Barracudan arvoitus

Sannan lähdettyä jäin vielä hetkeksi Coronille. Valitettavasti majoitus piti vaihtaa halvempaan ja jouduin taas jakamaan huoneeni tuntemattomien kanssa. Yhden päivän vielä kehtasin käyttää hyväkseni resortin uima-altaita. Sitten päiväohjelmaksi valitsin vielä kerran suosikkiharrastukseni islandhoppingin.

Tällä kertaa lainasnorkkeli oli  paitsi tyylikäs niin myös toimiva. Usein on ollut ongelmia näiden kanssa. Osa maskeista päästää vettä sisään tai ovat muuten huonoja. Kerran jopa koko hengitysputki vuoti. Tällä kertaa kuitenkin erinomainen setti.

Vedet olivat yhtä kirkkaat kuin näemmä täällä Palawanin saaristossa aina. Ensimmäinen snorklauspaikka oli tämän mökkerön eteen uponnut skeleton wreck hylky. Itse hylky, vanha japanilainen laiva, ei ollut kummoinen. Noin 40m syvällä näki laivan ääriviivat,mutta ei nyt mitään ihmeellistä. Ehkä sukeltamalla olisi ollut hienompi. Onneksi lähistöllä oli kivoja koralleja. 

Toinen pysähdyspaikka oli koralliriuutta tästä rannasta vähän eteenpäin näkyy kuvassa turkoosin keskellä hieman tummempana. Riutta oli aivan upea. Näin siellä ison merikilpikonnan, jota lähdin seuraamaan. Kilpikonna ui aina hetken eteenpäin ja vilkaisi minua, että olenko yhä perässä piti tauon ja jatkoi matkaa. Ilmeisesti halusi minun seuraavan, koska aiemman kokemuksen mukaan ne pystyvät uimaan aika paljon kovempaa kuin minä, jos haluavat. Jos edellisellä pysähdyksellä vielä maha hieman sekaisin harmittelin, että onko tässä mitään järkeä tajusin tässä vaiheessa viimeistään kuinka upeassa paikassa olen. Pakko sanoa, että ihan upeita paikkoja.

Tähänkin islandhoppingiin kuului järvi. Veneellä ajettiin näiden jyrkkien kallioiden vierelle, josta pääsi joko kallion alitse aukosta sukeltamalla tai sitten kallion yli jyrkkiä, mutta lyhyitä portaita kiipeämällä Barracuda järvelle.

Barracuda järvi oli hieman saman kaltainen kuin Kayangan- järvi, jossa olimme aiemmalla island hoppingilla käynyt. Kalliot jatkuivat veden alla saman tyylisesti ja järvi oli sekoitus makeaa ja suolaista vettä. Eroavaisuuksiakin oli. Tämä Barracuda lake oli pinta-alaltaan suurempi. Snorklaillessani näin rapuja ja monneja sekä myös itse Barracudan. Retken jälkeen kerroin nähneeni barracudan ja sain ihmetteleviä katseita, että oikeastikko. No ihan kuule oikeasti näin. Oli vielä pakko googlettaa minkä näköinen on barrakuda, että varmasti oikean kalatunnistuksen tein. Ja ei siitä kalasta voi erehtyä. Se mikä tässä on erikoista on se, että barracuda järvessä elää toisien tietojen mukaan yksi ainoa barracuda. Toisen lähteen mukaan niitä on järvessä viisi. Se miten suolaisessa vedessä viihtyvä kala on päätynyt järveen on pienoinen mysteeri. Tokihan se sinne on voinut uida sillä yhteys mereen löytyy, mutta miksi se järveen on muuttanut en ikinä saanut selville. Kuitenkin ilmeisesti hyvin harva barracuda järvellä kävijä itse barracudan näkee. Minä näin. Järvelle tulee myös paljon sukeltajia kokemaan vedenalaisia kuumia lähteitä. Pinnalla snorklatessani niitä ei havaitse sillä ovat sen verran syvällä, että vesi ehtii sekoittua. Sukeltajat kuulemma voivat sukeltaa kuuman lähteen päälle ja tuntea huomattavat veden lämpötilanvaihtelut.

Pikkupojat olivat kalassa venelaiturilla. Paidattomalla pojalla on yksi kala kädessä. Muut nostelevat siimoja. En oikein päässyt selville millä he kalastivat, mutta näemmä saalista saivat.

Oma osansa joka ikisellä island hoppingilla on kelluvat aasialaisturistit. Aasialaisten uimataito on lähes olematon, joten pelastusliivit päällä joka ikisellä. Yleensä sitten lilluvat aina porukassa vielä jonkun pelastusrenkaan kera. Usein vielä joku mieheistön jäsen lähtee uimalla vetämään tätä kelluvaa aasialaisporukkaa johonkin suuntaan missä jotain nähtävää. Kaikkien muiden maiden turistit uivat omia menojaan, mutta kelluvat aasialaiset ovat ihan oma lukunsa.

Vähän filippiiniläistä mieskomeutta. Filippiinot noin ylipäänsä ovat aika kaunis kansakunta. Sekä miehet että naiset ovat kasvoiltaan todella kauniita. Luultavasti kaunein kansakunta. Harmi vaan, että kaikki paikalliset ovat pikkuruisia. Siis en varmasti koko reissussa nähnyt yhtään filippiinoa, joka olisi minua pidempi.

Coron Town ei ollut kaupunkina kovin viehättävä. Kauhea meteli moottoripyöristä ja etenkin tricykkeleistä (sivuvaunullinen moottoripyörä) ja kaduilla ei paljon nähtävää. Kuitenkin pari rantaravintolaa, joissa hienot näkymät. Toisaalta parempaa ruokaa sai muualta. Mutta drinksu toki kannatti näköalapaikalla nauttia. Vaikka sitäkin hetkeä häiritsi hyttyset nuo vihatuimmat eläimet listalleni päässeet hyönteiset.

Pienien väärinkäsitysten takia satuin saamaan lentokenttäkuljetuksen käsiini. Mikä oli oikein hyvä asia. Lentokentälle lähdettiin ajoissa tarkoituksenani lentää ensin 29.3 Manilaan ja sieltä muutaman tunnin kenttähengailun jälkeen Cebun saarelle.

Lentokentälle meno kohtasi pienen viivästyksen, kun lehmät ryntäsivät tielle.

Kuvassa on surkein lentokone, jolla olen ikinä lentänyt. Penkkini selkänoja ei pysynyt paikoillaan vaan lonksui ja lentokone muutenkin näytti parhaat vuotensa eläneeltä. Hengissä kuitenkin pääsin manilaan ihan vain saadakseni selville, että lento Cebulle on useamman tunnin myöhässä. Sen verran voin myös kertoa, että jos jollain kentällä pitää viettää useampi tunti ei Manilan kentän kotimaanterminaali ole se ihanin paikka.

Tai toisaalta mikä syy valittaa voihan manilan kotimaanterminaalissa kuitenkin esim. lukea raamattua raamatunlukupisteellä..

Tai vaikkapa shoppailla kristityssä kaupassa.. Kaikki hyviä vaihtoehtoja. Kello oli lähempänä puolta yötä, kun vihdoin pääsin majapaikkaani Cebu Cityssä. Liikkeelle olin lähtenyt siinä 11 aikaan aamulla. Eli melko pitkä kotimaanlentokokemus.