Mister Ashok osoittautui myös tehokkaimmaksi ihmiseksi ikinä. Häneltä saattoi kysyä mitä vaan ja aina sai vastauksen ja ennen kaikkea kaikki järjestyi. Ashok hankki neuvoi minulle mistä löytyy posti lisäksi hankki meille lauttaliput Coroniin skootterin vuokralle ja pesi pyykit. Niin ja noin sekunnissa lakaisi kaikki pudottamamme hiekat pois lattialta. Ja kaikki tapahtui hymyillen ja mielettömällä asenteella. Lisäksi herra Ashok innostui välillä kertomaan juttuja, jotka olivat ihan mielkiintoisia. Esimerkiksi El Nidossa kaikilta veneretkille menijöiltä kerätän 200p kansallispuistomaksu, jonka selitetään menevän luonnonsuojeluun. Mielellään tommoiseen tarkoitukseen sitä sen 4e pistää. Ashok kertoi meille, että kerran kuukaudessa El Nidossa pidetään kokous, johon kaikki hotellinomistajat kutsutaan siellä on paikalla myös viranomaisten edustajia. Viime kokouksessa Ashok oli kysynyt mihin nämä turisteilta kerätyt 200p menevät sillä vuosi vuodelta turisteja on enemmän eli rahaa tulee enemmän, mutta siitä huolimatta vuosi vuodelta korallit ovat huonommassa kunnossa ja rannat roskaisempia. Viranomaiset olivat yllättyneitä, että joku kehtaa tämmöistä kysyäkkin ja muut hotellinomistajat olivat nyökytelleet ja yhtyneet kysymykseen, että mihin rahat tosiaan katoavat. Vastaus oli ympäripyöreitä hallinnollisiin kuluihin ja veneyrittäjille jne.. Itse epäilen, että suurin osa haihtuu korruptiona jonkun taskuun. Toivottavasti jotain upeiden korallien ja rantojen suojelun eteen tehtäisiin. Osa rannoista meinaan oli aika roskaisia muovijätteistä. Lisäksi hieman hirvitti, kun kaikki laivat, jotka islandhoppingia tai muuta tekivät heittivät ankkurinsa suoraan koralleihin. Esimerkiksi coronissa ja Malapascuassa vastaavilla reissuilla veneille oli suosittuihin paikkoihin asennettu poiju, johon veneen saattoi kiinnittää ettei tarvitse ankkuria koralleihin heittää.
Päätimme El Nidossa käydä vielä toisella Island Hoppingilla, koska se nyt vaan oli todella kivaa puuhaa. Tällä kertaa valitsimme tour Cn, jonka kohteita olivat Hidden Beach, Matinloc Shrine, Talisay Island, Secret Beach ja Helicopter Island, jonka edustalla muuten kaksi sukellusta tehtiin sukelluskurssin aikana.
Näillä pienillä banka paateilla, joilla saarihyppelyitä tehtiin ei tosiaankaan ole minkään sortin vessoja, joten pissillä käydään lähinnä meressä. En tiedä miksi, mutta jostain syystä se oli aika hauskaa. Sukelluskurssilla tosin vessassa käyminen oli todella ärsyttävää sillä märkäpukuun ei saa pissiä ja sen poisottaminen ja pukeminen oli todella ärsyttävää. Jostain syystä uidessa ja varsinkin sukeltaessa tulee aina pissahätä.
Otin kuvan ihan vaan vedestä, joka kimalteli niin nätisti auringossa. El Nidon ympäristön saaret ovat ehkä kyllä kaunein paikka missä olen ikinä ollut. Ja se on paljon sanottu se.
Hienoista asetteluista huolimatta tällä island hoppingilla ruoka ei ollut ihan niin hyvää kuin ensimmäisellä reissulla. Kuitenkin ihan hyvin sai mahan täyteen.
Jos joku on miettinyt millaista jälkeä saa meduusa aikaiseksi niin tämmöistä. Polttavia punaisia jäliä ja paukamia. Tämä oli pysähdyspaikka, jossa nähtiin yksi merikilppari. Ei paljon lämmittänyt kilpparin näkeminen, kun löllöpaskiaisia eli meduusoita oli noin tsiljardi ja kokoajan jossain päin kehoa alkoi pistelemään. Tuntui sen verran ilkeältä, että seuraavassa pysähdyspaikassa etsin kiven takaa piiloisan paikan, jossa saatoin pissiä jaloilleni. Sillä meduusanpistoihin auttaa kaksi asiaa etikka tai kusi. Ja vain toista lääkettä sattui olemaan mukana. Helpotti muuten heti.
Secret beach oli yksi suosikkipysähdyksistäni. Kallioiden sisälle muodostuneeseen laguuniin uitiin kalliossa olevan aukon lävitse. Veneellä sinne ei pääse ollenkaan. Laguunin vesi oli varmasti yli kolmekymmentäasteista ja siellä oli aivan ihana vaan lillutella ja nauttia taukocolaa. Joka tosin sekin oli suht lämmintä.
Islandhoppingin paluumatkasta on sanottava sen verran, että meillä hajosi laiva. Tai siis moottorissa oleva hihna oli rispaantunut rikki ja moottori pysäytettiin, jotta henkilökunta sai vaihdettua uuden tilalle. Tähänkään ei kauan aikaa mennyt. Harmittavasti kuvaa tästä operaatiosta en tajunnut ottaa.
El Nidossa oli noin tsiljardi koiraa, mutta yhteistä niille oli kiltteys. Yksikään koira ei ollut agressiivinen tai haukkunut tai riehunut. Suosikkikoirani oli tämä, joka katugrillistä syödessämme tuli nätisti istumaan lähettyville. Ei tullut mitenkään iholle tai muuten ollut ärsyttävä. Jäi vaan siihen lähistölle ihan vaan varmuuden vuoksi. Ja pakkohan sille oli vähän sianläskiä antaa.
Filippinojen perinneruuat olivat pääasiassa sitkeätä lihaa. Kuitenkin muutama suosikkiruoka löytyi. Grillistä sai tilattua todella hyvää paistettua porsaanvatsaa. Maistui hieman samalle kuin ribsit. Toinen suosikki oli kasvisruuista kangkong vähän pinaatintapainen, joka usein kokattiin osterikastikkeen kanssa. Valmistustapana suosikkini oli sisling, jolloin ruoka tuli tirisevänä pannulla valkosipulin ja yrttejen kanssa valmistettuna. Filippiineillä sai siis oikein hyvää ruokaa varsinkin ravut, mutta sai myös aivan karmivaa ruokaa kuivaa riisiä oli tarjolla melkein aina. Lisäksi sitkeä kana ja kuiva kala ei suorastaan suosikkeiheni kuulu.
Löydettiin El Nidosta uhkapelikatu, jossa toki piti käydä vähän monistamassa rahoja! Itse voitin noppapelissä parikymmentä eurosenttiä. Sen sijaan korispelissä hävisin. Pelin idea oli siis laittaa rahat jollekkin värille ja sitten vieritettiin koripallot ruudukkoon ja katsottiin mihin kohtaan ne pysähtyvät. Jos pysähtyivät omalle kohdalle tuplaantui rahat mikäli ei menetti rahansa. Simppeli, mutta yllättävän koukuttava peli. Viiden peson eli 10sentin minimipanoksella pelattiin.
Jäljellä oli vielä yksi kokonainen päivä El Nidossa ja koska Puerto Princessan kokemuksista oltiin todettu skootterin olevan oikein hyvä matkaväline niin vuokrasimme skootterin ja suuntasimme meille suositellulle Nacpan nimiselle rannalle hieman kauempana kaupungista. Skootterointi rannalle sujui oikein hyvin vaikkakin tien loppuosuus kuoppainen tie ja pehmeätä rantahiekkaa oli hivenen haastava.
Olihan se ranta matkan arvoinen. Tosin hiekka oli niin kuumaa ettei ilman flipflopeja voinut kävellä ja makoilupaikka oli pakko etsiä palmun alta ettei suorastaan sulanut tuonne rannalle.
Paluumatkalla oli kilejä tiellä.
Rannalta pois ajaessamme pikkutytöistä muodostunut ihailijakerho antoi sannalle tämän lappusen.
Tyylikäs spidermän pyörämme.
Ja vielä tyylikkäämpi kypärän koristelu.
Matka eteni ja pyörä toimi hienosti siihen asti, kun alkoi kuulumaan outoa ääntä ja tajuttiin, että kyllä rengas on puhki. Siinä sitten tien laitaan ihmettelemään. Melkein heti perässä tuli virolainen pariskunta, jotka olivat todella mukavia. Nainen jäi seuraksemme, kun mies ajoi seuraavaan kylään pyytämään paikalle korjauspartion. Hetken kuluttua paikalle ajoikin kolme äijää, jotka vaihtoivat hujauksessa puhjenneen renkaan tilalle vararenkaan. Huimat 100p eli 2e jouduimme tästä palvelusta maksamaan. Ei kehdannut edes tinkiä. Olimme kyllä reippaina ehtineet jo soittaa Ashokille hotelliimme, että pyytäisi skootterivuokraamon paikalle. Kuitenkin heillä olisi mennyt varmasti tunti saapua paikalle kaupungista, joten peruttiin vuokraamon apu ja tämä mieskolmikko sai pyörämme korjata. Kätevää. Alkoi vähän kyllä naurattamaan, kun viikon sisällä meiltä oli hajonnut lata minibussi, laiva ja nyt skootteri. Siinä tienvarressa seistessämme mietimme ehdimmekö takaisin toiselle rannalle katsomaan auringonlaskua.
El Nidossa on pieni lentokenttä, jolle ei yhtään kaupallisia lentoja tule. Pelkkiä yksityislentoja ja niitäkään ei kovin paljon. Joten yllätyimme kentän ohi ajaessamme nähdessämme koneen, joka valmistautui lähtöön. Olihan se pakko jäädä katsomaan, kun potkurikone nousee ilmaan.
Pienen sählingin jälkeen ehdimme kuin ehdimmekin auringonlaskuksi rantaan.
Rantaan oli ajautunut paljon isoja meduusoja.
Jotenkin taas meni järki ruokatilauksia tehdessä, kun tilasimme kolme annosta. Kahdelle henkilölle. Mutta kyllä oli hyviä rapusia eikä possukaan ollut hassumpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti