Sirpa saapui 27.10 illalla Uuteen Seelantiin ja kiertomatkamme pääsi kunnolla vauhtiin 29.10. Lyhyellä varoitusajalla tulikin mukava yllätys ja purjehdukselta tuttu Nikke liittyi myös kyytiimme. Olin purjehduksen aikana tutkiskellut Uuden Seelannin Lonely Planetia ja löytänyt sieltä mielestäni verrattoman yöpymiskohteen farmihostelli Onuku Farm Stayn Akaroassa ja suuntasimme sitä kohti. Koska oli koko päivä aikaa päätimme ottaa maisemareitin ja kiertää kaunista Banks Peninsulan niemimaata.
Maisemia.
Selfie hyytävän kylmässä tuulessa.
Pysähdyimme suklaatehtaalla juomassa todella hyvät kaakaot. Suklaamaistiaisiakin tarjottiin.
Tällä kertaa itse en ollut purjeveneellä, mutta moni muu näytti olevan. Aika paljon kylmemmät kelit kuin omalla purjehdusreissulla.
Yritin opetella käyttämään panorama kuvausta, mutta kaikista kuvista tuli enemmän tai vähemmän outoja.
Suurin osa matkaa mentiin tämmöistä ihan kelvollista asfalttitietä, jossa tosin oli jyrkkiä nousuja ja mutkia ihan tarpeeksi. Jossain vaiheessa kuitenkin siirryimme erittäin kapealle hiekkatielle, jossa toisella puolella jyrkkä pudotus ja toisella kallio. Onneksi ei ollut vastaantulijoita sillä ei aavistustakaan miten oltaisiin siitä tilanteesta selvitty.
Lammas se siellä.
Toyota yrittää maastoutua maisemaan.
Maisemat reitillä olivat oikeasti aika upeat.
Viimein saavuimme Onuku Farm Stayhin, jonka respa oli tässä rakennuksessa. Sisäänkirjauksen yhteydessä meille ojennettiin kaikille kaksi kananmunaa, jotka olivat farmin omien kanojen tuoreita munia.
Farmilla juoksenteli ympäriinsä kasa kanoja ja lampaita sulassa sovussa.
Sirpa ja minä oltiin varattu majapaikaksemme Tonga Hut maja merinäköalalla. Nikke reippaana yöpyi teltassa. Yöllä lämpötila nimittäin kävi jopa pakkasen puolella. Meillä oli tuolla mökissäkin patterista huolimatta melko hyytävän kylmää. Täristiin siellä peittojen alla ihan huolella ennen nukkumista. Päivällä sitten aurinko jo lämmittikin ja oli oikein mukavaa,
Kotkot siellä ja kotkot täällä..
Uuden Seelannin viinit nyt kertakaikkiaan vaan ovat hyviä.
Perus hampaidenpesureissu otsalamppu ja kaikki mahdolliset takit päällä, jotta tarkenisi.
Pari mustaa lammasta.
Jopa tupakoinninkieltomerkissäkin oli lammas!
Vesi tuolla päin maailmaa on vaan ihanan väristä.
Karttaan merkitty näköalakieleke, jonne meneminen kuitenkin omalla vastuulla. Pikkuisen alkoi korkeanpaikankammo kyllä iskeä, mutta oli se sen arvoista mennä katsomaan maisemia kielekkeelle.
Meidän Akaroan porukka minä, Nikke ja Sirpa.
Karitsa kurkkaa.
Alhaalla näkyy meidän hostellia. Värit aika hienot.
Kaksi lammasta.
Lammas katsoo kaukaisuuteen.
Karitsa poseeraa.
Boheemi lammas.
Kielekkeillä hyppimistä pitää varoa.
Kato kuin saa söpön perhekuvan lampaista. Paitsi, että kakkaako toi yks..?
Uusi yritys. No siis nyt ei tarvitse edes arvuutella. Toi on kusella.
Siellä, kun lampaat meni jyrkkiä rinteitä pitkin ihan omillaan alkoi miettiä eikö ne ikinä putoa. Vastaus tuli tässä. Putoaa kyllä. Eikä muuten ollut ainoa ruumis.
Alettiin ylhäältä kielekkeeltä katsellam mikä siellä vedessä menee, että onko se iso kala vai mikä se on. Viimein paljastui, että hyljehän se siellä meni.
Eihän noista maisemista vaan voi valittaa.
Muutenkin meni oikeinn lepposasti. Vielä oli sirpan tuoma lonkero jäljellä.
Ja sitten vähän unoa ja viiniä.
Sirpan ja mun asunnon pihassa oli vielä kyyhkyslakka.
Kaksi yötä meni oikein nopeasti maatilan mailla vaellellen ja lampaita bongaillen. Sitten olikin jo aika jatkaa matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti