Malapascuan hait

31.3 otin seitsämän aikaan aamulla taksin bussipysäkille, jotta ehdin ajoissa bussiin kohti Mayaa, josta lähtisi laiva kohti Malapascuan saarta. Bussimatka kesti 5 tuntia, jonka jälkeen vielä tunnin verran laivassa. Tämän jälkeen olin hiekkarannalla ja google onneksi kertoi, että majapaikkaani on vielä 1,5km matka. Eikä se matka olisi edes kovin paha ollut kävellä ellei lämpötila olisi ollut no en tiedä monta astetta, mutta kuuma. Ja vielä laukun kanssa. Perille päästyäni olin aika hiessä. Onneksi sentään ison laukun olin jättänyt Cebu Cityyn ja pääsin heti ilmastoituun huoneeseen. Myöhemmin selvisi, että olin epähuomiossa jättänyt myös passini Cebu Cityyn. Onneksi sitä ei tarvittu. Hieman orpo olo vain oli ilman sitä. Olin löytänyt netistä resortin, jossa oli myös jaettuja dorm- huoneita. Eli kaikki hienon lomaresortin palvelut, mutta edullinen n.10e/yö hinta, koska huone jaettu. Tämä osoittautui erittäin miellyttäväksi ratkaisuksi. Malapascuan saari on sen verran eristäytynyt, että esimerkiksi makeaa vettä ei saa kuin pullosta. Suihkusta tuleva vesi samoin kuin uima-altaan vesi olivat paikallisesta kaivosta, jossa makean veden joukkoon pääsee suolaista merivettä.

Ensimmäisenä iltana resortilla kysyttiin, että haluanko sukeltaa. Siinä sitten jotain sopelsin, että olen kyllä sertifikaatin suorittanut, mutta ehkä se ei lempiharrastus ole ja jotain. Ehkä voin sukeltaa, mutta en ole varma. No siinä sitten joku toinen puuttui puheeseen, että jos tänne asti olet tullut pitää mennä katsomaan Thresher Sharkeja. Siinä sitten hetken mietin, että oishan se hienoa nähdä hai. Siinä vaiheessa sitten mulle iskettiin kirja kouraan, että nyt pitää sitten harjoitella syvän meren sukellusta sillä open water diver oikeuttaa sukeltamaan vain 18m syvyyteen ja hait ovat 28metrissä. Siinä sitten joutui taas vähän lueskelemaan. Onneksi osittain kertausta. Seuraavana aamuna herätys neljältä ja suoraan veneeseen. Sukellus meni yllättävän hyvin. Ja näimme haita. Selvisi nyt, että tämä Tresher Shark on suomeksi kettuhai. Sillä on jännän pitkä "häntä" takana. Oli todella upea tunne, kun nämä noin kolmemetriset otukset lipuivat ohitse. Toki sukelluksessa jälleen omat haasteensa. Kun näin hait vedin henkeä hämmästyksestä, joka johti siihen, että aloin kohota kohti pintaa. Piti oikein kamppailla, jotta sain itseni taas uppoamaan sopivalle korkeudelle. Kannatti kuitenkin mennä. Muita bongauksia haiden lisäksi oli merihevonen. Punainen pikkuinen noin 10cm korkeudeltaan. Aika hieno.

Resortti oli aivan ihana. Iso uima-allas ja aurinkotuoleja.

Lisäksi käytössä yksityisranta, joka oli todella luksusta. Ei tullut ainakaan mitään kaupustelijoita häiritsemään kirjanlukua ja köllöttelyä. 

Onneksi ei ole varaa ihan aina resorteissa yöpyä on ne sen verran mukavia paikkoja ettei niistä ihan edes joka päivä tule poistuttua ollenkaan niin jää paikallinen elämänmeno vähemmälle. Kuitenkin parina päivänä poistuin hetkeksi. Resortin huono puoli oli ettei se ollut auringonlaskun puolella, joten yhtenä iltana kävelin "kaupungille", jossa sain ihailla auringonlaskua.

Löytyi paikka missä saattoi nauttia erinomaisen caipirinhan ja katsella auringonlaskua. Illallisen jälkeen en lähtenyt pilkkopimeässä kävelemään hotellille vaan otin "moottoripyörätaksin". Siinä hypätään pyörän taakse ja semmoisen euron hinnalla pääsi kotiin.

Suosikkiosuuteni resortissa oli se, että aamiaisvaihtoehdoista löytyi puuro hedelmillä! Todella hyvää. Jotenkin ei vaan se vaaleista vaalein leipä ja hillo yhdistelmä oikein kiinnosta. Puuro on hyvää.

Edellinen sukellus meni niin hyvin, että minulle onnistuttiin lisämyymään toinen sukellusreissu tällä kertaa Gato Islandille eli kissasaarelle.

Gato island kuulemma näyttää kissalta ylhäältä päin. Mereltä päin en mitään kissamaista havainnut.

Siellä missä on kuplia on sukeltajia. Tällä sukellusreissulla tein kaksi sukellusta. Ensimmäinen sukellus oli taa melko tuskaa. Kylmä tuli ja näin lähinnä niitä kaloja joita olin ennenkin nähnyt.

Toinen sukellus sen sijaan oli ihan mieletön. Sukellettiin ensin veden alle, josta mentiin vedenalaiseen tunneliin. Luolan sisällä sukellettiin hetki kunnes luolan toisella suuaukolla kierteli hai. Tällä kertaa whitetip shark eli valkoevähai. Hai tuli jopa melko lähelle. Kyseinen white tip shark on enemmän ns. perinteisen hain näköinen kuin pitkähäntäinen kettuhai. Jossain lähteissä myös pienemmäksi versioksi valkohaista mainittu. Valkohaihan on se, joka aina elokuvissa esiintyy. Onneksi oli pienmpi kuin edellisen päivän kettuhait, joten ei pelottanut. Sukellus jatkui jyrkänteen reunaa pitkin, jossa nähtiin toinen hai nukkumassa luolankolossa. Lisäksi näkyi paljon erikoisrapuja ja etanoita sekä erikoisia meritähtiä. 

Omalla rannalla tuli käytyä useamman kerran. Vesi oli aika matalaa ja siellä oli paljon merisiilejä niin piti vähän varoen veteen mennä. Kuitenkin uiminen oli ihanaa aallottomassa ympäristössä. Ja jos laittoi uimalasit saattoi pohjassa nähdä useita meritähtiä. Kaloja tai koralleja ei juurikaan ollut.

Resortissa oli ihmisten lisäksi myös ankkoja. Ankat olivat mukavan hiljaisia, joten niiden olemassaolon huomasin vasta toisena päivänä. Toisin kuin kukot, joiden olemassaoloa ei voi unohtaa hetkeksikään. Jos pitäisi kuvailla filippiinien äänimaisemaa riittäisi siihen "kukkokiekuu"..

Malapascua on pieni saari noin 3kmx1,5km kooltaan. Ainoat tiet ovat tämmöisiä hiekkatien ja polun yhdistelmiä, jossa moottoripyörällä mahtuu menemään, mutta autoa tai edes sivuvaunullista moottoripyörää tricykkeliä olisi täällä turha yrittää kuljettaa.

Viimeisenä iltana Malapascualla päätin kiivetä majakalle näköalojen vuoksi.

Otin hienon selfien, jota katsoessani tajusin naamani hieman kärähtäneen. Onneksi muuttui rusketukseksi ja enää en  ole punainen..

Majakalla tuli jotenkin heti semmoinen tunne, että nyt en ole yksin täällä. Heti en ketään nähnyt, mutta jo hetken kuluttua puskista tuli esiin lauma vuohia.

Majakan jälkeen rannalla oli nätti auringonlasku.

Itse majakka ei ollut jättimäinen, mutta kuitenkin ihan hauska paikka käydä.

Valitettavasti tästäkin paratiisista tuli aika poistua. Hotelli tarjosi moottoripyöräkyydin satamaan ja reteästi hyppäsin pyörän selkään niin, että onnistuin vetämään pohkeeni suoraan moottoriin. Ja paloihan se ja vieläpä aika kivuliaasti. Kuitenkin tässä vaiheessa sain kiittää matka-apteekkiani, josta löytyi palovammalaastari, jonka sain heti tuoreeltaan jalkaan iskettyä.

Onneksi tämä ei ollut minun sukelluspaattini..