10.12 olimme päivän pyörineet rannoilla ja illaksi saimme asuntomme omistajalta Carolelta vinkin, että kannatta mennä katsomaan, kun Honu- kilpikonnat rantautuvat. Honut tosiaan ovat Hawaiian Green Sea Turtle merikilpikonnia. Suunnistimme auringonlaskun aikaan meille neuvotulle rannalle ja siellä jo pari kilpikonnaa olikin.
Niitä paria ensimmäistä kilpikonnaa kuvattiin ja vähitellen sieltä alkoi valua uusia kilpikonnia rannalle. Sain erinomaisen idean kuvata videolle, kun kilpikonna rantautuu. Vauhdikas lopputulos katsottavissa
https://www.youtube.com/watch?v=OFvwHGwkCV4
Kilpikonnat tosiaan siirtyivät tuskastuttavan hitaasti rannalle aina aallon tullessa etenivät 5cm ja taas odottelivat seuraavaa aaltoa. Ja loppupeleissä rannan täyttyessä törmäilivät toisiinsa. Ei todellakaan niin, että esnimmäisenä saapuneet olisivat menneet pisimmälle rannalle, jotta muutkin mahtuisivat. Ei siellä sitten vaan törmäiltiin toisiinsa äärimmäisen hitaasti mitään tapahtui. Että kyllä luontodokumenteissä tapahtumienkulkua on nopeutettu huomattavasti. :D
Rannalla oli vahti katsomassa, että kukaan ei mene liian lähelle kilpikonnia. Myös salaman käyttö kuvia otettaessa oli kielletty. Eli kuvien laatu huononi hämärän saapuessa, joten kuvia siitä kun kilpikonnia on oikein paljon ei ole. Alkutilanteessa niitä oli ehkä noin 10 ja lopulta, kun poistuimme noin 60 ja kokoajan tuli lisää. Ihan uskomattomia otuksia ja valtavan kokoisia. Isoimmat jopa yli metrin mittaisia ja 200kg painoisia.
Ei näyttänyt kilpikonnia ihmiset tai mikään muukaan häiritsevän.
Siellä vedessä jossain niitä kilpikonnia oli lisaa tulossa, mutta me luovutimme katselun pimeän saapuessa.
Seuraavana päivänä suoritimme beach hoppingia autolla tällä kertaa. Menimme rannalle ja sitten vaihdoimme toiselle rannalle, kun mieli teki. Rannoilla parasta oli snorklaus. Useilla rannoilla oli koralleja ja kallioita hyvinkin lähellä rantaa ja parhailla rannoilla honu merikilpikonnat olivat aivan rannan lähellä. Snorkkelilla pääsi tarkkailemaan niiden törmäilyä kivikossa erinomaisesti.Yhdellä snorklausreissulla meinasi ihan tulla törmäys, kun semmoinen 200kg kilpikonna oli uimassa suoraan kohti eikä sillä näyttänyt olevan aikomustakaan väistää. Siinä sitten jotenkin räpiköimällä pääsin pois törmäyskurssilta, mutta läheltä se meni. Ja uimavauhti oli huomattavasti kovempaa kuin etenemisvauhti maalla.
Snorklailu on sen verran rankkaa, että välillä piti tankata. Onneksi ruokaa löytyi. Tällä kertaa Taco- rekka.
Nyt ei taas minkään valtakunnan järjestyksessä kuvat, mutta kun ruuasta tuli puhe jonain päivänä käytiin syömässä Poke- annokset ja oli kyllä hyvää. Tämä Hawajilainen herkku on nykuisin suomessakin melkein jo muotiruokaa. Raakaa kalaa ja vaihtelevasti muita asioita. Todella herkullista. Kaikkien Hawajinkävijöiden kannattaa käydä Da Kitchenissä maistelemassa Hawajilaisia ruokia. Hinnat suht edulliset varsinkin annoskokoon nähden. Jättimäiset annokset ja todella hyvät ruuat.
Ja takaisin 11.12 päivään. Ihan koko päivää ei jaksa auringossa makoilla niin päätettiin tehdä pieni kävelyretki. Opaskirja kertoi, että La Perouse Bay on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sinne siis.
Alettiin lähestyä La Perouse Baytä ja katseltiin, että on vähän kyllä huonosti kynnettyä peltoa täällä päin. Ja hirveän paljon sitä huonosti kynnettyä peltoa olikin. Vähän jo ihmeteltiin.
Kökkäreiden muuttuessa isommiksi tajusimme, että ei täällä taidetakkaan mitään pahemmin kyntää. Laavakentillä.
La Perouse Baysta sen verran, että kyseessä on Mauin saaren suurin laavakenttä, joka on syntynyt tulivuorenpurkauksessa noin 1790. Tällöin saaren Haleakala tulivuori purkautui. Sen jälkeen Haleakala tulivuori onkin pitänyt hiljaiseloa.
Auto parkkiin ja kävelypoluille. Ensimmäisenä tuli vastaan kummitusmetsä. Ilman kummituksia.
Sitten tuli vastaan ranta, jossa hienosti yhdistyi musta laavakivi ja valkoinen hiekka.
Jou siellä vissiin oli joskus surffannutkin. Ei kokeiltu.
Kasvisto oli kuitenkin elinvoimaista.
Laavaröykkiöt olivat erilaisia ja niitä jatkui silmänkantamattomiin joka suuntaan.
Virallinen reissuposeeraus.
Laavan keskeltä löytyi kuvankaunis lampi. Valkoiset kivet kuvassa ovat koralleja, jotka puolestaan tulleet mereltä päin.
Löytyi myös korallieläin.
Jollain tavalla polyneesialaiseen kulttuuriin kuului kivien pinoaminen päällekkäin. Ihan tarkkaa syytä siihen en löytänyt, mutta yleistä Hawajin lisäksi mm. Tahitilla. Jotkut paikalliset eivät pidä siitä, että turistit ovat myös alkaneet kasata kivistä kauniita kasoja.
Nättiä siellä oli, mutta laavakentillä käveleminen ei aina ollut miellyttövintä. Kaikenlaisia epätasaisia lohkareita joiden päällä kulkea.
Illaksi palasimme Carolen kämpille ja kävimme lähirannalla katsomassa auringonlaskua.
Oli meillä jotain sateisiakin päiviä jolloin sitten pelattiin muutama erä scrabble sanapeliä. Hävisin aina. Kunnes vihdoin pääsin voittoon sanalla Bearpiss :D.
Yhtenä iltana päätettiin oikein panostaa ja ostettiin saaren omaa ananasviiniä pullo. Maksoi melkein kaksikymppiä, mutta hei saaren omaa luomuviiniä tottakai kokeillaan. Se oli pahaa. Onneksi pihvi oli hyvää ja uima-altaalla grillaus muutenkin aina pop.
jättikilpikonnat olivat varmasti näkemisen arvoisia, varsinkin, kun niitä oli niin paljon.
VastaaPoistaMuuten Islannissakin oli mustia laavakiviä ladottu päällekkäin. Reykjavikissa niitä oli yksi ranta täynnä ja me vain ihmettelimme, kuka niitä on pinonnut ja tehnyt niistä asetelmia. Jäi arvoitukseksi, selitystä ei koskaan saatu.