Kuitenkin se millä tavalla elämäni eroaa filippiinien köyhistä on ihan järkyttävää. Cebu city oli kuin Manila pienoiskoossa. Vietin siellä päivän ja näin nälkää näkeviä lapsia. Jotenkin riipaisee se, että vielä vuonna 2016 kaduille kuolee lapsia ruuan puutteen vuoksi. Olen ollut monissa maissa ennenkin, mutta missään en ole nähnyt yhtä heikossa asemassa olevia köyhiä kuin filippiineillä. Ne telttakylät suorassa auringonpaahteessa ja se joki mikä virtasi töynnä ulostetta ovat jotain mitä en ikinä halunnut nähdä. Madvemturesien sanoja mukaillen maailmaan pitää tutustua uteliaasti ei pelokkaasti. Tästä olen samaa mieltä Kuitenkin sanonta tieto lisää tuskaa pitää täysin paikkansa. Itse haluaisin lisätä sanontaan, että tieto lisää myös ymmärrystä. Voisi jokainen tuloerojen kasvattamista kannattava tehdä yhden opintomatkan Manilan slummeihin ja sen jälkeen nähdä kaikki ne aseistetut vartijat, jotka rikkaiden elämässä tarvitaan ja miettiä sitten uudelleen onko sellaisessa kehityksessä mitään järkeä.
On riipaisevaa kääntää katse toiseen suuntaan, kun selkeästi aliravittu lapsi tulee kerjäämään. Se on kuitenkin pakko tehdä kahdesta eri syystä. Ensinnäkin oma turvallisuus. Köyhillä alueilla kävellessä ei ole turvallista alkaa kaivaa lompakkoa edes keskellä päivää. Myös se, jos yhdelle antaa rahaa saattaa houkutella paikalle muita ja en todellakaan halua joutua väkijoukon keskelle lompakko avoimena. Toinen syy on periaatteellinen. Jokainen raha jonka annan kadulla olevalle lapselle tukee hänen kadulla olemistaan. En ikinö osta kadulla kulkevalta lapselta mitään sillä, jos lapsi tienaa kadulla ei hänen kannata mennä kouluun.
Sellaista köyhyyttä mitä näin ei pitäisi olla olemassa. Ei auta kuin uskoa, että tilanne muuttuu joskus paremmaksi. Miten ja milloin en tiedä. Kuitenkin oli mukava huomata, että saarilla kukaan ei ainakaan silmämääräisesti nähnyt nälkää. Turismi tuo tuloja, jotka valuvat myös köyhemmille. Saarilla lapset nauroivat ja leikkivät mitä lasten kuuluukin tehdä. Pari kaupustelevaa lasta saarillakin näkyi, mutta selkeästi kuitenkin terveitä ja hyvinvoivia lapsia.
Filippiineillä todellakaan kaikki lapset eivät käy koulua. Päivisin kaduilla näkyi paljon lapsia ja myös lapsityövoimaa käytetään. Filippiineillä koulunkäynti ei ole velvollisuus vaan hyvin toimeentulevien etuoikeus. Jos minä hallitsisin filippiinejä laittaisin ensimmäisenä kaikki lapset kouluun ja porkkanana ilmainen ateria koulussa käyville. Tätä en voi toteuttaa niin toivon vain, että niillä rahoilla, jotka jälkeeni filippiineille jäi lisätään edes jonkun hyvinvointia. Niin että matkustakaa filippiineille. Se on kaunis maa ja todellakin tarvitsee ne matkailijoilta saatavat rahat!
Ketkään paikalliset eivät oikeastaan kaupungeissa kävele. Itsehän kävelystä pidän yleensä, mutta aloin ymmärtää pian miksi monet eivät sitä tee. Autojen ja moottoripyörien meteli vieressä ja sitten toisella puolella hajut. Tämä joki oli täynnä roskia ja ja ulostetta. Halu oli sanoinkuvaamattoman paha.
Huono kuva ja auton ikkunasta otettu, mutta ehkä näkyy ainakin kuvan oikealla laidalla telttoja. Kyseinen kenttä oli telttakylä, jossa ihmiset alkoivat auringon noustessa heräillä uuteen päivään. Tuskin kukaan tuolta kentältä varsinaisesti haluaa herätä.
Filosofista pohdiskelua. Elämällä on aina kääntöpuolensa. Lämmin ilmasto ja kiehtova luonto, mutta onnettomat ihmiset ja koskettava köyhyys. Elämä on epäoikeuden mukaista. On lottovoitto syntyä Suomeen, pitää siis paikkansa.
VastaaPoista