Matkaseuraa Borneossa

Saavuin tiistaina 9.2.2016 Borneolle. Borneo on todella suuri saari malesian itäpuolella. Saaren eteläiset osat kuuluvat Indonesialle. Pohjoisessa on kaksi Malesialla kuuluvaa osa-valtiota, maakuntaa mitä nämä nyt onkaan Sarawak ja Sabah. Näiden lisäksi pohjoisosassa sijaitsee Brunei, Lensin Sabahin pääkaupunkiin Kota Kinabaluun. Borneohan on ainakin omissa mielikuvissani aina ollut synonyymi villille viidakolle ja koskemattomalle luonnolle. Sen sijaan, että olisin laskeutunut koneella keskelle villiä viidakkoa laskeuduin kaupunkiin. Melko isoon kaupunkiin. Vaikkakin keskusta ihan käveltävissä. Olimme sopineet entisestä työpaikasta tutun kaverini Kian kanssa, että hän tulee muutamaksi päiväksi Borneolle kanssani. Oma lentoni saapui aiemmin ja Kia pian sen jälkeen. Ensimmäiseksi piti suunnitella mitä Borneolla tehdään. Olin alustavasti katsellut vähän mitä hienoa täältä löytyy. 90% suunnitelmista kaatui etäisyyksiin. Tämä olikin isompi paikka kuin mitä olin kuvitellut. Ensimmäisenä iltana kävelimme yötorille syömään paikallista katuruokaa. Hyvää ja edullista. Tosin kuten toreilla vähän aina kauhea häslinki. Kuitenkin ehkä kivoin tori millä malesiassa olen käynyt.

Kalastusaluksia rannassa.

Rantabulevardilla oli jonkun lapsimallin kuvaukset käynnissä.

Eniten Kota Kinabalussa yllätti paskaisuus. Ranta oli lähes kauttaaltaan kuvan näköinen. Muoviroskaa kaikkialla etenkin vedessä. Jotenkin ihan käsittämätöntä. Roskiksia Malesiassa tuntuu olevan kaduilla hyvinkin paljon, joten mitään pakkoa heittää roskia mereen tai kadulle ei todellakaan pitäisi olla. Ilmeisesti ihan vain välinpitämättömyyttä tämmöinen toiminta.

Kota Kinabalun auringonlasku

Ensimmäisenä Kota Kinabalun päivänä piti tehdä suunnitelmat tuleville päiville, joka osoittautuikin huomattavasti haastavammaksi mitä olin kuvitellut. Ensinnäkin se, että etäisyydet moniin paikkoihin ovat valtavat, joten jo sen takia monet nähtävyydet mitä suunniteltiin jäivät suosiolla väliin. Toiseksi retkien ja varsinkin yönyliretkien hinnat yllättivät. Ihan järkyttäviä hintoja pyydetään. Kaiken huippuna yksi vaihtoehdoistamme Kota Kinabalu vuorelle kiipeäminen. Koska vuorelle voi kiivetä vain yönyli pitää yöpyä vuorella ja siellä on monopoli yhdellä firmalla. Vuorelle kiipeäminen kaikkine pakollisine kuluineen maksaa noin 400e. Ihan ryöstöä. Päädyimme sitten viettämään ensin yhden rantapäivän lähisaarilla ja sitten menemään yöksi kuumille lähteille.

Mamutik saarella nähtiin varaani. Arviolta metrin pituinen mötikkä ja pitkä sininen kieli. 

Suht onnellinen ilme

Pääsin myös snorklailemaan. Tosin ei nyt ihmeellisen paljon kaloja näkynyt. Muutamia tiikerin värisiä ja sitten pari isompaa värikästä korallinsyöjää. Uimiseen kuitenkin mahtava saari. Ei liikaa aaltoja ja sopivan lämmin vesi.

Voisi sanoa, että todelliset paratiisisaaret, jos ei saaren toisella puolella olisi niitä satoja kiinalaisturisteja, joita en kuviin ottanut. Kiinalaisturistit on turisteista ehkä ärsyttävintä lajia. Niitä on paljon ne kulkevat ryhmässä ja ottavat jatkuvasti kuvia kaikesta selfie keppejen kera. Sen lisäksi tönivät ja sotkevat. Ne ovat niitä, joilta muoviroskaa sinne mereen menee ja paljon. Lisäksi ei tällä vaan toisella saarella ensimmäisen kerran reissussa jouduin tekemään uukkarit yleisen vessan kohdalla. Lähes kaikki pöntöt tukossa. Yhden kopin lattialle oli väännetty paskat ja toiseen koppiin oli heitelty verisiä kuukautissiteitä ympäriinsä. Menin mereen pissille. En voi ymmärtää.

Toisen saaren Manukanin rantaa.

Kia ja minä odotellaan paluuvenettä Manukanin saarella.

Torimeininkiä

Paikallista katuruokaa.

Olen laajentanut hedelmävalikoimaani täällä. Sen lisäksi, että syön ihania mangoja olen myös ostanut monesti papaijaa, joka täällä todella hyvää ja kuvassa olevaa Jackfruitia, jota en ollut ennen maistanutkaan. Aika makea, mutta hyvä hedelmä. Suomeksi jackfruit on siis jakkihedelmä tai intianleipäpuu.

Saaripäivän jälkeisenä päivänä päätimme suunnata hot springseille, johon otimme aamubussin. Noin 2,5h ajelun jälkeen oli minibussimme perillä. Koska huoneemme ei ollut vielä valmis piti keksiä jotain tekemistä muutamaksi tunniksi. Meille suositeltiin mennä katsomaan kukkivaa rafflesiaa.Jotenkin en tiedä miksi kuvittelin, että rafflesia on lootus. Nyt en oikein löytänyt tietoa mikä tämän kasvin nimi suomeksi on raatokukkaa tarjotaan.. Kuitenkin kyseessä on pieni harvinaisuus. Kasvi, jossa ei ole lainkaan lehtiä eikä lainkaan juuria vain kukka. Ja iso kukka onkin tämän minkä me näimme halkaisia varmaan puoli metriä ainakin. Lähteiden mukaan maailman suurin yksikukkainen kukka kyseessä. Ja keskellä metsää. Lähteiden mukaan kukka haisee raadolle, mutta en kyllä itse mitään haistanut. Myös sikäli harvinaista herkkua nähdä kukkiva kukka sillä kukka kukkii ainoastaan kaksi-kolme päivää ja kuihtuu. Nupusta kukaksi menee noin 6-9kk. Se selittänee rahastuksen, mitä kukalla harrastetaan maksoimme 30 rahaa kukan näkemisestä eli noin 6e. Sinäänsä paljon, mutta sen verran symppis opaspoika ja kämäinen pilluralliauto millä meidät sinne kuskattiin, että hauskasta kokemuksesta voi paikallisille vähän maksaa.

Rafflesian kukka

Harmi, että kuva hauskasta about 10v. opaspojastemme valoittui. Hirveetä vauhtia messipaidassaan meitä johdatti.

Vieressä oli suht iso nuppu, joten kohta pääsevät uutta kukkaa esittelemään.

Hieno auto, jolla Rafflesiaa pääsimme katsomaan.

Pillerihyönteinen tai en tiedä virallista nimeä.Mutta näin netissä videon, kun tätä koppakuoriaista koskee menee se tiukaksi pallukaksi ja kierii pois panssaroituna pallona. Hyvä puolustusmekanismi.

Olin aika innoissani, kun pääsin vesiputouksiin ei nyt uimaan, mutta lutruttelemaan. 

Käytiin canopy walkawayllä. Riippusiltoja sademetsän latvustossa parin sadan metrin verran. En normaalisti ole korkean paikan kammoinen, mutta jotenkin iski pieni paniikki. Kuvassa yritän esittää etten pelkäisi kuollakseni.

Mutta hienot oli maisemat. Tasanteilta pystykin kuvia ottamaan. Riippusilloilta ei todellakaan pystynyt irroittamaan käsiään reunoista sen verran kauhusta kankeana olin.

Kuumilla lähteillä oli myös yksi kylmä allas, johon vesi tulee suoraan vuoristopuroista. Ihan paras aamuherätys hypätä kylmään altaaseen. Heräsin heti. Sitten hyvälle aamiaiselle, kuumaan altaaseen, kylmään altaaseen ja vielä kerran kuumaan ja kylmään. Melko täydellinen aamu.

Kuuman veden alkulähde, jossa ei saanut kylpeä.

Eikä muuten saanut keittää kananmuniakaan.

Vesi höyrysi, mikä on paljon sillä ilman lämpötilakin lähenteli kolmeakymmentä. No ehkä aamulla alle sanotaan 27c. Googlettelin vähän ja altaiden veden lämpötila vaihtelee 49-60c välillä. Vähän aikaa tosiaan piti totutella ennen sisään pulahtamista. Mutta ihanaa se oli. Melkein kuin saunassa. Kia ei pystynyt menemään veteen ollenkaan kuumuuden takia.

Poring Hot Springsien kylpyalueella oli paljon pieniä kylpyammeita perheille. Onneksi löytyi myös yksi isompi amme mihin kaikki saattoivat mennä niin ei tarvinnut omaa ammetta täyteen laskea. Tämä kuva siis aamulta, kun kaikki paikat ovat tyhjinä. Edellisenä iltapäivänä täynnä aasialaisia turisteja. Paikallisia ja lisäksi paljon kiinalaisia. Länsimaalaisia ei kovin montaa täällä näkynyt. Joten monta kertaa sai huomata jonkun salakuvaavan meitä eksoottisia valkonaamoja..

Ihan huippu aamiainen.

Hyvän aamun jälkeen oli aika lähteä vaeltamaan vesiputouksille. Meille oli kerrottu, että 3,7km matkaan menee noin 2h per suunta. No vähän siinä alkuun epäiltiin tokkopa noin lyhyeen matkaan menee noin kauaa. Melko pian tajusin jyrkkiä ja liukkaita mutamäkiä ylös kiivetessäni, että matkaan menee kyllä jonkin verran aikaa. Hieman tuli yllärinä kuinka jyrkkiä ja etenkin liukkaita nousuja matkassa oli. Käytännössä koko menomatka oli pelkkää ylämäkeä. Jossain vaiheessa alkoi vähän hiipumaan tuo into niin ei sitten ainakaan kuvia matkalta paljon tullut otettua. Joitain kuitenkin. Varmasti rankimmat 3,7km mitä ikinä olen mennyt. Paluumatkalla pari kertaa liukastuin, mutta mustelmathan kertoo vain siitä, että hauskaa on ollut :). Hyvä reissu. Vaikka en edes yritä väittää etteikö olisi missään tuntunut..

Menomatkalla pysähdyttiin lepakkoluolalla kurkistamassa.

Matkalla oli muutama puron ylitys.

Sademetsässä oli paljon isoja värikkäitä perhosia. Melko perus, että ainut perhonen, josta sain kuvan on pieni ja ruskea..

Tästä kuvasta ehkä näkee vähän miten mutaisia kohtia jouduttiin ylittämään. Edellisen päivän sateet olivat huonontaneet polkua.

Maisemia näkyi välillä metsän keskeltä. Suurimmaksi osaksi kuitenkin aika varjossa mentiin.

Bambuja

Vihdoin vesiputouksilla, jotka olivat todellakin vaelluksen arvoiset. Yli 110m pudotus eikä paikalla ketään muita kuin minä ja kia. Aivan uskomattoman upea paikka. En ole ennen nähnyt vastaavaa. Ja kuvissa ei tajua yhtään miten mieletön paikka! Koko putoukset eivät mahtuneet yhteen kuvaan.

Voittajafiilis :)

Paluumatkalla tosiaan liukastelin pariin kertaan. Lisäksi jouduimme iilimatohyökkäyksen kohteeksi. Omasta jalastani löytyi kolme verenimijää. Kian kenkää pitkin yritti kiivetä useampia, mutta he eivät päässeet veren makuun. Todella ällöttäviä otuksia ja en todellakaan tiedä mikä heidän tehtävänsä yhteiskunnassa on. Ikinä ennen ei iilimato ole vertani imenyt ja voin sanoa ettei ollut miellyttävä kokemus! Jalat vuotivat verta vielä about tunnin sen jälkeen, kun matoset oli jo väkivalloin revitty metsään. Niin ja siinä vaiheessa kun iilimadon näin muistinko todellakaan miten niitä kuuluu poistaa en. Automaattireaktio oli vaan repiä irti väkivalloin.

Jos joku joskus miettinyt miltä iilimadon syömä kohta näyttää. Näyttää se tältä. Ja noita oli kolme. Kyllä laitoin reilusti desinfiointiainetta. Yöks.

Iilimatoepisodin jälkeen ei yhtään haitannut mennä takaisin kaupunkiin ja viettää päivä uima-altaalla. Kia lensi takaisin balille ja jäin vielä yöksi tähän halpishotelliin, jossa oli kiva uima-allas. Huonoilla tyynyillä nukkumisesta ja tavaroiden kantamisesta oli mennyt niin paikat jumiin, että illalla otin selkä ja hartiat hieronnan. En muista milloin olisin ollut niin kipeä viimeksi. Todella kovakouraista touhua. Noh ehkäpä siitä jotain hyötyä oli vaikka vielä seuraavana päivänä selkä aivan kipeänä!

Kiitos Kia käynnistä oli kivaa, että oli hetken ajan matkaseuraa. Vaikka kyllä täällä yksinkin aika kuluu todella nopeasti! :)

Vielä päivitystä tämän päiväisestä olopaikastani nyt olen vuorilla. Täällä on kylmä. Huomenna sitten Sepilokiin toivottavasti siellä niitä orankeja. Itselläni olisi torstaina lento täältä singaporeen, mutta olen nyt niin tykästynyt tähän borneoon ja paljon on nähtävää niin en ainakaan vielä lähde mihinkään. Lisäksi selvisi, että kuukauden sijaan saan malesiassa olla ilman viisumia 3kk niin ei vielä niin kovin kiire mihinkään.