Pingujen matkassa

31.10 lähdettiin ajamaan pois Akaroasta alunperin suunnitelmana oli Sirpan kanssa ajaa Oamaruun suht suoraan. Nikke kuitenkin halusi mennä Tekapo lake- järville ja yöpyä siellä. Yritettiin lennossa katsoa meillekkin majoitusta sieltä suunnilta, mutta majoitusta ei löytynyt niin tehtiin vaan pidempi päiväajelu ja päädyttiin myöhään iltapäivällä Oamaruun. Harmiksemme Nikke jäi kyydistä Taupossa ja jatkoi telttailua ja maan tutkimista omillaan.

Lake Tekapo oli kaunis ja iso järvi.

Hyytävän tuulen takia itse jatkoin mielelläni matkaa eteenpäin. En vieläkään ymmärrä miten Nikke pärjäsi teltassa.

Vähintään yhtä kaunis kuin Lake Tekapo oli Lake Pukaki, jossa pysähdyimme ottamaan valokuvia.

Matkanvarrelle sattui myös 1968 rakennettu Aviamoren pato, joka on lajinsa suurin Uudessa Seelannissa. Piti vähän kuvata sähköasemaakin.

Siellä on pato ja sieltä tulee sähköä. 

Pato.

Oamaru on kaupunki Uuden Seelannin eteläsaaren itärannikolla. Kaupunki on tunnettu Viktoriaanisesta tyylistään ja rakennukset olivatkin kivan näköisiä. 

Kevät oli saapunut Uuteen Seelantiin kukat kukkivat ja ilma oli kovin vaihtelevaa.

Oamarun pakollinen käyntikohde on Steampunk HQ, joka on eräänlainen projekti. Kyseessä on tavallaan museo, mutta ei kovin perinteinen. Sisällä on erilaisia mekaanisia laitteistoja teräksestä tehtyjä taideteoksia ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän erikoista.

Steampunk HQn pihalta löytyy mm. veturi ja ilmalaiva, jotka saa "elämään" syöttämällä niihin pari kolikkoa. Veturia kokeiltiin ja se alkoi tööttäillä ja puskea savua ohjaamossa näkyi myös luurankokuski.

Katolla oli onkija

Yksi taideteos sisätiloissa.

Pihalta löytyi paljon eristimiä.

Sisällä oli myös hieno peilihuone missä musiikin ja valojen avulla pääsi kuin ihan eri maailmaan.

Matkaoppaissa kehuttiin paikallista lohta erinomaiseksi. Pitihän sitä kalliista hinnasta huolimatta ostaa ja olihan se hyvää. Toisaalta on se norjalainen lohikin hyvää niin paha sanoa onko niissä loppupeleissä paljon eroa.

Lokkeja oli silläkin puolella maailmaa.

Yksi laituri oli suljettu ihmisiltä ja sen olikin vallannut tsiljardi vesilintua.

Random vesilintuja.

Oamarun vanhat rakennukset ja rento tunnelma ovat yksi syy kaupunkiin mennä. Kuitenkin painavin syy meille ja monille muille on pingviinit. Joka ilta lauma pikkupingviinejä. Päivä oli hiukan satainen, mutta onneksi illaksi poutaantui, kun suuntasimme kohti pingviiniyhdyskuntaa. Meidän piti ostaa pääsyliput, jotta pääsimme puisille penkeille rannan viereen katsomaan pingviinien saapumista. Pikkupingviinit ovat maailman pienin pingviinilaji. Ne kasvavat noin 33cm korkeiksi ja niitä esiintyy vain Australian ja Uuden Seelannin rannikoilla. Itse olinkin jo kymmenisen vuotta aiemmin kerran pikkupingviinejä nähnyt Australian etelärannikolla Phillip Islandilla. Kuitenkin niin söpöjä ettei tosiaan haitannut mennä uudelleen katsomaan. Ehkä sitten kymmenen vuoden päästä taas seuraavan kerran. Joskus pikkupingviineitä kutsutaan myös sinipingviineiksi sillä niiden selkä voi näyttää siniseltä. Pingviinit viettävät päivät aina merellä pyydystäen pikkukaloja ja meduusoja ravinnokseen. Illalla ne palaavat rantaan ja jokaisella on oma maahan kaivettu kotipesä. Pingviinejä auttaakseen ihmiset ovat myös tehneet puisia "tekopesiä", joissa useat pingviinit asuvat. 

Pingviinit saapuivat aina ryppäissä ja oli hauskaa bongata pingviinilaumoja vedestä lähestymässä rantaa. Rannan jälkeenkin pingviinit säntäsivät pesilleen aina pienissä ryhmissä. Harmittavasti pingviinien kuvaaminen oli kielletty, joten kuvia ei ole. Vielä kuvauskieltoa enemmän sääntöjä rakastavaa suomalaista otti päähän kiinalaiset, jotka eivät noudattaneet mitään sääntöjä vaan joille henkilökunta joutui käydä kokoajan muistutamassa samoista asioista.

Kotimatkalla pingviinejä näkyi sillon tällöin tienvarrella. Mahdoton ilman salamaa niistä kuitenkaan mitään järkevää kuvaa oli saada.

On se pingviini.

Meillä sattui olemaan vähän viileä ja sateinen sää, mutta noin yleisesti Oamaru oli rennon ja kivan oloinen kaupunki. Pingviinien ansiosta oikein kiva käyntikohde.