Honoluluu beibiii balabalabalabaa..

1.12.2017 aamulla lento laskeutui Honoluluun. Taustana sen verran, että aikoinaan isäni soitti silloin tällöin bileissä kitaraa ja hänen bravuuribiisinsä oli Honolulu baby. Tai eräänlainen versio biisistä. Jos joku ei biisiä tiedä voi katsoa sen täältä https://www.youtube.com/watch?v=p4FUFABKqoA&t=6s

Kuitenkin ensimmäinen päivä Honolulussa soi vaan kyseinen biisi päässä. Ja jotenkin olin ihan fiiliksissä siitä, että pääsin vihdoin Honolulu babyn maisemiin :).

Hawajin pääkaupunki Honolulu ilmasta. Hawajin saaristo kuuluu USAhan ja on yksi USAn osavaltioista. Hawajin sijainti on aika kaukana manner USAsta keskellä tyyntävaltamerta. Saaristo koostuu kahdeksasta pääsaaresta ja lukuisista pienemmistä saarista. Alueen pääkaupunki Honolulu sijaitsee Oahun saarella. 

Laskeuduin Honoluluun aikaisin aamulla. Onneksi oli lentokenttäkuljetus varattuna, koska olin sen verran kujalla etten olisi jaksanut alkaa selvittämään kyytejä. Lentokenttäkyydissä iskettiin jo simpukoista tehty lei kaulaan ja tuli tunne, että tästä tulee hyvä reissu. Hostelliin päästyäni sain heti luvan mennä huoneeseen ja sen lisäksi sanottiin, että tarjolla on ilmainen pannukakkuaamiainen, joten söin aamiaisen ja suuntasin nukkumaan. Hostelli oli perus ok. Pari torakkaa keittiössä. Muovitetut pedit. Mutta ilmainen aamiainen ja täydellinen sijainti.

Melkein kuukausi matkustusta kavereiden kanssa ja olin oikeastaan iloinen, että oli yksi päivä ihan omassa seurassa. Ei tarvinnut huomioida ketään. Halusin ensitilassa hankkia paikallisen puhelinliittymän ja suuntasin paikalliseen ostoskeskukseen sitä hankkimaan. Koska olen kuin paikallinen tottakai menin paikallisbussiin. Paikallisbussikuski nauroi ulos bussista, kun ei ollut tasarahaa maksaa bussilipusta. Nöyränä astelin takaisin hostelliin kysymään voisivatko vaihtaa $5 setelin kasaan neljännesdollarin kolikoita, joita ihan oikeasti tarvitsi vähän kaikkialla. Yritys kakkosella pääsin sitten ihan oikealla bussilla ostoskeskukselle asti.

Nälän yllättäessä mihin muualle sitä voi jenkeissä mennä kuin hampurilaiselle. Cheesburger factory semiok, mutta parempaa oli vielä reissunaikana tulossa.

Nälkä ei jäänyt.

Jos saan tehdä mitä tahansa mitä teen. No pakollisten asioiden eli puhelinliittymän hankkimisen jälkeen hakeuduin paikalliseen satamaan ja luin kirjaa. 

Sieltä jatkoin kävelyä rantaa pitkin.

Piti sitä nyt yksi mojito napata. No ehkä kaksi. Allasbaari rannalla. Ihan ok.

Auringonlaskun jälkeen tuli eteen puu, jonka juurella pidettiin joka ilta näytös Hawajilaista tanssia ja laulua. Parhaita oli pikku keikit. Lapset, jotka tanssivat välillä samassa tahdissa ja välillä vähän vähemmän samassa tahdissa.

Jotenkin hienosti sain koko päivän menemään rannalla kävelemiseen. Ja aikaisin nukkumaan.

Tämmöinen suomijuntti ei voi oikein pelkkää makeaa aamiaiseksi syödä niin pannukakkujen lisänä toimi kuppinuudeli. Aamiaisen jälkeen olikin sitten jo aika siirtyä seuraavaan majapaikkaan. 

Sanna oli lupautunut tulemaan seurakseni Hawajille. Siinä vaiheessa, kun viimein aloimme miettiä missäs sitä Hawajilla majoitutaan törmäsimme siihen, että hotellihinnat varsinkin joulukuussa ovat ihan mielettömät. Jostain kämäisestä kahden tähden hotellista missä ei ole edes uima-allasta olisi saanut maksaa 200e/yö. Puhumattakaan yhtään laadukkaammista vaihtoehdoista. Siinä vaiheessa totesimme ei hotelleja ja majoitukset joko hostelleista tai airbnbn kautta löytyneistä asunnoista. En muista enää millä logiikalla, mutta jotenkin jaoimme ennen reissua tehtäviä varauksia ja itse sain kunnian varailla ensimmäisille öille majoitukset. Paitsi, että Sannan ekat päivät Hawajilla niin myös synttärit, joten päätin varata vähän paremman airbnbn. Ei ollut tosiaan ihan ilmainen, mutta ei lähellekkään hotellihintoja.

Pääsin uuden majoituksemme ovelle ja siinä vaiheessa, kun ovimies tuli vastaan kuvan parkkipaikalla oli pakko todeta, että aika hieno talonyhtiö ainakin kyseessä. Etukäteen netissä mainostettiin, että näköala-asunto. Kuitenkin kyseessä aika uusi kohde ja vain pari arvostelua niin pienellä riskillä. Onhan ne hotellienkin kuvat usein vähän kaunisteltuja.

Airbnb emännänn kanssa hissiin ja jännitin mihin kerrokseen mennään. Kerros 33. Siinä vaiheessa alkoi jo vähän hymyilyttämään.

Ja maisema huoneesta oli jopa hienompi kuin luvattu. Ja kyllä tuossa etualalla näkyvä allasalue sehän oli meidän käytössämme. Ja toisin kuin hotelleissa. Siellä ei ollut tuhatta muuta turistia. Oikeastaan harvemmin siellä oli ketään muita kuin me.

Sanna tuli ja koska oli joulukuu toi mukanaan kasan joulukalentereita :). Pysyi hyvin kärryillä päivämääristä, kun aina aamulla availi kalenterit.

Kuvassa majapaikkamme Waikiki Landmark Tower. Etualalla näkyvän vaaleanpunaisen parkkitalon katolla oli uima-allasalueemme ja huoneemme oli sitten vähän ylempänä. Ei kuitenkaan ihan ylimmässä kerroksessa.

Allasalue oli yksi kivoimmista ikinä. Iso uima-alue sen lisäksi poreallas, jossa oikeasti kuumaa vettä ja jääpalakone, josta sai vielä kylmät juomat drinkkeihin. Miinuksena se, että drinkkejä ei saanut viedä altaalle vaan ne piti juoda grillialueella. Kyllä siellä oli myös jääkaapit ja grillit.

Sannakin saatiin hawajille. Väitti ettei olisi ollut kujalla lentojen jälkeen oli se silti. Sain kuitenkin sen verran houkuteltua ulos, että ehdittiin katsomaan ilotulituksia. Hilton Honolulu järjestää joka perjantai ilotulitusnäytöksen. Ikinä en ole ollut missää kaupungissa, jossa matkailijoita huomioidaan noin paljon. No matkailustahan se Hawaji hyvin pitälti nykyisin elää niin ymmärrettävää. Mutta silti pääsi yllättämään.

Ilotulituksien lisäksi valoloistetta oli muuallakin. Kevyesti valaistu purjevene löytyi.

Partymeiningit jäi sateenvarjodrikkiin ja burgeriövereihin. Kymmeneltä nukkumaan.

Cheeseburger Waikiki oli kohtuullisen hyvä, mutta ei päässyt reissun parhaimmistoon.

Sen verran tuulinen sää ettei ihan rannalla viitsinyt makoilla. Altaalla sen sijaan oli hyvä.

Ja jokaisella allasalueella saisi olla jääpalakone. Muutenkin Landmark Towerille yöpymispaikkana aika hyvät pisteet.

Allasalueelta päästiin vielä ihailemaan sadepilvien kerääntymistä.

Pitihän se Sanna viedä katsomaan Hawajilaisia tansseja ja lauluja. 

Aina ei jaksa burgeria, joten välillä pitaleipää. Ihan mielettömän hyvä setti. Vaikka sen saaminen meni vähän viime tippaan. Ehti jo tulla pieni kiukku.

Melkein jo käännyttiin väsyneinä takaisin majapaikkaan, mutta sitten poikettiin yksille drinksuille. Ihmisen päänkokoisille ananasdrinksuille. Siinä samalla varailtiin vähän majoituksia ja eräs tuleva airbnb majapaikkamme halusi varmentaa varaajan henkilöllisyyden. Tämä tapahtui asettamalla kännykkä passin päälle, jolloin puhelin luki passissa olevan sirun. Ja sen jälkeen piti vielä ottaa selfie kuva puhelimella. No ilmeisesti baarissa otetussa kuvassa näytin itseltäni, koska varaus meni läpi. Tämän jälkeen lähdettiin kävelemään kotia kohti, mutta teki mieli ehkä vielä käydä yksillä jossain. Mutta ei mitään huonoa paikkaa. Tripadvisor esiin puhelimesta ja lähellä oli yksi suositeltu paikka, joka olisi lähellä. Ajateltiin mennä sinne. Kartta näytti pientä kämäisen näköistä kujapahasta, jossa oli vaan roskiksia. Melkein käännyttiin takaisin, että ei se tämä ole. Kuitenkin siinä oli pari sen näköistä tyyppiä, että olisivat tulleet baarista niin päätettiin mennä katsomaan. Ja sieltähän löytyi pieni, hikinen, tunnelmallinen karaokebaari, joka oli erityisesti sateenkaariväen suosima. Drinksut halpoja ja jotenkin kummasti muuttuivat joka kierroksella vaan vahvemmiksi. Tunnelma katossa ja ne laulajat. Aivan käsittämättömän hyviä. Oltiin ihan hämmentyneitä mitä juuri tapahtui. Keskeltä honolulua löytyi maailman paras karaokebaari.

Tokihan seuraava päivä oli se päivä, kun oli aika siirtyä seuraavaan matkakohteeseen. Se että lento oli vasta iltapäivällä ei lohduttanut siinä vaiheessa, kun majapaikasta piti kirjautua pois. Hetken puistossa itsejämme koottuamme päädyimme, että yritetään kuitenkin kävellä kuuluisalle diamond head näköalapaikalle. Katsottiin oikea bussi ja hypättiin kyytiin. Jäätiin kuitenkin pois väärällä pysäkillä. Ja googletuksen jälkeen todettiin, että ei sinne perille menekkään mitään bussia. Vähän aikaa kiukuteltiin ja päädyttiin vaan rannan viereen istumaan. Ensin mietittiin, että vihkoon meni. Sitten paikalle ilmestyi surffareita joita katsellessa mietin, että oikeastaan ihan hyvinhän se sit kuitenkin meni. Kalliolle kiivettäessä luultavasti olisin kuitenkin vain kuollut.

Saatiin myös yksi koirakaveri moikkailemaan useampaan kertaan.

Uber oli Honolulussa paras mahdollinen tapa liikkua. Halpa, luotettava ja nopea. Ja ne autot millä kuljettiin ei todellakaan olleet mitään ladoja. Todella hienoja autoja ja niin mukavia kuskeja ettei missään. Päästiin lentokentälle. Ja vieläpä ajoissa oltiin pienkoneen kyydissä matkalla kohti Mauin saarta.