Skootterikierroksen alku

Tarkoituksenani oli lähestulkoon kiertää Balin saari skootterilla. Saari on käsiteltävän kokoinen, joten päivämatkat pysyisivät kohtuullisina. Ensimmäohitseinen etappi oli 14.4.2016 ajaa Canggusta Ubudiin, joka on vain vajaan kahden tunnin ajomatkan päässä. Sopiva aloitus kierrokselle. Ubudin kaupunki on tunnettu etenkin Eat, Pray & Love elokuvasta, jota en ole nähnyt, joten aika monet leffaviittaukset menivät varmastikkin ohitse. Ubudilla on maine nimenomaan henkistymispaikkana, jossa muun muassa Madonna on käynyt joogaamassa. Ainakin kiireisellä pääkadulla ja torilla oli kyllä henkistyminen kaukana. Ubud on myös taiteilijoiden kaupunki ja siellä olisi voinut viettää vaikka viikon ihan vain katsellen gallerioita, joissa taiteilijat työssään. Museoitakin olisi ollut useita. Kokoaisuudessaan Ubud oli oikein mainio paikka.

Uskonnoltaan Balilaiset ovat pääasiassa Hinduja, joten hindutemppeleitä on ihan joka kulmassa. Kaikissa temppeleissä on lukematon määrä erilaisia patsaita. Kuten tämä koirapatsas.

Päätin vähän sniiduilla majoituksessa ja varasin 4e/yö maksaneen Ubud Hideaway motellin, joka sijaitsee Ubudin pohjoispuolella noin 25min skootterimatkan päässä. 

Huone oli todella tilava ja päällisin puolin ihan kiva paikka. Kuitenkaan en tuntenut oloani kotoisaksi sillä ilmeisesti kukaan ei ollut hetkeen paikassa yöpynyt ja katossa oli hämähäkinseittejä.

Koko kuvan talo oli käytössäni. Talossa oli kolme huonetta ja iso kylpyhuone sekä iso halli ja keittiö yhteiskäytössä. Ketään muita ei siellä lisäkseni kuitenkaan yöpynyt. Hintaansa nähden ihan oiva paikka varsinkin, kun aamiainen oli hyvä. Jostain syystä kuitenkaan en viihtynyt. Ehkä ne oli ne hämähäkinseitit ja kaukainen sijainti.

Alkuperäinen suunnitelma oli olla Ubudissa kaksi yötä ja jatkaa matkaa. Kuitenkin Ubudissa ollessani sain tietää kotisuomessa tapahtuneista kuolemantapauksista ja meni ajatukset vähän sekaisin niin päädyin ottamaan kivemman hotellin Ubudista ja vietinkin siellä viisi yötä.

Yksi Ubudin museoista on Blancon museo. Museossa on taiteen lisäksi papukaijoja. Harmi ettei tauluista saanut kuvia ottaa sillä olivat oikein mainioita. Olin juuri astumassa tähän museoon, kun sain äidiltä viestin mummon kuolemasta. Hetken ihmeteltyäni menin museoon joka tapauksessa, joka oli ihan hyvä idea. Tykkään Blancon taiteesta. 

Patsaalla ja joillain myyttisillä hahmoilla on balilla pitkät kynnet, mutta he eivät ole ainoita. Näin useammankin paikallisen miehen, jolla oli pikkurillin tai peukalon kynsi kasvatettu älyttömän pitkäksi. En ikinä Balilla ollessani saanut mitään järkevää vastausta siihen miksi näin on. Ilmeisesti kuitenkin tapa juuntuu siitä, että yksi hindujumalhahmo Mahabarata, joka oli erityisen voimakas hahmo sai voimansa pitkistä kynsistä. Joten pitkien kynsien ajatellaan symboloivan voimaa. Osa indonesialaismiehistä tosin sanoi pitävänsä pitkiä kynsiä miehillä ällöttävinä, joten en sitten tiedä mikä lopullinen syy. Suomessa tai maailmalla yleensäkkään harvoin näkee miehillä pitkiä kynsiä ja balilla näin useita miehiå, joilla oli jopa yli 10cm pitkä kynsi.

Kuvassa on itse Blanco, joka oli hyvin taiteilijamainen myös ulkonäöltään. Häntä kutsuttiinn Balin Daliksi. Enkä ihmettele miksi. Taiteessa jonkin verran yhtäläisyyttä ja ulkoisessa tyylissä myöskin.

Bali on aivan täynnä temppeleitä ja suurin osa temppeleistä on ihan käytössä. Balilaiset ovat kovin uskonnollista porukkaa.

Yksi ubudin nähtävyyksistä on Petulu eli paikka, johon haikarat kerääntyvät iltaisin. Tarinan mukaan haikarat eivät ole aina kokoonuneet tänne. Kuusikymmentäluvulla Indonesian kommunistisen puolueen jäseniä joukkomurhattiin arvioiden mukaan, jopa 5% koko maan väestöstä menetti henkensä. Kuitenkin mitään virallisia asiakirjoja tuolta aikakaudelta ei ole olemassa ainoastaan huhupuheita. Joukkomurhien jälkeen tässä Petulun kylässä pidettiin seremonia murhattujen henkilöiden sielujen muistoksi. Viikko seremonian jälkeen tuhannet haikarat alkoivat saapua paikalle tjoka ilta. Haikaroiden uskottiin olevan murhattujen ihmisten sieluja, jotka tulivat hakemaan rauhaa täältä.

Oli miten oli haikaroita paikalla oli varmasti ainakin satoja. Joissain lähteissä puhuttiin, että niitä olisi jopa kymmeniä tuhansia. Ihan tätä en usko. Ainakaan sinä päivänä, kun itse siellä kävin.

Haikarat lensivät vapaana, mutta häkeissä olikin kukkoja.

Ubudin maisemat ovat aivan upeita. Yhtenä päivänä kävelin hieman riisipeltojen keskellä. Oli aika hienoa. Vaikka suurimman osan reissusta en kyllä kävellyt mihinkään vaan ajelin skootterilla. Sillä pystyi myös kätevästi pysähtyä kuvaamaan aina, kun siltä tuntui.

Jälleen yksi hieno temppeli.

Päätin käydä katsomassa indonesialaista teatteria Barong and Kris dance Sunua ja Upasunda. En tiedä käyvätkö paikalliset teatterissa ollenkaan ja jos käyvät niin missä sillä ainoat teatterit mitä mainostettiin oli selkeästi turistiyleisölle. Tämä esitys kuitenkin oli erittäin mainio. Kertoo kahdesta jumalsyntyisestä pojasta, jotka molemmat rakastuvat samaan naiseen ja päätyvät tappamaan toisensa. Jumalhahmot muuttivat muotoaan näistä semmoisiksi karvaisiksi kavereiksi lopun eeppistä taistelua kohden. Oli oikeasti hyvä esitys. Selittävän tekstin avulla jopa pysyi jotenkin kärryillä mitä tapahtui. Puvut hienot nilkkojen ja käsien asennot selkeästi tärkeitä. Tykkäsin tosi paljon.

Tämän karvaröllykkä puvun alla on kaksi miestä jotka esittävät tätä Batel Barongia, joka on siis toisen miehistä uusi ilmentymä lopussa..

Toisesta veljeksestä sen sijaan tuli tämmöinen Rangda.

Lopussa sai kuvauttaa itsensä lavalla, joka sekin oli aika hieno. Temppelin edessä oli matto missä esiinnyttiin. Kuitenkin tapahtui ulkoilmassa niin pieniä häiriöitä esityksen aikana oli. Yhdessä vaiheessa iso käärme kiemurteli ohi ja sai paikalliset hieman hermostumaan. Myös yksi sammakko hyppi jaloissa ja yksi hiiri juoksi lavan läpi.

Esityksen jälkeen sain viestillä tiedon Esko isoisän menehtymisestä. Jännä sattuma, että menehtyi samalla, kun olin katsomassa teatteria. Kuitenkin tässä vaiheessa oli pakko alkaa vähän miettimään matkasuunnitelmia uusiksi, joten jäin vielä pariksi päiväksi Ubudiin.

Skootteriin voi ostaa bensaa ihan bensa-asemalta tai sitten lasipulloista kadunvarrelta. Tuommoinen pullo maksoi 10 000 rupiaa eli karkeesti 60-70snt euroissa.

Halusin hämähäkkihotellin jälkeen kunnon kivan hotellin ja varasin Kertiyasa Bungalowsin, joka olikin aivan mieletön paikka. Hienossa altaassa sain aina uida yksin ja henkilökunta toi aurinkotuoleille pyyhkeitä, jotta uiminen sujui mukavasti. Tämä majoitus oli siis aivan eri tasoa kuin edellinen, joten hintakin oli sen 27e/yö. Oli kuitenkin joka pennin arvoinen oma iso huone ja oma terassi.

Huoneen lisäksi aamiainen oli huippululokkaa. Hedelmälautanen tuoreita hedelmiä pekonia ja uppomunia. Lisäksi sai valitsemansa tuoreista hedelmistä tehdyn mehun ja teetä toki.

Taidekaupunki Ubudissa päädyin myös taideostoksille ja ostin kuvan taulun. Kerran menin taulun ohi ostamatta, mutta myöhemmin oli aivan pakko palata.

Ubudin riisipelloilla asusti myös ankkoja. Paljon ankkoja.

Ubudin torilla myydään kaikkea ruokatavaroista turistikrääsään. Turistikrääsästä varsinkin tinkiminen voi olla taistelu. Lähtöhinnat ovat ihan älyttömiä.

 

Balilaisten uskontoon hindulaisuuteen kuuluu tämmöisten pienien uhrilahjojen laittaminen joka paikkaan. Lahjuksissa on yleensä kukkia ruokaa ja suitsukkeita. Todella epäkäytännöllistä, kun niitä on kadulla. Astuin meinaan yhden tommoisen päälle ja joku kalanpala sieltä tarttui kengän pohjaan ja oli työ irroittaa se siitä, kun en alun perinkään halunnut myöntää astuneeni uhrilahjaan. Kun sain vedettyä henkeä ja kalanpalan irti astuin suoraan seuraavan kaupan edessä olevan nyytin eteen.. Tosin en ollut ainoa, joka uhrilahjoja kävi tutkimassa. Paikalliset koirat, kissat, muurahaiset ja muut öttiäiset säännöllisesti tutkivat mitä on tarjolla.

Maistoin Ubudissa myös ekaa kertaa frozen youghurttia, joka oli todella hyvää! :) Etenkin kookoksen makuinen.

Jostain syystä monet patsaat myös puettiin paikallisiin vaatteisiin. Eipä ikinä selvinnyt sekään minkä takia.

Hotellini sijaitsi hieman syrjässä keskustasta. Kuitenkin skootterilla vain muutaman minuutin ajomatkan päässä. Hotellin vieressä oli muutama erittäin hyvä ravintola. Paikallinen mereneläväravintola ja italialainen Trattoria, jossa sain luultavasti yhden parhaista pizzoista, jota olen syönyt ikinä missään.

Hotellini kotikadun (jonka risteyksen ohi ajoin monta kertaa) tunnisti katua vartioivista sammakkopatsaista.

Uskollinen ajopelini, jonka nimesin Uljaaksi mustaksi. Nimeämisen jälkeen aloin vasta ajatella, että ainakin edestä katsttuna pääväri tosiaan taitaa olla enemmän valkoinen. Tästäkin huolimatta uljas musta vei minut turvallisesti yli vuorien ja läpi peltojen. Täydellinen hän ei ollut. Muutaman kerran oli käynnistumisvaikeuksia. Siis myös sellaisia, jotka eivät johtuneet minusta. Suurin osa käynnistymisvaikeuksistahan johtui joko A avaimet eivät ole on asennossa B skootterin jalka on alhaalla  tai C molemmat.. Uljaan mustan ominaisuuksiin kuului myös se, että nopeusmittari ei toiminut missään vaiheessa. Myöhemmin koko kojelautaan ei enää syttynyt valoja, jolloin käytännössä bensamittarin tilanteen näki vain päiväsaikaan. Pikkuvikoja mitään haitanneet.

Yhtenä päivänä Ubudissa päätin mennä Monkey Forestiin, joka on yksi maksullisista nähtävyyksistä. Ensin epäilin onko järkeä maksaa siitä, että näkee apinoita, kun niitä olen nähnyt ilmaiseksi jo useampaan kertaan. Vierailu kuitenkin kannatti. Puisto oli toteutettu todella kauniisti vesielementteineen ja patsaineen. Ja sitten tietenkin ne apinat, jotka eivät olleet niin röyhkeitä kuin joissakin paikoissa, mutta silti toki tilaisuuden tullen pyrkivät jotain varastamaan. Yksi hyppäsi jopa niskaani.

Apina ja sen varastama vesipullo.

Pyhiä lähteitä on Balilla useita. Yksi oli apinametsässä. En tiedä miksi pyhä, mutta pyhäksi lähteeksi mainittiin.

Tuossa altaassa näin ensimmäisen kerran elämässäni, kun apina sukelsi. Siis ihan oikeasti sukelsi pinnan alla. Olen tiennyt jo aiemminkin, että apinat uivat. Nyt selvisi sekin että ainakin nämä pitkähäntä makakit myös sukeltavat sujuvasti. Niin ja kiusaavat toisiaan. Tönivät toisiaan veteen ja vetivät hännästä. Kauheita kiusaajia.

Apinat kävivät nuolemassa portaita. Ilmeisesti suolaa saivat niistä.

Söpöimpiä tietenkin olivat pikkuruiset vauva-apinat.