George Town ja Penang

Keskiviikkona 3.2.2016 lähdin lautalla Langkawin saarelta kohti Penangin saarta. Matka taittui nopealla lautalla noin kolmessa tunnissa. Tylsä matka ei mitään tarjoiluja ja maisematkaan pikakiituriveneen ikkunasta ei oikein auennut. Kuuntelin lähinnä musiikkia oikeestaan Haloo Helsinkiä sen kolme tuntia. Tallinnan lautalla olisi mennyt rattoisammin aika. Itselläni meni aika pitkään sekaisin tämä asia, mutta nyt vihdoin tajusin. Ehkä tajusin.. Joku voi korjata, jos yhä sekoilen. Ilmeisesti siis Penang on jonkin sortin maakunta/osa-valtio, johon kuuluu tämä saari, jossa olen Pinang ja osia mantereesta. Tältä saarelta menee kaksi siltaa mantereen puolelle. Tämän maakunnan pääkapunki on George Town, jossa viimeiset kolme yötä olen majaillut. Varasin ekaa kertaa hostellin, mutta varasin luultavasti kaupungin kalleimman hostellin, koska yritän tätä matkailijan elämään totuttautumista tehdä vähän vähitellen. Ehkä mä sitten puolen vuoden päästä asun jo jossain rottia kuhisevassa torakkakeitaassa, jossa apinat ryöstää tavarat. Toistaiseksi kuitenkin erittäin asiallisissa paikoissa olen majaillut.

George Townissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Aloitetaan huonoista.
Liikenne. Liikenne täällä on aivan no suoraan sanottuna perseestä. Ei mitään jalkakäytäviä pyöräteitä tai vastaavia on vaan se yksi katu, jossa kaikki jalakunlkijat, riksat, pyörät, skootterit, autot, bussit ja muut menee. Enkä voi edes sanoa, että sulassa sovussa. Tuossa eilen olin menossa botanical gardensseihin, joka ei nyt ehkä mennyt ihan putkeen. Ensin kävelin bussipysäkille ja odottelin bussia kunnes selvisi, että seuraava lähtee 45minuutin päästä. Siinä vaiheessa muistin, että hostellilta saa ilmaiseksi lainata polkupyörää ja puutarhoille semmoiset n.5,5km matkaa, joka ei kilometreissä ole edes sitä mitä vanha työmatkani oli. Jotenkin mielestäni loogisesti ajattelin, että helposti pyöräilen sinne. No ei se ihan niin mennyt tunnin tein matkaa yhteen suuntaan, jona aikana oli ruuhkassa niiden tuhansien muiden kulkuneuvojen seassa edennyt noin 1,5km ja saanut noin tuhat sydänkohtausta, kun vaihtanut kadun puolta kaikkien niiden autojen ja skoottereiden keskellä, jotka sinkoilevat kaikista suunnista. Tässä vaiheessa totesin, että ei ole sen arvoista vein pyörän takaisin hostellille ja nöyränä takaisin bussipysäkille. Bussimatka kesti ruuhkissa tunnin. Mutta ei siinä mitään paluubussia odotin sateessa kaksi tuntia. Mietin onko aina näin pahat ruuhkat, mutta ilmeisesti ei. Nyt oli erityisen ruuhkaista, koska paikallisilla alkoi pitkät vapaat nyt perjantaina. Maanantai ja tiistai ovat virallisia pyhäpäiviä kiinalaisen uuden vuoden vuoksi. Monilla myös viikonloppu vapaana, joten tänään on ollut monet ravintolat ja kaupat kiinni. Ilmeisesti monet kaupungissa asuvat lähtevät pitkien pyhien aikaan maaseudulle perheidensä luokse vierailemaan.

Toinen huono puoli on ärsyttävät vanhat ukot. Muissa kaupungeissa läsnäoloni ei ole tuntunut hirveästi ketään häiritsevän. Täällä sen sijaan no ei nyt jatkuvasti, mutta kuitenkin useamman kerran päivässä joku yleensä noin 60v riksakuski tai känniläinen alkaa huutelemaan jotain beibi beibi I love you tai muuta yhtä mielenkiintoista. Ärsyttävin riksakuski ajoi perässäni kaksi korttelinväliä kokoajan hokien beibibeibi.. Nämä kuitenkin poikkeuksia suurin osa porukasta yhä on kuin en olisi olemassa mikä on hyvä.

Sitten niitä hyviä puolia. Kaupungissa on paljon hienoa katutaidetta. Katuruoka on pääosin erinomaista ja halpaa. Asun intialaisessa kaupunginosassa, jossa kokoajan jotain musiikkia tulee jostain ja kivoja pieniä kojuja. Kaupunki on täynnä jänniä isoja ja pieniä temppeleitä kaikista eri uskontokunnista. Etenkin tässä kaupungissa viehättää juuri tämä monikulttuurisuus paljon kiinalaisia, intialaisia ja vaikka mistä kotoisin olevia. Täällä välillä unohtaa olevansa muslimimaassa. Yleensäkkin miksi tykkään kaupungeista on se, että aina jossain on jotain meneillään. Tänään törmäsin pieneen katufestariin, jossa oli vähän semmoinen voice of maleysia meininki pikkubändit esiintyivät yleisölle. Sellaisesta tykkään kyllä (vaikka kuulemani bändi olikin huono). George Town on myös todella kansainvälinen kaupunki ja tämä vanha kaupunki, joka on jopa Unescon maailmanperintökohde on aika kiva. Vaikka en kyllä ymmärrä miksi tämä UNESCOn listoilla on. Ehkä joku on lahjonut jonkun..

Hostellin vuoteet ovat tilavat ja verhoilla saa erotettua itsensä muusta maailmasta. Lisäksi edelliseen majapaikkaan verrattuna suihku on erinomainen!! Ilmastointi ja netti toimii myös, joten ei todellakaan mitään valittamista. Lisäksi paikka ei edes ole täynnä niin esimerkiksi viereisessä vuoteessa ei ketään.

Katuruoka täällä on pääasiallisesti hyvää, mutta ensimmäisenä iltana eksyin hussainille. Jos joku ikinä tulee George Towniin älkää syökö siellä!!

Tämmöisen ruokasetin sain eteeni jo alkuun epäilytti kun ei ihan ollut kuumaa vaan haaleata ruoka, että mitäs tästä tulee. Maku oli makea ja ei kovin hyvä. Nasi Gorengiksi tätä väittivät. Vatsatautiruoka sanon minä. Illalla sitten vietin useamman kerran laatuaikaa vessassa, joka onneksi hostellissa on erinomainen.

Kiinalainen uusivuosi on tuloillaan ja sen mukanaan tulee paljon koristeluita kaikkialla.

Olen ihastunut intialaisiin aamiaisiin erilaisia leipälättysiä tässä tapauksessa sipulin kera osa on isompia ja ohuempia lätysköitä ja joskus naan leivän tapaista kuitenkin jotain leipästä ja erilaisia kastikkeita mihin niitä voi dipata. Todella hyvää ja täyttävää. Hinta siellä euron tietämillä.

Eilen kävin syömässä kiinalaista, joka sekin todella hyvää. Kuvassa possua kahdella tapaa oikealla perus hapanimelää ja vasemmalla kahteen kertaan käristettyä. En tiedä olenko noin hyvää kiinalaista syönyt ikinä. Tosin oli vähän hintavampi paikka noin 5e setti.

Yksi suosikeistani katutaiteen osalta.

 

Temppelin tunnistaa hajusta. Suitsukkeet palavat sekä hindu- että buddhalaisten temppeleiden edessä jatkuvasti. Paljon on kiinalaisia täällä, joten paljon myös temppeleitä, joka sinänsä ihan hauska.

Tykkään tämän kaupungin katutaiteesta, koska se on aina tehty juuri sitä kohdetta varten missä kyseinen seinämaalaus sijaitsee.

 

1700-1800 luvulla George Town oli vilkas satama ja sen verovapaus ja runsaat työpaikat houkuttelivat paljon siirtotyöläisiä etenkin kiinasta. Työläiset työskentelivät lähinnä satamasta ja rakensivat miten rakensivat alueen, jota kutsutaan Clan Jettieksiksi. Nykyisin kyseessä on köyhien asuinalue joskin yksi näistä muöviämpäreillä vuorattujen betoneiden varassa olevista laiturihässäköistä onkin muutettu lähinnä matkailijota varten.

George town on saaressa sijaitseva merenrantakaupunki. Silti merta ei juurikaan näe sillä lähes kaikki rannat on rakennettu. Mielestäni hieman sääli. Olisi kiva, jos olisi joku hieno rantabulevardi.

Täällä olisi myös ollut katukeittiöitä, mutta oli jopa malesialaisiksi katukeittiöiksi sen verran likaisen näköisiä, että söin ihan muualla.

 

Hienot on betonipaalutukset

Yksi temppeleistä, joissa vierailin oli upea Khoo Kongsi. Tai oikeastaan kyseessä oli ei pelkästään temppeli vaan rikkaan kiinalaisperheen asumus 1800- luvulta. Alkuperäinen rakennus paloi ja uusi temppeli valmistui 1906, koska tämä kauppiassuku halusi auttaa muita kaupunkiin saapuvia kiinalaisia kotiutumaan.

Lisää kivaa katutaidetta.

 

Temppelistä löytyi vanha keittiö jännä, että penkit muistuttivat korkeudeltaan baarijakkaroita. Siihen aikaan rikkaiden kiinalaisten ajanviettotapoja oli ruualla mässäily ja oopiumin polttelu. Varmaan ihan hauskaa ollut.

Nämä kiinalaiset temppelit vaan hämmentävät runsaudellaan luterilaisiin koruttomiin kirkkoihin tottuneen.

Jopa temppelin pihalla oli katutaidetta.

 

Yksi suosikkijutuistani täällä oli, kun löysin kissakahvilan. Teekannun hinnalla pääsi paijailemaan ihania kissoja. Ja oli se teekin aika hyvää. Aina olen halunnut kissakahvilassa vierailla, mutta ikinä en saanut aikaan vaikka Helsingin kissakahvila aika lähellä entistä kotiani olikin. Enpä olisi uskonut, että täällä on se hetki, kun viimein kissakahvilaan pääsen :).

 

Eilen eli perjantaina menin sitten monien vaiheiden jälkeen kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa melkein heti toivotti tervetulleeksi tämä kaveri. Kokoa ei kuvasta näe, mutta voin kertoa että suunnilleen kämmenen kokoinen kaveri kyseessä.

Oli puutarhassa kukkiakin, kuten tämä kaunis lumme.

 

Puistossa meni ihana sademetsäpolku rinnettä ylös lähteelle ja taas toisesta kohtaa alas. Rauhassa sai sademetsää tutkailla ja näkyi paljon perhosia ja muutama kirkasvärinen lintu.

Sademetsässä oli onneksi jotain muitakin apinoita kuin niitä tylsiä varastelevia makakeita. Kuvassa dusky leaf monkey eli suomeksi silmälasilanguri. Voite sitten korkeasaaressa katsoa löytyiskö tämmöisiä. Kivan näköisiä vähän pörröisiä otuksia, jotka tarkkailivat etäisyyden päästä.

 

Sademetsä on aina upea paikka. Yläkerrokset ihan erilaiset kuin lähempänä juuria. Alhaalle sedemetsään ei edes paljon valoa pääse kulkemaan.

Sademetsäosio meni vielä hienosti. Sieltä pois astuttuani huomasin taivaan synkenneen. Sitten alkoi tulla semmoinen tuulenvire, että aavistin jo sateen kohta alkavan.

 

Hetki ennen sadetta

Sadetta on hankala kuvata, mutta se oli rankka. Ehdin kastua ennen kuin pääsin kahvilaan suojaan. Jäi hieman lyhyeksi tuo kasvitieteellisen puutarhan tutkiminen.  Kiva reissu kuitenkin. Olin suunnitellut käveleväni vesiputouksille, mutta vähän ehkä lohdutti, että bussipysäkillä tapaamani toinen matkailija sanoi polun vesiputouksille olleen niin huono, että hän oli puolen tunnin vaelluksen jälkeen joutunut kääntymän takaisin.

 

Tänään 6.2 päädyin valitsemaan matkakohteekseni käärmetemppelin. Ilmeisesti ainutlaatuinen paikka maailmassa. Temppeli rakennettiin vuonna 1850 buddhalaismunkki Chor Soo Kongin muistoksi. Tämä munkki legendan mukaan pelasti käärmeitä viidakosta temppeleihin. Hänen kuolemansa jälkeen rakennettuun muistotemppeliin alkoi ilmestyä käärmeitä ja koska henkilö jonka muistoksi temppeli oli rakennettu tunnettiin käärmeiden suojelijana ei niitä häädetty pois vaan päin vastoin niille alettiin tarjota uhrilahjoina ruokaa.

Itselleni tuli paikasta jotenkin mieleen indiana jones. Ihan hyvin voisi tämmöinen portti löytyä viidakosta ja sen takaa löytyä mystinen käärmetemppeli.

 

Käärmeitä oli itse temppelissä ja samoin puutarhassa. Käärmeet olivat ihan "vapaina" eikä missään pleksilasejen tai muiden takana. Esimerkiksi tämä pikkukäärme oli oksalla ja helposti olisin voinut vaikka silittää, jos uskaltaisin.. Etukäteen olin jo tutkinut, että keskipäivällä käärmeet yleensä nukkuvat, joten siihen aikaan temppelille tähtäsin. Lisäksi temppelillä palavat savut kuulemma saavat käärmeet muutenkin rauhalliseksi. Kuitenkin osa käärmeistä myrkkykäärmeitä niin niiltä on kuulemma myrkky poistettu, mutta hampaat jätetty. En ihan tiedä miten se toimii, joten hyvin tarkkaan varoin askeliani. Ovella myös kylteissä varoitettiin ettei saa koskea käärmeisiin tai häiritä niitä.

Kaksi käärmettä yhden hinnalla. En todellakaan tiedä miksi noi selkeästi kaksi erimerkkistä käärmettä halusivat hengailla yhdessä.

Kauniita käärmeitä vaikka hivenen pelottavia. Melko harmittommilta kuitenkin vaikuttivat siinä oksilla käärmestellessään.

 

 

Mielestäni itse käärmepuutarhakin oli oikein kaunis kukkaistutuksineen. Erikoista kyllä, jos pitäisi käärmetemppeliä ja sen puistoa kuvailla jollain sanalla melkein voisin sanoa seesteinen. Ei ihan ensimmäisenä olisi tullut mieleen käärmetemppelistä kuinka rauhallinen paikka se loppupeleissä oli. Suosittelen ehdottomasti, jos joku sattuu Penangiin menemään.

Täälläkin oli katutaidetta

Käärmeille tarjottiin uhrilahjoja.

 

Käärmetemppelillä oli melko kuuma, kuten täällä yleensäkkin, joten pois lähtiessä ajattelin ostaa lisää vettä. Mutta kappas juhlapyhät ei mitään paikkaa auki mistä voisi vettä ostaa. Sitten vähän kyselin ja löytyi yksi ravintola, joka oli auki. Tokihan siellä ei myyty vettä. Omenamehua sentään. Edellisestä päivästä olin oppinut, että bussin odotus voi todellakin kestää sen 2h, joten ihan ilman juomista en pysäkille halunnut mennä. Ketteränä tilasin kaksi mehua toisen join paikan päällä ja toisen kaadoin juomapulloon matkaevääksi. Iloisena nerokkuudestani lähdin pysäkille bussia odottamaan ja bussi tulikin välittömästi.

 

Maalatun katutaiteen lisäksi täällä on myös virkattua.

Tänään söin kadulla tämän herran laittamaa erinomaista ruokaa.

 

 

Huomenna joudunkin sitten heräämään ihan herätyskellon kera ja lähtemään lentokentälle. Edessä pari päivää pääkaupungin sykkeessä.