Myrskyinen matka kohti iloisten ihmisten Vanuatua

3.9.2016 lähdettiin viimein liikkeelle Wallikselta ja käännettiin kurssi kohti länttä. Yöllä kova tuuli ja aallot. Mentiin nukkumaan ja vene oli kääntänyt suuntaa 180 astetta. Myöhemmin yöllä vielä skuuttiköysi katkesi ja mentiin loppuyö tuuliajolla ilman purjeita. Tästä huolimatta oltiin edetty yli 100 meripeninkulmaa. Aamulla yritin istua pihalla, mutta siitä ei meinannut tulla mitään, kun tuli aina välillä iso aalto ja sen mukana kuutio vettä syliin. Nukkuessa piti pitää myrskylaidat päällä. 

5.9.2016 Kiva ilma edettin noin kuutta solmua. Ohitettiin päivämääräraja, joka tarkoittaa sitä, että vuorokausi muuttui samoin muuttui myös pituuspiiri. Siirryimme siis läntisestä itäiseen. Eli matka Lontooseen, jossa nollameridiaani sijaitsee oli tästä lähtien lyhyempi purjehtimalla itään kuin länteen päin. Kapteeni hieman kipeännä, joten juhlistin merkkitapausta yksin kannella juoden seitinohuet ja lukemalla Aku Ankkaa. 

6.9.2016 Tänään kypsyi noin sata banaania samaan aikaan. Ensimmäiset 10 olivat herkullisia. Seuraavat 10 vielä ihan maukkaita. Kolmannet 10 alkoivat jo tökkimään. Ja minäköhän takia ostettiin 100 banaania?! Ai niin koska halvalla sai. No tulipahan todistettua, että banaaneilla voi korvata lounaan sekä illallisen. Ilma hyvä, matka edennyt noin 120merimailia vuorokaudessa. Saatiin kala kiinni, mutta vonkale vei koukun mukanaan.

7.9.2016 Saatiin Barracuda. Kapteeni ei syönyt, koska kalassa jotain outoa. Matoja? Minä söin läpipaistettuna. Oli hyvää. Tehtiin myös kookosjuomaa kapteenille itsehän sitä en enää uskalla juoda ekan kerran draumojen takia.

8.9.2016 Viimeyön nukuin harvinaisen hyvin. Päivä on ollut kaunis ja on tullut luettua paljon kirjaa. Matka etenee erittäin hyvin.

9.9.2016 Tänään melkein saatiin iso mahimahi tai tonnikala. Kala oli koukussa kiinni ja teki näyttäviä hyppyjä ilmaan, kunnes pääsi karkuun. Vitutti. Tein munakasta.

10.9.2016 Yöllä kova keli. Kapteeni arveli tuulta noin 18m/sek (tuulimittari rikki niin ei tarkkaa lukua). Tuuliperäsin mennyt rikki. Yritin korjata. Ei onnistu kovassa aallokossa. Käsiohjalla lähes koko päivä. Isoja aaltoja. Isoin toi tuhansia litroja vettä kannelle ja purjeen päälle. Painava bensakanisterikin melkein lensi laidan ylitse aallossa. Kapteeni kipeä. Ulkona kylmä, koska missään vaiheessa ei ehtinyt kuivua, kun aina seuraava aalto tuli ja kasteli. Myös lentokaloja kannelle. Kaikkialla märkää. Keittiö suunniteltu huonosti näitä kelejä varten siellä liukastuu jatkuvasti, kun laiva keinuu ja vettä on lattialla. Eikä kaapeista saa mitään tarvaraa otettua ilman, että koko kaapin sisältö tulisi syliin. Illalla autopilotti päälle ja nukkumaan. Märkiin lakanoihin. No eipä uni muutenkaan kummoista noissa aalloissa. 

Parasta kovassa kelissä ja isossa aallokossa on ruorissa oleminen. Välillä aalloista sai otettua vauhtia uskomattomalla tavalla. Aalloilla surffatessa vene meni ajoittain yli kymmentä solmua puolikkaalla keulapurjeella ja tuntui kuin olisimme lentäneet äänettömästi veden päällä. Sitä tunnetta ei moottoriveneellä voi ikinä saavuttaa. Toisaalta tuossa kelissä käsiohjalla oleminen käy muutaman tunnin jälkeen myös raskaaksi. Kuitenkin yksi hienoimmista asioista mitä voi tehdä.

Yritin mennä sänkyyn nukkumaan, kun iso aalto juuri samalla hetkellä, kun toinen jalka oli jo sängyssä iski. Lensin suoraan sängystä lattialle seurauksena kolme kämmenen kokoista mustelmaa. Kuvan pohjemustelman lisäksi reidessä ja olkapäässä kämmenen kokoiset mustelmat. Toisaalta matka eteni hyvinkin nopeasti vaikka purjeet reivattiinkin pelkiksi puolikkaiksi.

Väsynyt mutta onnellinen. Silmäpusseista tunnistaa myrskyveneilijän. 

Joku sardiini.

Minimalistista taidetta.

Lenni lentokala piristi päivää.

Voi se olla tämmöistä leppoisaakin.

11.9.2016 Aika kova aallokko. Tosin onneksi ei enää niin paha keli kuin edellisenä yönä. Tuuliperäsin yhä rikki niin käsiohjalla koko päivä. Pisin putki 6h yhtä kyytiä. Väsyttävää hommaa noissa aalloissa. Keskiaallonkorkeus about 5m. Saavuimme Vanuatulle tosin ehti tulla pimeä ennen kuin päästiin ankkuriin Luganvillen kaupungin edustalle.

Vanuatu on tyynenmeren itsenäinen saarivaltio, joka sijaitsee noin 1750km australiasta itään. Vanuatu koostuu 83 toisiaan lähellä sijaitsevasta saaresta, joista suurimmalla Espiritu Santolla pysähdyimme Luganvillen kaupungin lähistölle ankkuroituna. Maan asukasluku on noin 280 000 asukasta. Vanuatulla huomasi heti, että nyt saavuttiin eri kulttuuriin kuin aiemmat polynesialaiset saariryhmät. Vanuatulla ollaan melanesialaisia. Eli asukkaiden kulttuuri oli täysin eri ja ulkonäkökin ihan toisenlainen. Vanuatulaiset olivat paljon tummempia. Saariryhmää kutsuttiin aiemmin nimellä Uudet Hebridit ja siellä ovat hallinneet vuoroin ranskalaiset ja vuoroin britit. Tästä johtuen Vanuatun oma kieli on omituinen yhdistelmä englantia ja paikalliskieltä. Saariryhmän itsenäistyttyä 1980 valtion nimeksi tuli Vanuatu.

Luganvillestä löytyi ihana ruokatori, jossa kaikki kojujenpitäjät olivat maalanneet omat kojunsa mahdollisimman houkuttelevan näköisiksi.

Hedelmätorilla myytiin kaikenlaisia hedelmiä ja tarjolla hedelmien kantamiseen ei ollut muovipusseja vaan kauppiaiden itsepunomia koreja. Hedelmätori oli myös auki 24/7 ja myyjät yöllä nukkuivat paikanpäällä. 

Luganville oli kaikin puolin kaunis kaupunki ja verrattuna polynesian saariin edullinen. Etenkin taksit olivat todella edullisia 1-3e taksimatkat.

Tässä söpössä ravintolassa syötiin lounasta.

Tämmöinen luotsivene oli rannassa. Onneksi me osattiin perille ilman luotsia.

Paikallinen englanti oli vähän niinkuin suomalaiset kirjoittaisi englantia kuten lausutaan welkam!

Vanuatu oli kaunis paikka ja ihmiset olivat ystävällisiä. Jäi kaipuu näille saarille palata joskus vielä pidemmäksi aikaa.

Veneemme oli ankkuroituna paikallisen hotelli resortin rannan läheisyyteen. Resortin väki toivotti tervetulleeksi ja saimme käyttää resortin uima-allasta, suihkuja ja jopa hakea kanistereilla vettä ilman maksuja. Toki sitten jätimme paikkaan ihan kivasti rahaa ostamalla drinksuja ja ruokaa.

Pizza vaikkei ollutkaan erikoien maistui taivaalliselta merimatkan jälkeen. Oli muuten varmaan ensimmäinen pizza ikinä, joka tarjoiltiin hopealautaselta. 

Paikallista valuuttaa. Vanuatulla on keksitty benji hyppy, joten setelissäkin on kuva hyppytornista.

Maittava ateria pikkukojussa.

Yhteiskuva ihanan kokkimme kanssa, joka kertoi pitävänsä ravintolaa auki joka päivä paitsi sunnuntaisin, jolloin hän menee kirkkoon.

Paikalliset koulutytöt halusivat yhteiskuvaan kanssamme. Muutenkin erotuin joukosta koko maassa noin kilometrin päähän. Onneksi paikalliset olivat todella mukavia ja nauravaisia. Oikein onnellisten ihmisten maa.

Yhtäkkiä kaikkialla alkoi torvet soida ja ihmiset huudella. Ihmettelimme mistä on kyse. Oli kyse suuresta tapahtumasta eli jalkapallosta. Uuden Seelannin jalkapallojoukkue oli tullut pelaamaan paikallista joukkuetta vastaan ja hävinnyt! Koko kaupunki sekosi ja meille kerrottiin, että tuolla kaksi autoa meidän edessä ajavassa autossa oli maan presidentti juhlimassa voittoa.

Löytyi myös merimiesten baari.

Kovassa kelissä meni veneellä rikki vähän kaikenlaista. Tässä on kapteeni suorittamassa korjauksia mastossa. 

Minun tehtäväni oli hinata kapteeni sinne mastoon. On nuo vinssit hieno keksintö. Ilman niitä en kyllä nostaisi köysillä ketään mihinkään. Vinssillä meni suht kivuttomasti.

Cara Mia ankkurissa.

Kapteeni ja uusi hattu.

Ennen matkan jatkumista kävin vielä hedelmätorilla ostoksilla. Vajaalla $10 eli noin 7e sai tämän verran eväitä veneelle. Jälkiviisaana olisi voinut ostaa hieman enemmän greippejä ja mandariinejä ja jättää tomaatit ostamatta.

Yksi saaren suurimmista vientituotteista on kopra, jota saadaan kookospalmuista. Kuvassa yksi kopraviljelmistä Vanuatulta lähdettäessä..

Vanuatu saa kyllä ykkösmatkailusuosituksen näistä tyynenmeren saarivaltioista. Sinne pääseminen on suht helppoa lennolla Australiasta. Tunnelma saarilla mitä leppoisin. Ihania iloisia ihmisiä ja hintataso oli kohtuullinen etenkin verrattuna Tahitiin, Boraboraan tai Wallikseen. Eli jos etsii matkakohdetta missä on kristallinkirkkaat vedet lämmin ilma ja ihania ihmisiä Vanuatulle kannattaa mennä. Itsekkin voisin mielelläni vielä jonain päivänä sinne palata saaria enemmän tutkimaan.