Seikkailu vuorilla

20.4.2016 Aamulla kävin vielä lillumassa altailla, mutta sitten oli aika jatkaa matkaa. Kilometreinä edessä ei ollut pitkäkään pyrähdys, mutta matka olikin pelkkää ylämäkeä. Jälleen pääsin kiittelemään, että menopelinäni oli skootterini uljas musta eikä mikään auto. Mutkaisella vuoristotiellä isot bussit eivät oikein mahtuneet kääntyilemään mutkissa ja aiheuttivat ruuhkan sekä pitkät autojonot. Skootterilla kuitenkin pääsi kätevästi kaikkien jonojen ohitse. Matka jatkui siis kohti Bedoegoelin kaupunkia tai ehkä enemminkin kylää vuoristossa. Kylä sijaitsee vuoristojärven Danau Beratan rannassa Balin saaren keskiosan vuoristoseuduilla Indonesiassa. Matkaan ei mennyt kuin pari tuntia ja sitten alkoi majapaikan etsintä. Valitsin kivan majapaikan, joka nyt ehkä ei ollut se halvin.

Välihuimautuksena, jos joku on tarkkaan katsonut päivämääriä ja huomaa niissä pieniä epäloogisuuksia on se ihan oikein huomattu. Olin vähän oikonut omissa muistiinpanoissani.. Yritän nyt taas päästä oikeille jäljille päivämäärienkin kanssa.

Bensaa piti taas tankata. Normaalien huoltoasemien ja lasipulloissa bensaa myyvien kioskejen lisäksi bensaa sai ostettua tälläisistä. Käsipumpulla toimiva bensamittari. Ihan jännä versio tämäkin.

Matkalla kohteeseen pidin mehutauon vuorilla. Tauolla sai kätevästi myös puettua pitkähihaisen paidan sillä lähtiessä oli oikeastaan aika kuuma ilma. Tässä vaiheessa sitten vuorenrinnettä oltiin jo sen verran kivuttu, että pitkähihainen ei tuntunt yhtään huonolta idealta.

Majapaikkani CLV hotel ei oikeastaan ollut pelkkä huone vaan huoneisto. Tässä olohuone/keittiö yhdistelmä. Makuuhuone oli erikseen.

Viileän vuoristoilman ansiosta seudulla kasvavat trooppisten hedelmien sijaan mansikat. Tämän vuoksi Bedoegoeliä kutsutaan myös mansikkakyläksi. Tuoreet mansikat sokerin kanssa olivat todella herkullisia.

Se mistä tämä seutu on oikeasti kuuluisa on kelluvasta temppelistään. Ennen kuin pääsin temppelille kuljin temppelin puiston läpi. Puistossa oli mainioita "kasvieläimiä".

Tässä näkee hyvin kahdessa kuvassa pöllö, johon ei ole oikein tuo köynnös vielä kasvanut, joten on siivetön.

Ja toinen pöllö komeilla siivillä varustettuna.

Paitsi itse temppeli oli alueella myös hienoja patsaita, kuten nämä lohikäärmeet.

Rukoileva sammakko.

Ulun Danu Beratan eli kelluva temppeli. Olihan se hieno, mutta pienempi kuin mitä oletin. Tämä hindulainen temppelikokonaisuus on rakennettu järven jumalattaren Dewi Danun ja Vishnu-Shivan kunniaksi 1600- luvulla.

Tämä kuva on harvinaislaatuinen tältä alueelta sillä siinä olen vain minä. Satuin paikalle samaan aikaan kuin useampi koululaisryhmä. Lopputulemana jouduin lähes hyökkäyksen kohteeksi. Ensin tuli kiltisti yksi muslimityttö huiveineen kysymään voisiko ottaa kuvan kanssani. No kilttinä suostuin tajuamatta, että kohta olen kymmenissä ja taas kymmenissä valokuvissa. Eikä kuule siinä vielä kaikki. Yksi kouluryhmä oli matkailualan opiskelijoita, joiden koulutehtävänä oli haastatella videolle turistia. Eli yhdelle, kun suostuin sen tekemään niin sitten oli pakko suostua muillekkin.. On niillä varmaan hauskaa koulussa katsoa läpi kymmentä videota, jossa olen minä joka kerta enemmän ja enemmän kyllästyneen näköisenä..

Rauhallisen näköinen ja hieno alue, jossa olisi voinut viihtyä pidempäänkin, jos jostain ei kokoajan olisi joku hyökännyt kimppuun selfietikun kanssa. Tuli paniikkireaktio, että oli pakko lähteä pois nopeasti!

Nopean poistumise taktiikkaan tuli pysähdys, kun löysin peura-aitaukset.

En tiedä toimiiko video, mutta, jos toimii niin katsokaa äänet päällä. En ollut aiemmin edes ajatellut mitä ääntä peurat pitää, mutta että tälläistä..? Onko suomalaisilla peuroilla sama ääni tietääkö joku vai onko tuo vaan joku Balin ihmelajike..?

Alueella innostuin myös roskiksista, jotka olivat kaikki jotain vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. 

Alueella oli myös ehkä rumimmat eläinpatsaat ikinä. 

Ja kävi sääliksi, kun auringonvarjojen alla pidettiin roikkumassa jättilepakkoparkoja, jotta turistit voivat itseään niiden kanssa kuvauttaa. Ei ole lepakon paikka ulkona keskellä päivää.

Temppelialueelta pääsin kuitenkin suht ajoissa poistumaan, joten vielä oli päivää jäljellä niin sain loistavan idean ajella skootterilla vesiputouksia katsomaan. Siinä nyt vaan sattui olemaan pari pikku seikkaa.. Ensinnäkin se, että en ehkä kartanlukijan tehtävä ei ole se mitä päivätyökseni harkitsen sillä sujuvasti en kääntynyt siitä risteyksestä mistä niille vesiputouksille mitkä olin kartasta etsinyt olisi käännytty. Sen sijaan jatkoin eteenpäin. Aika pitkälle kunnes näin kyltin vesiputouksille ja oletin olevani ihan oikealla reitillä. Tässä vaiheessa jo muutenkin vuoristoinen tie muuttui entistä kapeammaksi ja mutkikkaammaksi. Siinä vaiheessa, kun olin muutaman kilometrin tätä serpentiinitietä ajellut tiesin jo varmasti etten ole siellä minne olin ajatellut mennä. Optimistinä kuitenkin päätin vesiputouksille mennä, kun sinne kerran kyltitkin oli niin kyllä ne kohta tulee.. Vaati melkoisen pitkän skootterimatkan ennen kuin tuli vesiputousten parkkialue. Ja tässä vaiheessa selvisi, että jos vesiputouksille haluaa mennä niin neljän tunnin kävelymatka parkkialueelta.. Siinä vaiheessa totesin ettei pysty. Tie oli sen verran mutkikasta ajettavaa ja matka pitkä etten kertakaikkiaan uskaltaisi ajaa takaisin pimeän jo laskeuduttua. Tässä vaiheessa saatiin erään opaskaverin kanssa tehtyä diili, että hän heittää minut skootterilla näköalapaikalle, josta näen putoukset, mutta en kävele alas asti uimaan. Tämä sopi enemmän kuin hyvin. Vesiputoukset olivat upeat ja jos olisin tajunnut niin upeiden putousten olemassaolon olisin varmaan suunnitellut matkan jotenkin sillä tavalla, että olisin oikeasti kävellyt putouksien alaosaan ja takaisin. No kuitenkin edes näin putoukset mikä on parempi kuin ei mitään. Ehdin vielä pahimmalta vuoristopolulta poiskin ennen pimeän laskeutumista, joten olisi se voinut huonomminkin mennä. Pakko kuitenkin myöntää, että vuorilla ajaminen ei ollut suoranainen nautinto varsinkin, kun pelkona pimeän laskeutuminen.

Matkalla vuorille oli näköalapaikka, jossa oli apinoita. Söpöjä karva-apinoita. Ei niitä törkeitä makakeja.

Paikalliset myivät banaaneita apinoille annettaviksi.

Siellä se vesiputous viimein oli. Kamalan matkan takana. Mutta oli se hieno. 

Ihanat kuumat lähteet.

19.4.2016 lähdin jatkamaan matkaa kohti Penebeliä ja Yeh Penesin kuumia lähteitä. Onneksi nykyään on olemassa Google Maps, HERE maps ja muut karttapalvelut puhelimessa niin pääsin kuin pääsinkin perille muutaman u-käännöksen taktiikalla.. Perillä odotti oma hotellihuone, joka ei ollut ehkä tiloiltaan yhtä moderni kuin edellinen yöpaikka, mutta maisemiltaan erinomainen.

Suurin osa skootterimatkasta taittui näin upeissa maisemissa riisipeltojen keskellä. Kuitenkin lähtiessäni liikkeelle oli pilvistä, joten en muistanut ajatella aurinkorasvan laittamista. Tämä tietenkin johti siihen, että perillä oli punertavat käsivarret.

Vihdoin päämäärässäni Yeh Penesin kuumilla lähteillä avautui huoneeni teressilta tämmöiset näkymät. Kuvan allas on "kylmä allas" eli normaalia uima-allasvettä.

Kuumaa vettä johdettiin useisiin altaisiin, joista osa, kuten tämä allas oli ihan avoimena kaikkien käytössä.

Henkilökunta tuli kuitenkin heti kysymään minulta haluanko kokeilla poreilevaa kuumaa allasta ja halusinhan minä. Sain siis bambuilla aidatun yksityisen altaan käyttööni. Oli todella rentouttavaa makoilla altaassa kuplien kanssa luin välillä kirjaakin. Tosin hirvittävän kauaa kuumissa altaissa ei voinut olla, kun tuli niin kuuma, että oli pakko lähteä pois. Onneksi oli kylmä allas, jossa pystyi pulahtamaan. Sen jälkeen olikin taas mukava mennä viileään veteen.

Suosikkialtaani sijaitsi keskellä virtaavaa jokea.

Tässä syrjäisessä altaassa, johon ei edes ollut kylttejä vaan piti itse tajuta mennä rinnettä pitkin joen varteen. Allas oli ns. luonnonallas. Kivet oli toki kasattu siihen niin ettei kuuma vesi välittömästi sekoitu virtaavaan jokeen. Mutta hiekkapohja oli ihan luonnnonhiekkaa ja uusi kuuma vesi tuli kuplina hiekan läpi tähän altaaseen.

Aamulla altaassa ei ollut vielä ketään. Muutenkin olin ainoa länsimainen turisti altailla. Indonesialaisia ja mahdollisesti jostain muualtakin aasiasta olevia oli kyllä. Mielestäni aivan upea paikka niin ihmettelen miksi sinne ei muita länsimaalaisia ollut eksynyt.

En nyt varsinaisesti yllättynyt, kun yksi altaista oli ristitty pyhäksi lähteeksi ja edessä oli patsas ja temppeli sekä uhrilahjoja.

Illallisella olin ainoa ravintolassa ja pelkäsin mitä ruokaa sieltä tulee. Mutta sainkin yhden herkullisimmista nuudeliannoksista reissun aikana. Myös tuorepuristettu ananasmehu oli ihanaa.

Illallisen jälkeen minulta kysyttiin haluanko vielä mennä pimeässä kuumaan lähteeseen. Sain käyttööni tämmöisen yksityisen altaan, jossa pystyi katselemaan kuuta ja sähköjohtoja. Valitettavasti tähdet eivät näkyneet sillä oli hieman pilviä taivaalla. Aika kiva juttu, että osa altaista oli auki 24/7, joten halutessaan pystyi kylpemään milloin tahansa. Kylvyn jälkeen myös nukahtaminen kävi melko tehokkasti.

Tässä kuvassa näkyy joki ja vasemmassa reunassa suosikki kuuma altaani, joka oli lähes luonnon muodostama. Altaassa oli ihana makoilla, kun kuului vain viereisen joen virtaavan veden ääni ja lintujen laulelu.

Kuumissa läheissä oli laitettu patsaita sylkemään kuumaa vettä.

Kuvassa oleva viileän altaan takana näkyvä valkoinen talo oli asumukseni. Ei ehkä modernein, mutta erittäinkin hyvin toimiva huone.

Yhden yön vietin kuumilla lähteillä ja puolilta päivin olleen check-outin jälkeen oli aika jatkaa matkaa eteenpäin.

Skootterikierroksen alku

Tarkoituksenani oli lähestulkoon kiertää Balin saari skootterilla. Saari on käsiteltävän kokoinen, joten päivämatkat pysyisivät kohtuullisina. Ensimmäohitseinen etappi oli 14.4.2016 ajaa Canggusta Ubudiin, joka on vain vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä. Sopiva aloitus kierrokselle. Ubudin kaupunki on tunnettu etenkin Eat, Pray & Love elokuvasta, jota en ole nähnyt, joten aika monet leffaviittaukset menivät varmastikkin ohitse. Ubudilla on maine nimenomaan henkistymispaikkana, jossa muun muassa Madonna on käynyt joogaamassa. Ainakin kiireisellä pääkadulla ja torilla oli kyllä henkistyminen kaukana. Ubud on myös taiteilijoiden kaupunki ja siellä olisi voinut viettää vaikka viikon ihan vain katsellen gallerioita, joissa taiteilijat työssään. Museoitakin olisi ollut useita. Kokoaisuudessaan Ubud oli oikein mainio paikka.

Uskonnoltaan Balilaiset ovat pääasiassa Hinduja, joten hindutemppeleitä on ihan joka kulmassa. Kaikissa temppeleissä on lukematon määrä erilaisia patsaita. Kuten tämä koirapatsas.

Päätin vähän sniiduilla majoituksessa ja varasin 4e/yö maksaneen Ubud Hideaway motellin, joka sijaitsee Ubudin pohjoispuolella noin 25min skootterimatkan päässä. 

Huone oli todella tilava ja päällisin puolin ihan kiva paikka. Kuitenkaan en tuntenut oloani kotoisaksi sillä ilmeisesti kukaan ei ollut hetkeen paikassa yöpynyt ja katossa oli hämähäkinseittejä.

Koko kuvan talo oli käytössäni. Talossa oli kolme huonetta ja iso kylpyhuone sekä iso halli ja keittiö yhteiskäytössä. Ketään muita ei siellä lisäkseni kuitenkaan yöpynyt. Hintaansa nähden ihan oiva paikka varsinkin, kun aamiainen oli hyvä. Jostain syystä kuitenkaan en viihtynyt. Ehkä ne oli ne hämähäkinseitit ja kaukainen sijainti.

Alkuperäinen suunnitelma oli olla Ubudissa kaksi yötä ja jatkaa matkaa. Kuitenkin Ubudissa ollessani sain tietää kotisuomessa tapahtuneista kuolemantapauksista ja meni ajatukset vähän sekaisin niin päädyin ottamaan kivemman hotellin Ubudista ja vietinkin siellä viisi yötä.

Yksi Ubudin museoista on Blancon museo. Museossa on taiteen lisäksi papukaijoja. Harmi ettei tauluista saanut kuvia ottaa sillä olivat oikein mainioita. Olin juuri astumassa tähän museoon, kun sain äidiltä viestin mummon kuolemasta. Hetken ihmeteltyäni menin museoon joka tapauksessa, joka oli ihan hyvä idea. Tykkään Blancon taiteesta. 

Patsaalla ja joillain myyttisillä hahmoilla on balilla pitkät kynnet, mutta he eivät ole ainoita. Näin useammankin paikallisen miehen, jolla oli pikkurillin tai peukalon kynsi kasvatettu älyttömän pitkäksi. En ikinä Balilla ollessani saanut mitään järkevää vastausta siihen miksi näin on. Ilmeisesti kuitenkin tapa juuntuu siitä, että yksi hindujumalhahmo Mahabarata, joka oli erityisen voimakas hahmo sai voimansa pitkistä kynsistä. Joten pitkien kynsien ajatellaan symboloivan voimaa. Osa indonesialaismiehistä tosin sanoi pitävänsä pitkiä kynsiä miehillä ällöttävinä, joten en sitten tiedä mikä lopullinen syy. Suomessa tai maailmalla yleensäkkään harvoin näkee miehillä pitkiä kynsiä ja balilla näin useita miehiå, joilla oli jopa yli 10cm pitkä kynsi.

Kuvassa on itse Blanco, joka oli hyvin taiteilijamainen myös ulkonäöltään. Häntä kutsuttiinn Balin Daliksi. Enkä ihmettele miksi. Taiteessa jonkin verran yhtäläisyyttä ja ulkoisessa tyylissä myöskin.

Bali on aivan täynnä temppeleitä ja suurin osa temppeleistä on ihan käytössä. Balilaiset ovat kovin uskonnollista porukkaa.

Yksi ubudin nähtävyyksistä on Petulu eli paikka, johon haikarat kerääntyvät iltaisin. Tarinan mukaan haikarat eivät ole aina kokoonuneet tänne. Kuusikymmentäluvulla Indonesian kommunistisen puolueen jäseniä joukkomurhattiin arvioiden mukaan, jopa 5% koko maan väestöstä menetti henkensä. Kuitenkin mitään virallisia asiakirjoja tuolta aikakaudelta ei ole olemassa ainoastaan huhupuheita. Joukkomurhien jälkeen tässä Petulun kylässä pidettiin seremonia murhattujen henkilöiden sielujen muistoksi. Viikko seremonian jälkeen tuhannet haikarat alkoivat saapua paikalle tjoka ilta. Haikaroiden uskottiin olevan murhattujen ihmisten sieluja, jotka tulivat hakemaan rauhaa täältä.

Oli miten oli haikaroita paikalla oli varmasti ainakin satoja. Joissain lähteissä puhuttiin, että niitä olisi jopa kymmeniä tuhansia. Ihan tätä en usko. Ainakaan sinä päivänä, kun itse siellä kävin.

Haikarat lensivät vapaana, mutta häkeissä olikin kukkoja.

Ubudin maisemat ovat aivan upeita. Yhtenä päivänä kävelin hieman riisipeltojen keskellä. Oli aika hienoa. Vaikka suurimman osan reissusta en kyllä kävellyt mihinkään vaan ajelin skootterilla. Sillä pystyi myös kätevästi pysähtyä kuvaamaan aina, kun siltä tuntui.

Jälleen yksi hieno temppeli.

Päätin käydä katsomassa indonesialaista teatteria Barong and Kris dance Sunua ja Upasunda. En tiedä käyvätkö paikalliset teatterissa ollenkaan ja jos käyvät niin missä sillä ainoat teatterit mitä mainostettiin oli selkeästi turistiyleisölle. Tämä esitys kuitenkin oli erittäin mainio. Kertoo kahdesta jumalsyntyisestä pojasta, jotka molemmat rakastuvat samaan naiseen ja päätyvät tappamaan toisensa. Jumalhahmot muuttivat muotoaan näistä semmoisiksi karvaisiksi kavereiksi lopun eeppistä taistelua kohden. Oli oikeasti hyvä esitys. Selittävän tekstin avulla jopa pysyi jotenkin kärryillä mitä tapahtui. Puvut hienot nilkkojen ja käsien asennot selkeästi tärkeitä. Tykkäsin tosi paljon.

Tämän karvaröllykkä puvun alla on kaksi miestä jotka esittävät tätä Batel Barongia, joka on siis toisen miehistä uusi ilmentymä lopussa..

Toisesta veljeksestä sen sijaan tuli tämmöinen Rangda.

Lopussa sai kuvauttaa itsensä lavalla, joka sekin oli aika hieno. Temppelin edessä oli matto missä esiinnyttiin. Kuitenkin tapahtui ulkoilmassa niin pieniä häiriöitä esityksen aikana oli. Yhdessä vaiheessa iso käärme kiemurteli ohi ja sai paikalliset hieman hermostumaan. Myös yksi sammakko hyppi jaloissa ja yksi hiiri juoksi lavan läpi.

Esityksen jälkeen sain viestillä tiedon Esko isoisän menehtymisestä. Jännä sattuma, että menehtyi samalla, kun olin katsomassa teatteria. Kuitenkin tässä vaiheessa oli pakko alkaa vähän miettimään matkasuunnitelmia uusiksi, joten jäin vielä pariksi päiväksi Ubudiin.

Skootteriin voi ostaa bensaa ihan bensa-asemalta tai sitten lasipulloista kadunvarrelta. Tuommoinen pullo maksoi 10 000 rupiaa eli karkeesti 60-70snt euroissa.

Halusin hämähäkkihotellin jälkeen kunnon kivan hotellin ja varasin Kertiyasa Bungalowsin, joka olikin aivan mieletön paikka. Hienossa altaassa sain aina uida yksin ja henkilökunta toi aurinkotuoleille pyyhkeitä, jotta uiminen sujui mukavasti. Tämä majoitus oli siis aivan eri tasoa kuin edellinen, joten hintakin oli sen 27e/yö. Oli kuitenkin joka pennin arvoinen oma iso huone ja oma terassi.

Huoneen lisäksi aamiainen oli huippululokkaa. Hedelmälautanen tuoreita hedelmiä pekonia ja uppomunia. Lisäksi sai valitsemansa tuoreista hedelmistä tehdyn mehun ja teetä toki.

Taidekaupunki Ubudissa päädyin myös taideostoksille ja ostin kuvan taulun. Kerran menin taulun ohi ostamatta, mutta myöhemmin oli aivan pakko palata.

Ubudin riisipelloilla asusti myös ankkoja. Paljon ankkoja.

Ubudin torilla myydään kaikkea ruokatavaroista turistikrääsään. Turistikrääsästä varsinkin tinkiminen voi olla taistelu. Lähtöhinnat ovat ihan älyttömiä.

 

Balilaisten uskontoon hindulaisuuteen kuuluu tämmöisten pienien uhrilahjojen laittaminen joka paikkaan. Lahjuksissa on yleensä kukkia ruokaa ja suitsukkeita. Todella epäkäytännöllistä, kun niitä on kadulla. Astuin meinaan yhden tommoisen päälle ja joku kalanpala sieltä tarttui kengän pohjaan ja oli työ irroittaa se siitä, kun en alun perinkään halunnut myöntää astuneeni uhrilahjaan. Kun sain vedettyä henkeä ja kalanpalan irti astuin suoraan seuraavan kaupan edessä olevan nyytin eteen.. Tosin en ollut ainoa, joka uhrilahjoja kävi tutkimassa. Paikalliset koirat, kissat, muurahaiset ja muut öttiäiset säännöllisesti tutkivat mitä on tarjolla.

Maistoin Ubudissa myös ekaa kertaa frozen youghurttia, joka oli todella hyvää! :) Etenkin kookoksen makuinen.

Jostain syystä monet patsaat myös puettiin paikallisiin vaatteisiin. Eipä ikinä selvinnyt sekään minkä takia.

Hotellini sijaitsi hieman syrjässä keskustasta. Kuitenkin skootterilla vain muutaman minuutin ajomatkan päässä. Hotellin vieressä oli muutama erittäin hyvä ravintola. Paikallinen mereneläväravintola ja italialainen Trattoria, jossa sain luultavasti yhden parhaista pizzoista, jota olen syönyt ikinä missään.

Hotellini kotikadun (jonka risteyksen ohi ajoin monta kertaa) tunnisti katua vartioivista sammakkopatsaista.

Uskollinen ajopelini, jonka nimesin Uljaaksi mustaksi. Nimeämisen jälkeen aloin vasta ajatella, että ainakin edestä katsttuna pääväri tosiaan taitaa olla enemmän valkoinen. Tästäkin huolimatta uljas musta vei minut turvallisesti yli vuorien ja läpi peltojen. Täydellinen hän ei ollut. Muutaman kerran oli käynnistumisvaikeuksia. Siis myös sellaisia, jotka eivät johtuneet minusta. Suurin osa käynnistymisvaikeuksistahan johtui joko A avaimet eivät ole on asennossa B skootterin jalka on alhaalla  tai C molemmat.. Uljaan mustan ominaisuuksiin kuului myös se, että nopeusmittari ei toiminut missään vaiheessa. Myöhemmin koko kojelautaan ei enää syttynyt valoja, jolloin käytännössä bensamittarin tilanteen näki vain päiväsaikaan. Pikkuvikoja mitään haitanneet.

Yhtenä päivänä Ubudissa päätin mennä Monkey Forestiin, joka on yksi maksullisista nähtävyyksistä. Ensin epäilin onko järkeä maksaa siitä, että näkee apinoita, kun niitä olen nähnyt ilmaiseksi jo useampaan kertaan. Vierailu kuitenkin kannatti. Puisto oli toteutettu todella kauniisti vesielementteineen ja patsaineen. Ja sitten tietenkin ne apinat, jotka eivät olleet niin röyhkeitä kuin joissakin paikoissa, mutta silti toki tilaisuuden tullen pyrkivät jotain varastamaan. Yksi hyppäsi jopa niskaani.

Apina ja sen varastama vesipullo.

Pyhiä lähteitä on Balilla useita. Yksi oli apinametsässä. En tiedä miksi pyhä, mutta pyhäksi lähteeksi mainittiin.

Tuossa altaassa näin ensimmäisen kerran elämässäni, kun apina sukelsi. Siis ihan oikeasti sukelsi pinnan alla. Olen tiennyt jo aiemminkin, että apinat uivat. Nyt selvisi sekin että ainakin nämä pitkähäntä makakit myös sukeltavat sujuvasti. Niin ja kiusaavat toisiaan. Tönivät toisiaan veteen ja vetivät hännästä. Kauheita kiusaajia.

Apinat kävivät nuolemassa portaita. Ilmeisesti suolaa saivat niistä.

Söpöimpiä tietenkin olivat pikkuruiset vauva-apinat.