Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Varoitus jo etukäteen tämä on pitkä teksti. Tai siis ehkä enemmänkin paljon kuvia sisältävä. Oli sen verran ihana ja tapahtumarikas viikko veneellä kuitenkin niin ei malta olla laittamatta.

24.1.2016 koitti vihdoin se päivä, jota olin odottanut pääsin veneelle. Normaalisti kurssilla kuulemma on useampi oppilas, mutta nyt meitä oli vain kaksi. Eli tilaa veneellä riitti. Sain ihan oman hytin jopa käyttööni. Meitä oli kapteenina skotti Keith ja oppilaina minä ja puolalainen Marek, joka teki day skipper kurssia. Minä tein competent crew kurssin.

Taustana tosiaan olen parilla pidemmällä purjehdusreissulla ollut suomen purjelaivasäätiön kuunari Helenalla, jonka kyydissä jotain jo purjehduksesta oppinut. Tosin Helenalla on parhaimmillaan ainakin kuusi purjetta ylhäällä samaan aikaan ja niitä köysiä on sen mukaisesti valtavasti, joten sillä laivalla ei ihan saanut käsitystä miten ne purjeet tuulessa käyttäytyy. Oli tosi mukavaa päästä pienelle purjeveneelle tai jahdille oikeestaan, jossa käytettiin kahta purjetta. Vihdoin oikeasti tajusikin jotain tuulikulmista ja muusta. Helenalla myöskin aina, jos tehtiin jotain esimerkiksi jiippi, joka tarkoittaa myötätuulikäännöstä ja on muuten gybe englanniksi, tarvittiin useampi ihminen eri köysiin tekemään eri asioita niin en ihan tajunnut mitä on meneillään. Nyt pienellä laivalla, kun saman asian teki pari henkilöä tajusi ihan eri tavalla mitä tapahtuu ja miksi.

Yhtenä haasteena veneellä oli kieli. Juuri kun olen jotain purjehdussanastoa oppinut suomeksi piti kaikki opetella englanniksi. Plus vähän vielä ekstraa. Ja mua vähän piinattiin kysyttiin välillä mikä on tuon köyden nimi eikä kelvannut vastaukseksi tiedän sen suomeksi. Jokaisella suunnalla oli omat purjehdustermit ja laivan osilla jne. Niin ja tietenkin kaikki solmut 6 solmua piti opetella ja niiden lisäksi niiden nimet tietenkin englanniksi vaikka suomeksi osan jo tiesinkin.

Tätä kuvan sivua tutkin kuin jotkut raamattua yhä uudestaan ja uudestaan löytäen aina uutta.

Aloitettiin purjehtiminen yleensä siinä aamu 9 aikoihin ja jatkettiin päivästä riippuen johonkin kuuteen asti. Siinä välissä yleensä ankkuroitiin hetkeksi johonkin rantapoukamaan ja pidettiin lounastauko. Muutaman kerran pidin pienen uintihetken siinä samalla :). Vaikkakin uintipaikoissa ei hirveän pitkälle voinut uida kovien vuorovesivirtausten takia. Kurssiin kuului pimeäpurjehdus niin yhtenä iltana purjehdittiin klo 00.00 asti illalla. Se oli melko pitkä päivä, joten seuraavana päivänä päästiin satamaan jo klo 15 aikoihin. Kaksi yötä vietettiin ankkurissa muuten yövyttiin lähinnä eri lomaresorttien satamissa. Mikä oli sikäli mukavaa, että resorttien hienot uima-altaat, rannat ja muut palvelut olivat käytettävissä.

Vaikka tilanpuutetta veneellä ei tarvinnut kokea tuotti kuumuus omat ongelmansa pienestä tuulettimesta huolimatta oli hytissä melkoisen kuuma nukkua. Parina yönä siirryin kesken kaiken kannelle nukkumaan, joka oli hivenen inhimillisempää, kunhan muisti suihkutella offia ympäriinsä ettei hyttyset hyökkää. Yleisesti en oikein hyvin nukkunut veneellä, joten nyt on ollut ihan mukava viettää muutama yö hotellissa. Toinen asia mihin en meinannut veneellä tottua oli lounaat. Tiesin toki, että kyseessä on brittifirma, joten mitään gourmet ruokaa en odottanut. Kuitenkin se, että joka päivä syötiin valkoista leipää ja majoneesia alkoi vähän kyllästyttämään. Ja sit oli näitä eksoottisempia versioita. wrappi, jonka sisään laitetaan makkara salaattia ja majoneesia. Ehkä yks kummallisimmista ruokalajeista ikinä!

Kokonaisuutena aivan upea viikko. Ihania maisemia paljon purjehdusta. Kapteeni jopa sanoi, että hänen täällä olo aikanaan (ollut 5 vuotta) ei ole ikinä ollut viikkoa jolloin olisi tasaisesti koko viikon ollut näin hyvät tuulet. Päästiin siis purjehtimaan ihan kunnolla. Parhaimmillaan 8,5 solmun vauhteja mentiin. Veneeltä pois lähdettäessä tuli hieman haikea fiilis, että oliko reissun kohokohta jo ensimmäisellä viikolla. Nyt kuitenkin päässyt haikeudesta eroon. Kyllä tässä varmasti vielä nähtävää riittää. Ja kyllä mä joskus vielä veneelle pääsen vaikka en nyt ihan heti menisikään.

Suurin osa öistä vietettiin satamassa, jossa saattoi herätä purjeveneiden keskeltä.

Niin kuuma ettei kissatkaan jaksa mitään. Täällä niitä ei todellakaan häädetä pois ravintoloista tai mistään.

Viikon ajan tuo vene Sade oli kotini.

 

 

Marek Ibizalla nykyisin asuva puolalainen oli mukava tuttavuus.

 

Kapteenimme Keith.

Purjeen laskostusta.

 

 

Yksi yöpaikoistamme

Yksi lempiharrastuksistani riippumatto :)

Ei toinenkaan satama hassumpi ollut.

Kapteenit keskustelevat punaisessa paidassa meidän kapteeni Keith ja sinisessä Aeoluksen kapteeni Simon.

Käytiin yhtenä iltana paikallisessa ravintolassa syömässä ja syötiin mm. tämä kaveri, joka näyttää olleen jossain onnettomuudessa.. Oikein hyvää oli!

Sen sijaan nää saniteettitilat ei ihan ollu sitä länsimaista tasoa, johon olen tottunut. Siinähän sit vaan kusin lattialle ja huljuttelin vedellä. Ei siinä muu auttanut. Onneksi ei tarvinnut isoja hätiä..

 

 

Maisemathan täällä päin maailmaa nyt vaan ovat hienot. Tosin vesi täällä ei ole kovin kirkasta pohjaa ei tosiaankaan näe. Johtuen siitä, että täällä vuorovesi on aika kova noin 3 metriä päivittäin. Ja vuorovesi huuhtelee maa-ainesta veteen. Myöhemmin pääsinkin tutustumaan tarkemmin mangrove metsiin, mutta siitä lisää myöhemmin.

 

Ylhäällä olevia nuolia tuli tuijoteltua tuulikulmia pohtiessa.

 

Yksi auringonlasku ankkurissa.

 

Kuvassa oleva pallura ei ole mikä tahansa poiju vaan Bob. Bob astui kuvaan, kun teimme man over board harjoituksia. Mies, joka laidan yli lensi oli bob ja lukemattomia kertoja käännyimme häntä sitten noutamaan. Tuli aina pelastetuksi hän.

Täällä on paljon apinoita, jotka etenkin sähköjohdoilla tuntuvat viihtyvän.

Samalla firmalla oli myös toinen vene Aeolus, jolla purjehti todella mukava Australiasta kotoisin oleva perhe. Kuvassa näkyy toinen perheen pojista Carlie. Nuoremman Jamien kanssa pääsin ravintolassa verestämään legoilla leikkimistaitojani.

Videota vastatuulipurjehduksesta eli kryssimisestä eli tacking.

 

Hyvällä tuulella mentiin pikkuisen länässä.

Saman firman toista venettä ohittaessamme sain hyviä kuvia. Siellä kyydissä mukava australialainen perhe, jotka nykyisin asuvat Malediiveilla. Ruorissa isä Tim vieressä istuu äiti Kate oranssissa paidassa nuorempi poika Jamie vieressä Charlie ja seisomassa heidän laivansa kapteeni Simon.

Aeolus purjehtii

 

Pitkähihainen paita ei toki ole kylmyyden takia vaan siksi, että pelkäsin kärähtäväni. Kuvan aurinkolasit onnistuin jo harmittavasti rikkomaan..

18-19.1 vietettiin yö ankkurissa kanaalien keskellä mangrovemetsän vieressä. Luultavasti jos ei hienoin ainakin yksi hienoimmista paikoista, jossa olen yöni viettänyt! Päivällä paljon pärinäveneitä meni ohitse, mutta yöksi hiljeni ja kuului vain sademetsän äänet ja näkyi pelkkä vesi puut ja vuoret kaikissa suunnissa. Suojainen poukama niin ei edes keinuttanut yhtään.

 

 

Kyseinen paikka oli myös uimisen kannalta ihanteellinen sillä ei juuri mitään virtauksia tai muuta uintia häiritsevää. Kävinkin uimassa sekä illalla että aamulla.

Näistä maisemista oli mukava herätä.

Tarkkasilmäisimmät voivat erottaa kuvasta 5 delfiiniä. Kahteen otteeseen viikon aikana kävivät delfiinit meitä moikkaamassa.

 

 

Purjehdus päättyi illalliselle Marek minä ja Keith

Todistuksenkin sain.

 

Viimeisenä meripäivänä nähtiin sateenkaari. Sadetta ei kuitenkaan kahta pisaraa enempää missään vaiheessa meidän kohdalle osunut.

 

 

 

Tätä kirjoitusta aloin tekemään jo pian purjehduksen jälkeen, mutta melko tuskaista on ollut. Kahtena perättäisenä iltana kaatui netti hotellissani kokonaan ja jäi kesken. Samoin myös pari kuvaa onnistuin kadottamaan. Tänään 3.2 päätin vaihtaa saarta Langkawilta Penangille, joka ei sekään mennyt ihan putkeen. Tilasin taksin ihan oikeaan satamaan, mutta kappas kuski ajoi väärään satamaan ihan toiselle puolelle saarta. Siinä sit ajeltiin vähän sightseengiä ja olin satamassa 10min ennen laivan lähtöä ilman lippua tavaroiden kanssa. Totesin etten edes yritä juosta ja suosiolla ostin lipun 14.30 laivaan 10.30 laivan sijaan. Sinäänsä hyvä idea sillä nyt olen saanut vihdoin tämä blogitekstin tehtyä! Ja samalla istunut yli tunnin Starbucksissa. Jos tässä vielä pari tuntia istuisi niin alkaisi sitten lautan lähtökin lähestyä.. En nyt jaksanut kovin hyvin oikolukea tätä niin vastuu jää lukijalle.