.

Jos tarkkaan katsoo vastapäisen vuoren rinne on täynnä tuulimyllyjä.

Vuorelta laskeuduttuamme olikin jo kova nälkä ja suunnattiin aamiaiselle. Aamiainen ei ollut kummoinen, mutta esiintyvät eläimet oli ihan hauskoja.

Vuoren kylmyyden jälkeen tuntui taivaalliselta laskeutua merentasolle, jossa lämpötila huiteli +28c tienoilla ja aurinko paistoi. Rantapäivähän siitä tuli. Kokeiltiin taas paria rantaa, mutta parhaaksi havaittiin Five Caves tai Five Graves beach, jossa ei ollut todellakaan tungosta.

Oma ranta.

Koko viikon olivat pyörineet radiossa mainokset suuresta tapahtumasta paikallisessa 

Queen Ka´ahumanu ostoskeskuksessa. Sinnehhän piti mennä ja paikalla olikin kiitettävästi porukkaa odottamassa..

Lumisadetta. Ja kyllä siellä ostoskeskuksessa alkoi satamaan keinolunta. Jotain vaahtoa se oli, mutta lumelta se näytti. Onneksi pääsi suomalainen tämänkin ihmeen kokemaan :D.

Näiden tunnelmien jälkeen olikin aika jättää hieno Mauin saari taakse ja palata tutkimaan mitä Oahun saarella on tarjota.

Honujen iltapuuhat ja huonosti kynnettyä peltoa La Perouse Bayssä

10.12 olimme päivän pyörineet rannoilla ja illaksi saimme asuntomme omistajalta Carolelta vinkin, että kannatta mennä katsomaan, kun Honu- kilpikonnat rantautuvat. Honut tosiaan ovat Hawaiian Green Sea Turtle merikilpikonnia. Suunnistimme auringonlaskun aikaan meille neuvotulle rannalle ja siellä jo pari kilpikonnaa olikin. 

Niitä paria ensimmäistä kilpikonnaa kuvattiin ja vähitellen sieltä alkoi valua uusia kilpikonnia rannalle. Sain erinomaisen idean kuvata videolle, kun kilpikonna rantautuu. Vauhdikas lopputulos katsottavissa 

https://www.youtube.com/watch?v=OFvwHGwkCV4

Kilpikonnat tosiaan siirtyivät tuskastuttavan hitaasti rannalle aina aallon tullessa etenivät 5cm ja taas odottelivat seuraavaa aaltoa. Ja loppupeleissä rannan täyttyessä törmäilivät toisiinsa. Ei todellakaan niin, että esnimmäisenä saapuneet olisivat menneet pisimmälle rannalle, jotta muutkin mahtuisivat. Ei siellä sitten vaan törmäiltiin toisiinsa äärimmäisen hitaasti mitään tapahtui. Että kyllä luontodokumenteissä tapahtumienkulkua on nopeutettu huomattavasti. :D

Rannalla oli vahti katsomassa, että kukaan ei mene liian lähelle kilpikonnia. Myös salaman käyttö kuvia otettaessa oli kielletty. Eli kuvien laatu huononi hämärän saapuessa, joten kuvia siitä kun kilpikonnia on oikein paljon ei ole. Alkutilanteessa niitä oli ehkä noin 10 ja lopulta, kun poistuimme noin 60 ja kokoajan tuli lisää. Ihan uskomattomia otuksia ja valtavan kokoisia. Isoimmat jopa yli metrin mittaisia ja 200kg painoisia.

Ei näyttänyt kilpikonnia ihmiset tai mikään muukaan häiritsevän.

Siellä vedessä jossain niitä kilpikonnia oli lisaa tulossa, mutta me luovutimme katselun pimeän saapuessa.

Seuraavana päivänä suoritimme beach hoppingia autolla tällä kertaa. Menimme rannalle ja sitten vaihdoimme toiselle rannalle, kun mieli teki. Rannoilla parasta oli snorklaus. Useilla rannoilla oli koralleja ja kallioita hyvinkin lähellä rantaa ja parhailla rannoilla honu merikilpikonnat olivat aivan rannan lähellä. Snorkkelilla pääsi tarkkailemaan niiden törmäilyä kivikossa erinomaisesti.Yhdellä snorklausreissulla meinasi ihan tulla törmäys, kun semmoinen 200kg kilpikonna oli uimassa suoraan kohti eikä sillä näyttänyt olevan aikomustakaan väistää. Siinä sitten jotenkin räpiköimällä pääsin pois törmäyskurssilta, mutta läheltä se meni. Ja uimavauhti oli huomattavasti kovempaa kuin etenemisvauhti maalla. 

Snorklailu on sen verran rankkaa, että välillä piti tankata. Onneksi ruokaa löytyi. Tällä kertaa Taco- rekka.

Nyt ei taas minkään valtakunnan järjestyksessä kuvat, mutta kun ruuasta tuli puhe jonain päivänä käytiin syömässä Poke- annokset ja oli kyllä hyvää. Tämä Hawajilainen herkku on nykuisin suomessakin melkein jo muotiruokaa. Raakaa kalaa ja vaihtelevasti muita asioita. Todella herkullista. Kaikkien Hawajinkävijöiden kannattaa käydä Da Kitchenissä maistelemassa Hawajilaisia ruokia. Hinnat suht edulliset varsinkin annoskokoon nähden. Jättimäiset annokset ja todella hyvät ruuat.

Ja takaisin 11.12 päivään. Ihan koko päivää ei jaksa auringossa makoilla niin päätettiin tehdä pieni kävelyretki. Opaskirja kertoi, että La Perouse Bay on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sinne siis.

Alettiin lähestyä La Perouse Baytä ja katseltiin, että on vähän kyllä huonosti kynnettyä peltoa täällä päin. Ja hirveän paljon sitä huonosti kynnettyä peltoa olikin. Vähän jo ihmeteltiin.

Kökkäreiden muuttuessa isommiksi tajusimme, että ei täällä taidetakkaan mitään pahemmin kyntää. Laavakentillä.

La Perouse Baysta sen verran, että kyseessä on Mauin saaren suurin laavakenttä, joka on syntynyt tulivuorenpurkauksessa noin 1790. Tällöin saaren Haleakala tulivuori purkautui. Sen jälkeen Haleakala tulivuori onkin pitänyt hiljaiseloa.

Auto parkkiin ja kävelypoluille. Ensimmäisenä tuli vastaan kummitusmetsä. Ilman kummituksia.

Sitten tuli vastaan ranta, jossa hienosti yhdistyi musta laavakivi ja valkoinen hiekka.

Jou siellä vissiin oli joskus surffannutkin. Ei kokeiltu.

Kasvisto oli kuitenkin elinvoimaista.

Laavaröykkiöt olivat erilaisia ja niitä jatkui silmänkantamattomiin joka suuntaan.

Virallinen reissuposeeraus.

Laavan keskeltä löytyi kuvankaunis lampi. Valkoiset kivet kuvassa ovat koralleja, jotka puolestaan tulleet mereltä päin.

Löytyi myös korallieläin.

Jollain tavalla polyneesialaiseen kulttuuriin kuului kivien pinoaminen päällekkäin. Ihan tarkkaa syytä siihen en löytänyt, mutta yleistä Hawajin lisäksi mm. Tahitilla. Jotkut paikalliset eivät pidä siitä, että turistit ovat myös alkaneet kasata kivistä kauniita kasoja. 

Nättiä siellä oli, mutta laavakentillä käveleminen ei aina ollut miellyttövintä. Kaikenlaisia epätasaisia lohkareita joiden päällä kulkea.

Illaksi palasimme Carolen kämpille ja kävimme lähirannalla katsomassa auringonlaskua.

Oli meillä jotain sateisiakin päiviä jolloin sitten pelattiin muutama erä scrabble sanapeliä. Hävisin aina. Kunnes vihdoin pääsin voittoon sanalla Bearpiss :D.

Yhtenä iltana päätettiin oikein panostaa ja ostettiin saaren omaa ananasviiniä pullo. Maksoi melkein kaksikymppiä, mutta hei saaren omaa luomuviiniä tottakai kokeillaan. Se oli pahaa. Onneksi pihvi oli hyvää ja uima-altaalla grillaus muutenkin aina pop.