Uusi asuinpaikkamme oli airbnbn kautta löydetty Carolen kämppä. Carole oli mahtavin tyyppi ikinä ja hänen asunnossaan asuminen oli ilo. Joka päivä saimme vinkkejä mitä kannattaisi tehdä ja mihin mennä. Lisäksi yleiset keskustelut parvekkeella olivat todella kivoja. Meillä oli oma erittäin tilava huone omalla tilavalla kylpyhuoneella. Lisäksi saimme käyttää Carolen parveketta, keittiötä ja olohuonetta. Asunto sijaitsi Kihein kaupungissa, joka on sillä Mauin saaren aurinkoisemmalla puolella. Matkaa rantaan noin 100m ja talonyhtiössä oli ulkouima-allas.
Huoneemme.
Carolen kämppä oli sisustettu hauskasti.
Jotenkin ajattelen, että Hawajilla paistaa aina aurinko. Totuus on, että ei muuten paista. 8.12 satoi vettä. Eli rannalle ei voi mennä eikä paljon retkeilykään napannut, joten päätettiin mennä leffaan. Leffateatteri löytyi Queen Ka´ahumanu Center ostoskeskuksesta. Meni hetki ennen kuin opittiin ostoskeskuksen nimi.
Leffaeväät aitoon jenkkityyliin isot. Poppareita ostaessani myyjä kysyi haluanko mausteeksi voita. Maassa maan tavalla, joten vastasin kyllä. En todellakaan tiennyt mitä myyjä voilla tarkoitti. Ajattelin lähinnä jotain voin makuista mausteseosta mitä ripoteltaisiin päälle. Ei tietenkään niin mennyt. Myyjällä oli pumppupullo, josta hän alkoi pumppaamaan sulaa voita sinne poppareiden joukkoon. Monta painallusta. Katsoin sanattomana mitä tapahtui. Hyviä poppareita, mutta ei me kyllä edes kahdestaan kyetty koko satsia tuhoamaan. Elokuvana ei ollut julisteen leffa vaan aivan ihana Disney leffa Moana, joka suomessa oli levitettävänä Vaiana nimellä. Leffa kertoo vielä sopivasti polynesialaisesta kulttuurista ja olisi voinut tapahtua Hawajilla. Vahva suositus leffalle. Yksi parhaita animaatioita aikoihin. Paitsi tarina niin mös ne maisemat olivat ihania. Ja musiikki. Jos ei leffaa katsokkaan voi ainakin kuunnella leffan lauluja.
https://www.youtube.com/watch?v=79DijItQXMM
https://www.youtube.com/watch?v=93lrosBEW-Q
https://www.youtube.com/watch?v=cPAbx5kgCJo
Leffan jälkeen tuli fiilis, että ehkä pitäisi vielä jotain keksiä ennen kotiin menoa. Ja mikäs se sieltä ostoskeskuksesta löytyikään paitsi Fun Factory.
Mikä sen parempaa kuin huvipuistopelit.
Jos vielä ihan pikkuisen pelattaisiin. Ihan vaan pari peliä.
Taitopeleistä tuli muutamia tikettejä, mutta sitten kun alettiin työntämään poletteja smoking token extreme peliin alkoi pelilipukkeita tulla isommalla kädellä. Kuinka onnelliseksi sitä voi tullakkaan pienestä pelituokiosta.
Jenkit tykkäävät joulukoristeista eivätkä autot ole poikkeus. Tälle ensimmäiselle bongatulle porokoristellulle autolle naurettiin varmaan puoli tuntia, mutta näitä tuli vastaan useampia. Omalle autollemme emme koristeita hankkineet. Olisi ehkä pitänyt.
Lähirantsu <3
Seuraava aamu alkoi puolipilvisenä, joten päätimme että päivä on sopiva retkeilyyn.
Ensimmäinen pysähdys oli jossain tien varrella, jossa näytti hienolta.
Oli hienon näköistä, kun kallion väri vaihteli. Joissan kohdissa täysin punaista kalliota ja toisissa sitten mustaa laavakiveä tai harmaata peruskiveä.
Meille oli kerrottu, että Hawajilla on kaikkia hienoja merieläimiä. Valaita, delfiineitä, jättikilpikonnia ja kaikkea hienoa. Ensimmäinen bongausyritys oli tällä näköalapaikalla. Rannan lähellä näkyi vedessä jotain erikoista. Siinä yritettiin katsella mikä se on. Jokin siellä liikkuu ja ei se mikään lintu ole.
Viimein saatiin zoomattua kameralla sen verran, että selvisi mitä oltiin vartin verran siinä ihmetelty. Se oli snorkkeli. Siellä oli joku ihminen snorklaamassa. Että ehkä en sitten vaihda uraa eläinbongariksi.
Tuliperäinen maasto on karunkaunista.
Opaskirjan avulla löydettiin myös tiemme vanhoille kivipiirroksille. Seassa ilmeisesti sekä oikeasti vanhoja että vähän uudempia piirroksia. Alue oli jonkun yksityismailla. Mitään opastuksia ei ollut missään eli paikalla oli vain yhdet turistit meidän lisäksi. Jotenkin hämmentävää, että niinkin suositussa turistikohteessa kuin Hawaji on tämmöisiä piirroksia ilman mitään suojelua tai opastuksia. Plussana toki omalta kannalta se, että eipähän ollut ketään pyytämässä rahaa kaiverruksien näkemisestä.
Hauska kuinka erinäköisiä ihmishahmot ovat piirroksissa polynesia vs vaikkapa suomi.
Lätäköiden keskeltä löytyi hedelmäkojuja. Ostettiin paljon kaikkea. Ei erityisen halpaa, mutta niin hyviä hedelmiä ettei suomessa voi saadakkaan.
Koska nälkä ei lähde hedelmillä ja olimme autolla matkassa mitäs muutakaan kuin drive-in McDonldsiin. Ruuat mukaan ja ruokailu auton vieressä rannalla.
Matka jatkui paikkaan nimeltä Dragon´s Teeth Makaluapuna Pointissa.
Ei tarvinnut kävellä montaa kymmentä metriä parkkipaikalta, kun vedessä näkyi ensimmäinen Honu. Hawaian Green Sea Turtle jättikilpikonna on Hawajilaiselta nimeltään Honu. Kilpikonnat kasvavat jopa 1,5m pitkiksi ja voivat painaa 200kg.
Ennen reissua ajattelin, että kilpikonnilla on kilpi, jotta se suojelisi niitä petoeläimiltä. Nyt olen sitä mieltä, että kilpikonnilla on kilpi, jotta se suojelisi niitä itseltään. Sen verran holtitonta kilpikonnien meno vedessä oli. Jatkuvaa kiviin ja kallioihin aaltojen mukana törmäilyä. Välillä tommoinen 200kg mötikkä lentää aallon mukana täysin väärinpäin päin kiveä ja sieltä sitten taas eteenpäin. Ihan käsittämättömiä.
Eikä tosiaan ollut mikään yksi kilpikonna, joka nähtiin vaan niitä oli monia. Ja niin helpon matkan päässä.
Vihdoin selvisi sekin miksi tämän niemekkeen nimi oli Dragon´s Teeth. Kyllä nuo kalliot kieltämättä hampaita muistuttivat.
Kallioilta katseltiin merelle ja yritettiin bongata valaita. Kymmenen virhehavainnon jälkeen viimein siellä oikeasti oli valas, joka purskautti vettä ilmaan. Hieno hetki vaikka valas kaukana olikin ja siitä ei mitään kuvia saanut.
Aaltoja olisin voinut katsella tuntikausia.
Kallioilla oli tuommoisia mustia pilkkuja, jotka ehdottomasti vaativat tarkempaa tutkimusta.
Epäselväksi jäi olivatko kasveja vaiko eläimiä. Aika kovakuorisia mitä ikinä olivatkaan.
Queen of Hawaii
Dragon´s Teethin vieressä oli pieni havupuumetsikkö, jossa maassa oli hieno kerros punaisia havunneulasia.
Tämä oli toisella pysähdyspaikalla.
Joulun kunniaksi bongattiin myös tonttulintuja :).
Lisää tonttuja.
Pysähdyspaikkana Nakalele Blowhole. Blowhole on rannalla oleva kivenkolo, joka oikeanlaisen aallon kohdalle osuessa sylkee vettä ilmaan kuin geyser konsanaan. Kuitenkaan kyse ei ole vulkaanisesta toiminnasta vaan vedenalaisista kallionkoloista, joihin aallot iskevät. Varsinainen näköalapaikka oli ylhäällä kalliolla, mutta eihän sieltä mitään nähnyt. Polkua pitkin vaan alaspäin ja vähän piti pilkata laiskoja jenkkejä, jotka jäivät vaan sinne ylös eivätkä yhtään olleet reippaita niinkuin me. No pian selvisi miksi. Oli muuten pirun liukkaat kalliot kiivetä alaspäin. Sinne kuitenkin mentiin ja jäätiin turvallisuuden etäisyyden päähän odottelemaan josko blowhole sylkisi vettä.
Blowholen sylkäisy oli niin nopea ja ennalta aavistamaton, joten oli lähes mahdotonta ottaa valokuvaa oikealla ajoituksella.
Rapukin odotteli Blowholen suuaukolla sylkäisyn tulemista.
Meille riitti Blowholen ihailu etäisyyden päästä toisten piti päästä lähemmäs.
Sannalla oli ajoitukset kohdillaan, kun onnistui nappaamaan kuvan, kun tuli pojalle kiire, kun Blowhole sylkäisi :D.
Olihan tämä paikka hieno ihan muutenkin maisemiltaan. Vaikka kyllä tuo kallio oli vit.. ärsyttävän liukas kiipeilyyn.
Kaunis Mauin saari <3
Päästiin kiipeämään kallion ylätasanteelle, kun huomattiin osan porukasta katsovan merelle innostuneina. Alettiin katsoa samaan suuntaan ja siellähän oli kaksi valasta.
Eikä mitä tahansa valasta vaan synkronisoitua valasta, jotka liikkuivat täysin samaan tahtiin.
Siinä ne menivät.
Ja sukelsivat syvyyksiin.
Yleisiä maisemakuvia. Tykkäsin kovasti.
Ja mikäs se siellä pilkottaa! Puluauto yrittänyt maastoutua!
Tässä vaiheessa oli kaksi vaihtoehtoa. Joko kääntyä takaisin ja palata samaa reittiä kuin oltiin tultukin. Tai sitten jatkaa eteenpäin mutkaista pikkutietä, jota pitkin kuitenkin pääsisimme ajamaan rantaa pitkin ja kääntymään viimein isolle tiellä. Ilta alkoi lähestyä ja opaskirja varoitti tien olevan erityisen kapea eikä suositellut reittiä. Tottakai valitsimme jälkimmäisen vaihtoehdon. Olihan Road to Hanaakin mainostettu muka kapeana ja siellä oli ihan todella hyvä ajella. Ja kuka nyt samaa reittiä palaisi. Ja ei kun Kahekili Hwytä eteenpäin. Tie kapeni kapenemistaan ja tiellä alkoi olla kivenlohkereita, jotka olivat vuorenrinteeltä vierineet. Lisäksi hämärä alkoi laskeutua. Melkein piti jo kyseinalaistaa tätä meidän loistavaa reititystä, mutta ei ihan. Olihan se.. hauska. Onneksi vastaantulijoita ei ollut montaa. Sillä yksikaistaisella osuudella vuorenrinteellä jo yksi vastaantulija oli ihan tarpeeksi. Jälkikäteen selvisi, että kyseisellä tienpätkällä vuokra-autoilla ajaminen on kielletty.
Vähän videon laatu kärsi, mutta ehkä tästä saa idean siitä kuinka kapeaa mutkatietä mentiin :).
Rankka retkipäivä vaatii rankat huvit. Poolparty vol 1. Uintia, grillausta ja pari mojitoa. Ai että oli hyvä setti.
Pihvit oli kokoa ähky.
