Jeesuksen temppeli ja vesikidutusta.

Olimme varanneet majoituksen etukäteen el Nidosta ihan vaan netistä etsitty ja mielestäni netissä majapaikkamme näytti ihan normaalilta. No se ei sitä ollut. Nopeasti majapaikkamme sai lempinimen jeesuksen temppeli. Syvästi kristityt pitäjät olivat koristelleet koko majatalon erilaisilla jeesus ja enkelipatsailla sekä raamatun mietelauseilla. Niin ja sen lisäksi myös oli paljon simpukoita. Meidän huoneemme oli pikkuriikkinen. Juuri ja juuri saimme matkatavarat huoneeseen mahtumaan, koska suurimman osan huoneen tilasta veivät kaksi hyllykköä, jotka olivat täynnä tavaraa. Siis kaikkea vanhaa ja sekalaista tavaraa. Lisäksi kerran bongattiin munkkikulkue majapaikan pihalla. Ei ehkä ihan lempimajapaikkani. Lisäksi koirat ja kissat huusivat läpi yön. Muutenkin El Nido oli mielenkiintoinen paikka. Ei tainnut olla yhtäkään vuorokautta, että sähköt olisivat toimineet koko päivän. Aina jossain vaiheessa koko kaupunki pimeni hetkeksi, jonka jälkeen generaattorit alkoivat jylläämään. Jumalan temppelissä oli kuitenkin hyvä aamupala, joten ei siis sinäänsä mitään vikaa..

Heti ovella odotti enkeli ja lappu, joka muistutti, että hitto tosiaan varasimme ja maksoimme tämän majapaikan kolmeksi yöksi. Ei pääse pakoon ennen kuin kolme päivää on mennyt.

Joka ilta saimme lukea tätä jumalansanaa, joka oli sängyn päätyyn asetettu. Sängyn, joka muuten ei ollut tehty pitkien eurooppalaisten mittojen mukaiseksi.. Hyvä, jos jalat mahtuivat petiin.

Itsehän olen snorklaillut monessakin paikassa aiemmin ja siitä kyllä tykkään. Sukellusta en kuitenkaan tosissani ollut ikinä harkinnut. Monet kyllä ovat kehuneet, että sukellus on niin hienoa. Lisäksi kuulin monesta suunnasta, että filippiinit on yksi maailman parhaista, jos ei paras sukelluskohde. No tämäkään nyt ei ehkä olisi vakuuttanut niin, mutta se kun sanna jo etukäteen ilmoitti, että aikoo tehdä open water diver lisenssinsä loppuun Filippiinien reissun aikana. Sanna oli kuitenkin tehnyt jo teoriat suomessa samoin allassukellukset, eli perusasiat jo hallussa. Menin kuitenkin sukellusliikkeeseen Sannan mukaan vähän kyselemään ja selvisi, että open water diver lisenssin saa suoritettua kolmessa päivässä. Ja mikä parasta itse sukellukset voisin tehdä Sannan kanssa. Siinä vaiheessa totesin, että ehkä tämä on sittenkin hyvä idea ja varasin kurssin. Ensimmäiset epäilykset idean hyvyydestä tuli siinä vaiheessa, kun syliin läväytettiin se monisatasivuinen kurssikirja, joka piti opetella teoriakoetta varten. Ensimmäiset teoriat lukaisin hätäiseen island hoppingin  jälkeen ja se teoriatunti meni vähän niin ja näin. Seuraavana päivänä sukelluksien jälkeen vielä lisää teoriaa. Ja sukellusteoria on vaikeempaa englanniksi kuin suomeksi. 

Kuitenkin pian selvisi ettei teoriaosuus ollut mitään verrattuna siihen mitä vedessä tapahtuu. Sinne käytännössä vaan astuttiin veteen, jonka jälkeen piti alkaa tekemään kaikkia temppuja. Opeteltiin uimaan veden alla ilman maskia ja muuta sellaista, jotka nekään eivät olleet mitään verrattuna siihen, kuinka vaikeaa oli pysyä samalla korkeudella. Kelluvuuden hallinta oli ja on yhä mielestäni sukelluksen vaikein osuus. Aina, kun hengittää sisään alkaa nousta ylöspäin ja uloshengitettäessä vastaavasti alaspäin. Useamman kerran meinasin vahingossa lähteä sieltä vedenalta nousemaan pintaan kuin korkki. Kelluminen halutulla korkeudella oli todella vaikeaa. Kaikkein vaikeinta oli pakollisen safety stopin tekeminen. Kun tullaan syvemmältä pintaan pitää 5m syvyydessä pysähtyä 3minuutin ajaksi lillumaan, jotta vältetään sukellustauti ja typen liiallinen kertyminen kehoon. Alhaalta ylös tultaessa alkaa happipullosta olemaan jo yli puolet tavarasta käytetty, joten se painaa vähemmän ja yrittää kelluttaa pintaan. Sukelluksen huonona puolena on sanottava, että siellä veden alla oli kylmä. Saimme kurssin aikana käyttöömme sukellustietokoneet, jotka olivatkin suomalaisen Suunnon koneet. Ja siinä sitten veden alla palellessani vilkaisin, että kuinka kylmää tämä vesi todella on ja veden lämpötila oli 26c. Suomessa ei tuntuisi missään. Siellä veden alla olin aivan jäässä vaikka 3mm märkäpuku olikin päällä. Pinnassa veden lämpötila 28c. Sukellus oli rankkaa, epämiellyttävää ja vedessä oli kylmä. Varsinkin ensimmäisen päivän jälkeen olin ihan loppu. Meinasi ihan alkaa itkettämään, kun mietin että seuraavana päivänä joudun takaisin veteen. Seuraava päiväkään ei nyt varsinaisesti ollut hauska, mutta hivenen siedettävämpi kuin ensimmäinen. Tiesin kuitenkin jo vähän mitä edessä. Lisäksi jo se tieto, että kyseessä oli viimeinen päivä ja teoriat oli jo takana lisäsi intoa. Nähtiinhän me kuitenkin veden alla monenlaisia kalasia ja suosikkina varmaan metrin mittainen merikilpikonna, joka oli aika upea.

Ei varsinaisesti herättänyt luottamusta tämä vene, johon oli typottu turvallisuus.

Sannalla oli Gopro. Tosin lainassa, mutta sillä saatiin pikkuisen kuvaa veden alta.

Yksi ärsyttävä asia vedessä oli löllöpaskiaiset. Eli pistävät meduusat. Sukeltaessa onneksi märkäpuku esti suuren osan osumista. Tässä kuvassa siis keskellä meduusa. Pahimpia olivat todella pienet lähes näkymättömät meduusat. Niiden ollessa lähettyvillä alkoi vedessä kuulemaan sähkömäistä rätinää. Tuli koko meduusoista hyvin paljon mieleen muumejen hattivatit. 

Tässä kuvassa on ainakin kolme nemokalaa eli klovnikaloja. Tekisi mieli katsoa Disneyn Nemoa Etsimässä leffa uudestana, koska niin paljon sieltä tuttuja kaloja ja toki myös se kilppari on nyt bongattu.

Minäolen tuo jälkimmäinen. Ja kuten huomaa ihan väärässä asennossa lillun. En yhtään vaakatasossa niinkuin pitäisi. Noh kai sitä vähitellen oppii..

Nähtiin rauskuja. Niitä vähän pelkäsin sillä piikkirauskuhan tappoi Steve Irwininin krokotiilinmetsästäjän.

Vaikkei muuten reissulla paljon hymyilyttänyt tässä vaiheessa ei enää tarvinnut sukeltaa, joten pystyi ihan hymyilläkkin. Nyt on muuten kuulemma jo mellunmäkeen tullutkin ihan virallinen kortti siitä, että sukelluskurssi on hyväksytysti suoritettu.

Tämmösissä maisemissa, mutta pinnan alla harjoiteltiin.

Hankittiin myös ns. sukeltajanrusketus. Märkäpukurajat näkyy.

Onnistunutta Padi Open Water Diver kurssia juhlittiin asianmukaisesti kuohuviinillä. Joka tosin täälläpäin maailmaa on suht kallista, koska se on kaikki tuontikamaa. Mutta oli jokaisen pennosen arvoinen ja sukelluskurssin tekeminen kannatti jo sen takia kuinka ihana tunne oli, kun se oli ohitse. Pelattiin myös unoa, jossa olin suvereeni voittaja.