Satamassa ensin piti mennä yhdelle tiskille näyttämään liput. Sitten toiselle tiskille maksamaan satamamaksu ja kolmannelle tiskille näyttämään laukut turvatarkastukseen jonka jälkeen kaikki laukut asetettiin nätisti riviin, jotta hyvin innokas huumekoira voisi nuuhkutella ne läpi.
Venehän ei todellakaan ollut mikään luksus. Muovipenkit ja ihmiset kuin sillit purkissa lisäksi moottorista lähtevä melu oli ihan järkkyä. 8h matka tuntui melko pitkältä. Onneksi sentään kannelle pääsi lepäilemään. Kovin pitkiä aikoja ei uskaltanut auringon takia siellä kuitenkaan viettää.
Ehkä suosikkini näissä banka ötökkäveneissä on se miten ne on rakennettu. Yritin tässä kuvassa hieman zoomailla, koska veneen koossa pitävä voima on tadaa nippusiteet! Tai ainakin jotkut nippusiteiden tapaiset muoviset kiinnitysratkaisut.
Päästiin sitten perille Coroniin kuitenkin. Ja saatiin majoittauduttua. Minullahan ei ollut lentoa vielä Coronista eteenpäin varattu, koska puerto princessassa nyt oli muutakin tekemistä kuin lentojen varailu ja sen jälkeen en ollut kunnon nettiä nähnytkään. Coronissa piti olla parempi netti. Totuus oli kuitenkin toinen. WiFi löytyi, mutta ei lähellekkään sitä tasoa, että voisi mitään nettivarauksia kuvitellakkaan tekevänsä. Ei auttanut muu kuin marssia matkatoimistoon varaamaan lennot. Pääsiäispyhien takia ykkösvaihtoehdot lähtöpäivikseni sunnuntai ja maanantai olivat loppuunmyydyt ja sain tiistaille lennon. Tokihan lennot piti sitten maksaa käteisellä, joten pakko oli jälleen mennä nostamaan lisää käteistä. Coronissa suunnitelmana oli jälleen käydä pikkuisen kehuttuun saaristoon tutustumassa ja sen lisäksi sannan vikojen päivien kunniaksi majoittautua hieman paremmin lomaresorttiin.
Coron Townin kukkulalla oli iso risti ja luki Coron.
Island Hopping toimi Coronissa hyvin pitkälti samalla periaatteella kuin El Nidossa. Ja Coronin saaristo oli vähintään yhtä hieno kuin El Nidossa. Snorklaus ehkä jopa paremmpaa. Ainakin sen takia ettei ollut niin paljon meduusoja.
Ei pelkästään täällä vaan monissa paikoissa näkyy kivenkoloissa kuvan merisiilejä. Kuvassa ei näy, mutta niiden silmät kiiluu aina. Siitä kivoja eläimiä, etteivät liiku mihinkään. Kuitenkaan tuommoisen päälle en haluaisi astua.
Nemoja
El Nidosta poiketen Coronin island hoppingilla ei grillattu mitään tuoreeltaan. Kaikki ruoka oli jossain maissa ennen lähtöä valmistettu ja vaan asetettiin esiin. Ei ollut kovin kummoista, mutta kyllähän sitä söi. Ei olisi muuten ehkä kannattanut syödä. Se selvisi sitten seuraavana yönä.
Tällä kertaa island hopping retkeen sisältyi myös yksi järvi. Coronin saarella oleva lake kayangan. Vene jätettiin satamaan ja kiivettiin portaita pitkin kallion ylitse sen toisella puolella olevalle järvelle.
Järvi ei pinnan päältä näyttänyt niin ihmeelliseltä, mutta pinnan alta oli aivan upea. Järven vesi on sekoitus suolaista ja makeaa vettä.
Järvessä oli paljon tikkukaloja. Tämmmöisen hienon taidekuvan oli sanna napannut.
Järvessä ei ollut koralliriuttoja nähtävänä vaan aivan uskomattomia kallioita. Näkyvyys varmaan ainakin 15metriä veden alla kristallinkirkas vesi ja uskomattomat kalliot, jotka jatkuivat en tiedä edes kuinka syvälle.
Rankan island hopping päivän jälkeen tuli nälkä, joten mentiin ravintolaan tilaamaan meille suositeltu paikallinen erityishyväksi mainnittu annos. No siis sehän oli jättikokoinen kasa porsaan läskiä. Oikeastaan aika hyvää joulukinkun makuista. Paitsi ihanat rapeaksi paistetut läskipalat lisukkeena erosivat normi joulukinkusta. Joulukinkkuun muuten sopii näemmä hyvin soijasoossi. Niin ja paikallinen erikoishedelmä calamansi, joka on minikokoinen lime on erinomainen juoma varsinkin, kun siihen lisää basilikan lehtiä.
Filippiiniläiset ainakin niillä saarilla, joilla minä kävin ovat uskonnollisia. Siis hyvin uskonnollisia kristittyjä katolilaisia. Satuimme Coronille juurikin sopivasti pääsiäiseksi, joten pääsimme todistamaan kadun varsilla olevia alttareita. Niitä oli useita. Lisäksi saimme herätä pitkänä perjantaina ennen seitsämää aamulla, kun jeesuskulkue lauloi ikkunan alla. Sanna näki myös yhden itsensäruoskijan kadulla. Kirkkoihin oli ihan ulos asti ylttävät jonot. Lisäksi hotellihuoneen telkkarikanavista, joita oli noin 20 parhaimmillaan 15 näytti uskonnollista ohjelmaa. Hirveän kiva. Ilmeisesti kuitenkaan ei onneksi jouduttu todistamaan filippiinien hurjimpia uskonnollisia menoja, joista luin iltalehdestä. Voitte käydä jutun linkin takaa katsomassa. http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001146675.html
Samaan aikaan, kun muut rukoilivat kirkossa suoritin omat hartaat hetkeni vessassa. Epäilen syvästi, että islandhoppingin muovipurkeissa kuumassa ilmassa kuljetetut merenelävät aloittivat uuden elämän vatsassani..
Tosi kätevää, kun pankkiautomaatin vieressä on alttari. Niin voi sitten samalla rukoilla, että tulisi sitä rahaa.. Aina ei ole tullut.. Tällä automaatilla kuitenkin tuli.
Onneksi sannan viimeisten päivien filippiineillä kunniaksi olimme varanneet kivan lomaresortin eikä ohjelmaksi ollut suunniteltu mitään muuta kuin altaalla makoilua, joka olikin suunnilleen ainoa aktiviteetti mihin kykenin.
Puitteet vessassajuoksemiselle oli kuitenkin ihan kunnossa. Ja ihan kokonaisen kirjankin sain luettua.
Ihan näin pirteän näköisenä siellä sitten nautin. Koko päivänä ei tehnyt mitään mieli syödä, kun mikään ei pysynyt sisällä. Illalla aloin olla sen verran huonossa kunnossa, että harkitsin vakavasti jo lääkäriin lähtöä. Siinä vaiheessa sanna pakotti syömään jotain. Onneksi söin, koska se helpotti oloa vaikkakin siinä vaiheessa kaikki vielä ulos tuli, mutta sen verran viiveellä, että olo ainakin parani.
Seuraavana päivänä oli hieman parempi olo niin pääsin jo nauttimaan resortin erinomaisesta drinksusta sekä ruuasta.
Pizza oli todella hyvä vaikkakaan en sitä vatsaflunssan jälkimainingeissa läheskään kokonaan pystynyt syömään.
Söpö resorttikissa. Resortin ja lähes koko filippiinien äänimaisema on kukkojen kiekumisen valloittama. Saarien suosituin vapaa-ajan harrastus taitaa olla kukkotappelut ja kukkoja onkin aivan joka ikisen kiven ja puun takana. Lisätään tähän vielä yksi eläintarina. Pääsin/jouduin pelastamaan pikkulinnun. Tai siis lähinnä huomasin, että lintu oli joutunut uima-altaassa veden varaan. En todellakaan tiedä miten ja räpisteli vedessä pääsemättä ylös. Siinä virtauksen mukana ajautui veden poistoaukkoon, johon myös roskat menevät. Tässä vaiheessa huusin henkilökunnan apuun ja he poimivat pikkulinnun kuivattelemaan. Lintu lähtikin hetken toivuttuaan omin avuin jatkamaan matkaa.
Sitten jo olikin Sannan aika palata Espooseen ja jättää minut sinne uima-altaalle yksin makoilemaan. Hetkeksi melkein jopa iski koti-ikävä. Onneksi ne on ohimenevää sorttia. Eikä muuten käynyt Sannan kotimatkaa kateeksi. Kolme lentoa, joista oliko jopa kaikki myöhässä. Eniten myöhässä viimeinen finnairin lento. Taisi olla semmoinen 26h matkantekoa kotiin..Lentäminen on melko viheliäistä puuhaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti