Abel Tasman ja Pupu laakso

Majoituttiin the Barn hostelliin aivan Abel Tasman kansallispuiston lähistölle. Hostelli olikin oikein siisti ja mukava. Lähdimme samantien kävelemään kansallispuistoon.

Abel Tasman kansallispuisto on saanut nimensä herra Abel Tasmanin mukaan. Abel Tasman oli ensimmäinen eurooppalainen, joka havaitsi Uuden Seelannin rannikon ja rantautui Golden Bay nimiselle rannalle vuonna 1642.

Maisemat olivat kauniit.

Sitähän se on kauniita rantoja, lahdenpoukamia toinen toisensa jälkeen.

Toverimme Kiwi oli myös mukana vaeltamassa :).

Paluumatkalla pääsi sade yllättämään, joten näimme upean sateenkaaren.

Syömään siirryimme läheiseen ravintolaan, josta sai aivan mielettömän hyvää paikallista siideriä, jossa makuna omenan lisäksi inkivääri.

Alkupalana vihersimpukat.

Ja pääruokana hampurilainen. Kaikkiaan hyvä päivä.

Tosin ravintolan vessassa oli hieman erikoinen kieltomerkki.

Seuraavana aamuna Noora lähti suppailemaan. Itse vietin mielummin laiskan aamun.

Matka jatkui taas check-outin jälkeen. Vaikka meillä ei vieläkään ollut mitään tietoa milloin saamme lauttayhteyden pohois-saarelle.

Päätimme matkan varrella pysähtyä katsomaan paikallista tippukiviluolastoa nimeltään Nqrua Caves.

Luolaan mennessä piti pukea suojavarusteet ja pitkähihaiset paidata, koska lämpötila useita asteita viileämpää kuin maan päällä.

Olihan siellä hienoja tippukiviä. Kuitenkin, jos hienoimpia luolia haluaa nähdä yhä suosittelisin Borneon matkaa ja Mulun luolastoja.

Hieno paikka silti.

Jälleen kohti valoa :).

Päästiin sitten perille Takakaan, jossa mentiin heti tutustumaan paikallisiin nähtävyyksiin Pupuihin.

Pupu clear water springsit ovat eteläisen pallonpuoliskon isoimmat kylmän veden lähteet, joista saadaan todella puhdasta vettä.

Siinä on lähteiden kokonainen nimi Maori kielellä.

Pupu lähteiden vesi oli todella turkoosia. Yleensä turkoosia vettä on meressä, mutta tällä kertaa makean veden lähteissä.

Pupu siellä ja pupu täällä.

Itsehän ilahduin, kun pupu laaksosta löytyi myös kävelyreitti PuPu Hydro Walkway, joka vei pienelle, mutta yhä toimivalle vesivoimalaitokselle.

Pienenpienen voimalaitoksen ikkunasta sai mennä kurkkimaan sisälle :).

Ei pelkästään täällä vaan monessa paikassa Uudessa Seelannissa oli tämmöisiä ansalaatikoita. Näihin laatikoihin haluttiin pyydystää opossumeja. Opossumit ovat siitä jänniä eläimiä, että ne on tuotu vieraslajina Australiasta Uuteen Seelantiin. Australiassa opossumit ovat kasvissyöjiä, mutta syystä tai toisesta Uuteen Seelantiin tultuaan alkoivat ne sekasyöjiksi. Etenkin linnunmunat osoittautuivat suosikkiruuaksi, joka ei Uuden Seelannin monien harvinaisten lintulajien kannalta ole kovin hyvä. Opossumeista yritetäänkin päästä eroon loukuttamalla. Tosin tienvarsien perusteella monet niistä jäävät myös auton alle. Perus roadkill eläin on opossumi.

Sähköä, sähköä.

Uudessa Seelannissa on panostettu kävelyreitteihin, jotka ovat usein hyvin hoidettuja ja hienoja.

Upper BuBu

Majoituimme Takakan kylään/pikkukaupunkiin, josta lisää seuraavassa blogissa. 

Uusia suunnitelmia

Pitkästä aikaa palaan blogin pariin. Tämä johtuu etenkin siitä, että hävitin kamerani ja sitä kautta muistikorttini, jossa ovat kaikki matkakuvat. Niin meni vähän maku koko blogista. Toisaalta onneksi on kännykkä ja siellä edes jotain kuvia. Vaikkakin ne hienoimmat nyt ovat jossain missä lie.

Meillä oli maanjäristystä seuraavalle päivälle varattuna lauttamatka pohjoissaarelle. Aamun valjetessa tuli kuitenkin selväksi ettei sinä päivänä mitkään lautat lähde. Mitään tietoa siitä milloin lautat alkaisivat kulkemaan ei kuitenkaan ollut sillä lauttayhtiön myyntipalvelu oli suljettu. Otimme yhden lisäyön vielä samassa paikassa. Yhden yön jälkeenkään ei saatu myyntipalvelua kiinni niin totesimme, että aika liikkua eteenpäin eteläsaarella. Ihan ilman riitoja ei tietenkään mitään matkasuunnitelmaa saatu aikaiseksi, mutta jotenkin kuitenkin päädyttiin yhtä matkaa jatkamaan.

Kahvila, jossa kävimme ensimmäisenä päivänä järistyksen jälkeen.

Päädyimme menemään kohti eteläsaaren pohjoiskärkeä, jossa on Abel Tasman Nationalpark ja muutenkin kehuttuja maisemia.

Löysimmekin aurinkoa, lämpää ja rantaa. Sekä kuuluisan Split Apple Rockin, joka kuvassa. Tosin kuvasta ei oikein hyvin erota. Kyseessä siis iso pyöreä kivi, joka haljennut keskeltä kahtia.

Rannalla oli simpukoita.

Split Apple Rock ei ollut ainoa iso lohkare alueella.

Itse tykkäsin myöskin mennä luolia kurkkimaan.

Majapaikkamme ei ollut kovin kummoinen. Lisäksi ainoa paikka, jossa selkeästi seinällä kiellettiin alkoholijuomat ja tupakointi. Joten kyseessä oli paikka, jossa kaikki olivat kännissä ja polttivat pihalla. Lainkuuliaisina suomalaisina, jos kerran hostellissa on juominen kielletty niin ei juoda. Sen sijaan otettiin viinipullot mukaan ja mentiin rannalle juomaan niitä. Ei hassumpi ilta rannalla sillä vaikkei kuvassa siltä näytä oli kuitenkin supermoon näkyvissä.

Yöpymiskaupunkimme, joka muistaakseni oli nimeltään Kaiteriteri oli niin pieni ettei sieltä löytynyt edes normaalia postilaatikkoa. Joten postikortin pystyi lähettämään laittamalla kortin postilaatikkoon ja nostamalla punaisen nipukan pystyyn, jotta postinkantaja tajuaa sieltä kortin pois ottaa :). En tiedä tuliko ikinä perille, mutta kummeille muistaakseni täältä kortin lähetin.

Uudessa Seelannissa ei ole vain niitä taru sormustenherran vuoria vaan myös upeita rantoja.

Kuvaan sain myös paikallisen erikoislinnun, jolla on töyhtö päässä.

Vaikka lauttakuviot olivat yhä epäselviä niin silti päätimme jatkaa matkaa kohti Abel Tasman kansallispuistoa.