Bali on yksi Indonesian saarista ja tällä hetkellä ainakin Indonesian suosituin käyntikohde. Saaren pääelinkeino on matkailu, joka kertoo jo aika paljon siitä kuinka paljon porukkaa tällä luonnonkauniilla saarella käy.
Huoneen parhaita puolia oli suihku, joka sijaitsi tavallaan ulkona. Huone oli muutenkin ihan kiva. Huono puoli oli se, että seinät olivat paperia, joten viereisestä huoneesta kaikki siis aivan kaikki kuului suoraan seinän läpi. Majapaikan omistaja oli todella mukava Brendan. Valitettavasti siisteys ei kuitenkaan ollut hänen ykkösprioriteettinsä.. Hotellin keittiö oli ihan hirveässä kunnossa eikä huonettammekaan kauheasti siivottu. Muuten ei niin väliä, mutta roskat alkoivat haista. Varsinkin keittiö oli järkyttävä, kun ötökät alkoivat kerääntyvä pursuvaan roskikseen.
Papaya mehu on Balilla hyvää ja halpaa.
Ensimmäisenä Balilla iski vastaan vihreys. Filippiinien kuivuuden jälkeen oli virkistävää olla vereässä paikassa. Balilla on näin keväällä juuri sadekausi loppumassa, joten kaikkialla melko vehreätä.
Toisena balilla iski vastaan hindutemppelit ja patsaat, joita oli kaikkialla. Ensimmäinen reitti minkä opin skootterilla ajamaan oli hotellilta rivoille patsaille.
Canggun rannat ovat mustaa laavahiekkaa. Kauniit rannat ja paljon surffareita, joita on kiva katsella. Uiminen kuitenkin haasteellista isojen aaltojen takia. Pari kertaa kävin uimassa ja toisella kertaa ihan hengästyi takaisin uidessa, kun veden virtauset olivat niin voimakkaita.
Parasta majapaikassamme oli kissapoika. Pihassa pyöri kissapentue neljä pentua. Neljästä pennusta yksi päätti jostain syystä olla kaverini ja lähes joka ilta tuli kiehnäämään. Tämän sisarukset olivat superarkoja ja niihin ei saanut koskea. Onneksi kuitenkin oli tämä yksi sylikissa.
Paitsi uuteen kohteeseen tutustumista oli ohjelmassa myös aina niin ihanaa käytännön asioiden hoitoa. Kia on majaillut balilla äitinsä parhaan ystävän Marjatan luona. Hän on puolestaan asunut jo vuosia Balilla, jossa omistaa myös yrityksen, joten aika hyvin perillä paikallisista asioista. Typeränä en suomessa hankkinut kansainvälistä ajokorttia, joten indonesiassa piti hankkia Indonesialainen. Ei sillä, että paikallisia noin hirveästi asia kiinnostaisi. Kuitenkin suunnitelmissani oli kiertää lähes koko saari skootterilla, jolloin riski joutua poliisiratsiaan kasvaa. Mikäli sinne joutuu pitää olla paperit kunnossa mikäli ei ole maksamaanhan sitä joutuu. Poliisiasemalle asioita jouduttamaan värvättiin mukaani indonesialainen, joka tuntee kuviot. Poliisiasemalla oli paljon ihmisiä ja pitkät jonot, jolloin piti tehdä päätös jäänkö jonottamaan, jolloin menee varmasti koko päivä, sillä ulkomaalaistahan palveltaisiin tästä porukasta viimeisenä, vai livautetaanko poliiseille pieni lahjus. Jotenkin jännästi sain ajokortin 15minuutissa laminoituna käteen.
Indonesia tuntuukin olevan mahdollisuuksien maa niille joilla on valuuttaa. Juttelin yhden paikallisen kanssa, joka on vuosia ajellut skootteria, mutta hankki vasta nyt ajokortin. Monta kertaa pysäytetty ratsiassa, mutta aina vaan antanut rahaa poliiseille. Luen juuri kirjaa Balin tositapahtumiin perustuvaa huumekaupasta ja ilmeisesti rikollisen on suht helppo Balilla asustella ja tehdä bisnestä sillä suurin osa poliiseista ja muista paikallisista on ostettavissa hiljaisiksi. Ja kiinni jäädessä tuomioita voi lähes järjestään pienentää rahalla. Melkein kaikki tällä saarella pidempään oleskelleet ovat joskus tulleet poliisin pysäyttämiksi ja joutuneet siitä jotain maksamaan. Suomalainen ihan hämmentyy paikallisesta byrokratiasta, jonka rattaat saa pyörimään niin paljon nopeammin pienellä voitelulla. Sain myös ennen skootteriretkeäni ohjeen, että jos joutuu pieneenkin kolariin ei kannata kutsua poliisia, jos se on vältettävissä. Sopii vaan toisen osapuolen kanssa. Antaa tälle vaikka vähän rahaa. Sillä jos tulee poliisi paikalle rahastaa se kolarin molemmat osapuolet. Myöskin lähtökohtaiseti, jos kolarissa on ulkomaalainen ja paikallinen on vika ulkomaalaisen sillä, jos saarelle ei olisi saapunut ei kolaria olisi tapahtunut. Onneksi en ole (vielä) kolaroinut.
Löysimme sattumalta todella mainion sushipaikan.
Hotellissamme oli myös riippumatto.
Bali ja varsinkin canggun alue tunnetaan joogaparatiisina. Pitihän sitä käydä kokeilemassa. Oikein tehokas tunti oli.
Paikallisissa ravintoloissa Varungeissa saa todella hyvää ruokaa edullisesti. Kahdella eurolla tulee iso annos juomineen. Ruuat valitaan tiskiltä ja ovat kaikki tuoreita ja raikkaita.
Tämä ei ollut meidän majapaikkamme vaan joogaresortti, jossa kävin joogatunnilla´. Yksi tunti maksoi 100 000rupiaa eli noin 6-7e. Jöin vielä heidän uima-altaalleen sen jälkeen, josta piti vielä 3e lisää maksaa.
Lemmikkikissani. Jos balilla asuisin olisin kyllä tämän kollin adoptoinut!
Yhden kerran kissakaverini sai houkuteltua aran siskonsa terassillemme mukaansa. Tämän lähemmäksi isokorvaista sisarta en ikinä päässyt sen verran arka tapaus kyseessä.
Kissa jopa jäi nukkumaan oveni eteen, kun menin itse sisälle nukkumaan.
Ihan koko viikkoa ei kuitenkaan maltettu Canggussa viettää vaan yhdeksi yöksi matkattiin toiseen lomaresorttikohteeseen Nusa Duaan. Toisin kuin Canggussa on Nusa Duan ranta kuin tehty uimiseen. Vesi kuin linnunmaitoa ja aaltoja ei lähes ollenkaan. Aivan täydellistä uimiseen. Ranta oli täydellinen, mutta muuten nusa dua ei oikein vakuuttanut tunnelmaltaan. Melko perus rikkaiden turistien kohde. Ja oli tylsää huomata, että puhtaan päärannan vieressä oleva paikallistenkin suosima ranta oli täynnä roskia. Tylsää, että vain kaikkein suosituin ranta pysyy puhtaana.
Rannalla uimisen lisäksi uin myös hotellin altaalla, johon putoili kukkasia yllä olevista puista. Melko ihanaa.
Kiitos taas. Varmasti mukava ja rento paikka, mutta ainainen lahjominen rasittaa varmasti. Ja ehkä myös se, että vain rikkaiden rannat ovat siistejä. Ainakaan tässä iässä ei enää jaksaisi katsella ainaisia roskakasoja. Olisivatko Karibian rannat kuitenkin houkuttelevampia? Vai lieneekö sielläkin samanlaista turistipaikkojen ulkopuolella.
VastaaPoista