6.11.2016 Oltiin päätetty ajaa vähän pidempi päivämatka noin neljä tuntia ilman pysähdyksiä eli pysähdyksillä about viidessä tunnissa ehdittäisii Wanakasta Franz Josefin kaupunkiin, jossa sijaitsevat kuuluisat Franz Josef Glazier- jäätiköt, joita halusimme katsomaan. Melkein heti matkan alettua alkoi satamaan vettä. Ensin tunnelma autossa oli hyvä järkeväähän se on sadepäivä käyttää ajamiseen, kun ei ulkonakaan olisi voinut mitään tehdä. Sateen vain kovetessa alkoi ajaminen mutkikkailla vuoristoteillä muodostua aika rankaksi. Taukoja ei juuri pidetty no koska ei haluttu poistua auton kuivuudesta.
Vettä tiellä jossain päin Uutta Seelantia.
Aika rauhakseen ajeltiin eteenpäin lähes tyhjiä teitä kunnes yhdessä kohtaa juututtiin jonoon. Ihmeteltiin mistä voi johtua, että kaikki autot ovat pysähtyneet ja käveltiin katsomaan.
Tässähän oli nyt sitten käynyt niin, että tie oli huuhtoutuunt pois. Paringan sillan kohdalla matka kertakaikkiaan pysähtyi. Jotkut kuvan nähtyään maintsivat mahtuisi siitä toiselta puolelta ajamaan. Ei niin paljon rohkeutta kuitenkaan ole sillä käveltiin tuohon romahtaneen osuuden viereen ja kasassa olevan asfaltin paksuudeksi oli jäänyt noin 2cm. En tiedä olisiko kannattanut autoa.
Siinä hetki ihmeteltiin, mutta ei auttanut muu kuin tehdä U- käännös ja ajaa lähimpään kaupunkiin pohtimaan seuraavaa siirtoa. Lähin kaupunki tai ehkä ennemminkin kylä sattui olemaan.Haast. Mentiin ensin syömään paikalliseen pubiin ja pohdittiin vaihtoehtoja. Tällä puolella vuoria oli kyseinen tie ainoa Franz Josefille vievä ja toiselta puolelta vuoria olisi matka vuorokauden mittainen. Näin ollen katsoimme parhaimmaksi viettää yön Haastissa ja odottaa sillan korjausta.
Haastista löytyi motelli/hostelli/majatalo, joka ilmaisesti yleensä tähän vuodenaikaan on melko tyhjä. Joskus siellä metsästäjiä ja kalastajia yöpyy sillä alue on kuulemma kalastajien ja metsästäjien suosiossa.
Majapaikkamme Haast Lodge Backbackers and Motor Park ulkoa katsottuna. Sinäänsä oltiin vietetty lomaa aika hektisesti joka päivä jotain uutta. Niin oli oikeastaan mukavaa viettää yksi ilta ettei ollut pakko tai oikeastaan ei voinutkaan tehdä mitään muuta kuin juoda viiniä. Emme olleet tosiaan ainoat, jotka joutuivat huomaamaan tien katkenneen ja illan mittaan normaalisti hiljainen hostelli täyttyi vieraista, joille kaikille yöpyminen täällä oli ennalta suunnittelematon.
Seuraavana päivänä 7.11.2016 saimme tiedon, että tie on jälleen auki ja pääsimme jatkamaan matkaa. Perinteisesti teimme maisemapysähdyksiä ja ensimmäiseltä pysähdyspaikaltamme löysimme tämän komean muistomerkin, joka on pystytetty tämän matkamme jo kertaalleen katkaisseen tien kunniaksi.
Tie oli korjattu yksikaistaiseksi uudella yrityksellä. Tällä kertaa ilmakin oli kaunis ja aurinkoinen.
Matkalla pysähdyttiin Bruce Bayn rannalla vähän katselemassa.
Matkalla pysähdyimme Fox Glacier jäätikköä katsomassa.
Jäätikön läheisyyteen saavuttaessa varoiteltiin monin kyltein kivivyöryistä ja epävakaasta maaperästä. Monissa paikoin näkyikin kivivyöryjen jälkiä.
Jäätikölle, kun oltiin saapumassa niin yllätti, että sää oli lähes t-paitakeli eikä kaikkien vuorien huipullakaan ollut lunta.
Ja sitten yhtäkkiä alkoi kuulumaan jyrinää ja valtavia lohkareita kiveä vyöryi ryminällä alas vuorenrinteellä. Kuvassa näkyvä tomu on kivivyöryn aiheuttama. Olimme sen verran matkan päässä ettei mitään vaaratilannetta ollut, mutta ainakin tuli osoitetuksi etteivät varoitukset kivivyöryistä olleet ihan tuulestatemmattuja.
Joku kivivyöry kai se on tossakin ollut.
Viimein pääsimme Franz Josefiin ja majoituimme oikein suositeltavaan Sir Cedrics Chateau Franz hostelliin. Vaikka ajomatkan jälkeen olisi sängyllä makoilukin kelvannut niin lähdimme melkein heti reippaina katsomaan itse Franz Josef Glacier- jäätikön. Olihan kahdeksi yöksi suunniteltu pysähdyksemme kutistunut ylimääräisen Haastin yön vuoksi yhteen yöhän.
Parkkipaikalta jäätikön katselupaikalle oli puolen tunnin kävely. Tosin ihan jäätikön viereen ei päässyt siltikään. Sentään paikalle meneminen oli ilmaista.
Mikäli jäätikköä halusi tarkkailla läheltä piti ottaa kameran zoomi käyttöön. Tai toinen vaihtoehto olisi ollut ottaa kallis opastettu retki. Meille riitti ihan normaali katselupaikka.
Franz Josef Glacier on yksi paikka, johon ilmastonmuutos on iskenyt näkyvästi. Vuodesta 2008 on jääraja vetäytynyt jo 800m ja joka vuosi jäätikkö kutistuu kutistumistaan. Ennusteiden mukaan mikäli ilmaston lämpeneminen ei pysähdy katoaa koko jäätikkö seuraavan sadan vuoden aikana.
Alla olevasta osoitteesta löytyy video missä näkyy havainnollisesti jäätikön kutistumista.
http://www.franzjosefglacier.com/social/blog/watch-2-years-of-glacier-retreat-in-15-seconds/
En vieläkään täysin ymmärrä, että matkustin toiselle puolelle maailmaa katsomaan lunta.
Siis lunta ja jäätä. Miksi?!?
En vaan tajua. Siis lunta ja jäätä.
Tästä näkyy aika hyvin miten ison rotkon pienenpieni puronen voi saada ajan myötä aikaiseksi.
Ja missä on jäätikkö ja kevät siellä on myös puroja ja vesiputouksia.
Oli saman näköistä silokalliota kuin suomessakin paikoissa missä joskus on jääkausi vaikuttanut.
Lunta ja jäätä. Onneks sitä pystyi katsomaan vähän etäältä.
Jäätikön sijaan ehkä hienompi paikka oli viereisellä kävelypolulla sijaitseva Peters Pool lampi. Ilma oli tyyni ja lampi heijasti sitä ympäröivät vuoret peilin lailla. Kuva ei pysty vangita kuinka hieno paikka oli kyseessä.
