Mummolat

Nyt on ollut niin tunteikas viikko etten voi ihan kokonaan blogissakaan jättää tapahtumia mainitsematta. Niin nyt tulee yksi täysin matkailuun liittymätön blogi. Tällä viikolla minut saavutti ensin suru-uutinen Pielaveden mummoni kuolemasta. Vain päivä tämän jälkeen tuli uusi suru-uutinen turusta, että isoisäni Esko oli myös menehtynyt. Uskomaton sattuma, että molemmat jäljellä olevat isovanhempani menehtyivät näin peräkkäin. Nyt on kuitenkin sopiva hetki muistella pikkuisen isovanhempia.

Neljästä isovanhemmasta muistan ainoastaan kolme äitini isä menehtyi, kun olin pikkutyttö, joten hänestä ei juurikaan muistikuvia ole. Muista isovanhemmista muistot ovat lämpimiä. Varsinkin pienenä mummola oli paikka, johon oli aina kiva mennä. Mummolat ovat lapsena tärkeitä paikkoja.

Varmasti lähinnä välimatkan takia vietin pienenä enemmän aikaa Kyllikki- mummun ja Esko- papan luona. Varsinkin kesäisin Someron mökillä saatoin olla pitkiäkin aikoja. Kyllikki mummu oli piti lapsista ja eläimistä ja jaksoi aina jutella. Kyllikki myös tiesi aina kaikki juorut. Mummulla oli äkkipikaisempi puoli ja hän välillä aina motkotti, kun keksin vaikkapa kadota. Pienenä tiesin ettei pihalta saa poistua eikä rantaan mennä yksin. Näitä asioita en rikkonutkaan. Kerran kuitenkin suutuin valtavasti, kun isosisko Marika ja naapuritalon Purtsin Laura eivät ottaneet minua mukaan leikkeihin. Kostoksi menin murjottamaan riippukoivun oksien alle, josta minua ei voinut kukaan nähdä. Mummo huuteli missä on Anne ja etsivät ympäri pihaa ja pelkäsivät etten ole mennyt kuitenkin rantaan. En vastannut huutoihin mitään vaan mökötin hiirenhiljaa riippukoivun oksien alla. Muistan, että silloin koivun alla oli myös hiekkaa, josta saatoin tehdä hiekkakakkuja, jottei aika käynyt pitkäksi murjottaessa. Marika ja Laura saivat huudot, kun eivät olleet minun perään katsoneet. Varmaan joskus sen jälkeen katsoin ajan olevan sopiva takaisin ilmestymiseen. Kyllikki- mummon ansiota on myös se, että sain kissan. Ala-asteella sain kuulla, että koulukaverini Inan kissa oli saamassa pentuja ja päätin, että haluan kissan. Aloitin neuvottelut vanhempien kanssa ja päädyimme siihen, että saan kissan mikäli se voi viettää kesät mummolassa someron mökillä sillä herttoniemen mökillä kissaa ei oikein voi pitää lintuja syömässä. Esko- pappaa asia ei kiinnostanut, mutta Kyllikin ansiosta Pessi- kissan sain. Kyllikki ihastui kissaan täysin ja aina, kun talvella juteltiin muisti kysellä miten Pessi jaksaa.
Lapsuudesta jäi Esko papasta päällimmäisenä mieleen kalareissut. En millään olisi ikinä halunnut nousta ylös aamulla. Ainoa millä minut sai ylös oli, että nyt Esko lähtee katsomaan katiskat lähdetkö mukaan. Aina lähdin, koska veneily oli parasta mitä tiesin. Esko pappa teki vielä eläkkeellä ollessaan paljon töitä, joten muistankin hänen välillä olleen kuvauksissa jossain päin. En tiedä minkä ikäinen olin, kun olimme menneet Mäntymäenaukion asunnossa alakertaan Virpin ja Pekan luokse katsomaan telkkarista jotain elokuvaa tai sarjaa, jossa esko esiintyi. Elokuvassa oli kohtaus, jossa esko kuoli. Olin ihan kauhuissani, että kuoliko minun pappa nyt. En varmaan edes sanonut kenellekkään mitään vaan vaivihkaa vilkaisin ja yllätyksekseni pappa istui siinä melkein vieressä. Sen jälkeen opin ehkä jotain siitä ettei näytelmät tai telkkarijutut ole tosia.


Pielavedellä oli hauskin ja jännin asia aina mökin vintti, jonne sai kiivetä jyrkkiä rappusia pitkin. Vintiltä löytyi kaikkia jänniä tavaroita ja siellä oli pelottavan hämärää. Pielaveden mummolassa oli myös kivaa, kun joskus tuli serkkuja käymään Helmi ja Minna olivat vähän vanhempia, mutta kuitenkin ottivat leikkeihin mukaan. Mummo myös antoi leikkiä ja touhuta aika vapaasti. Elsa mummo oli ihmisenä todella pitkäpinnainen ja suvaitsevainen. En muista, että olisi meille lapsillekkaan ikinä varsinaisesti suuttunut vaikka kaikenlaisia leikkejä keksittiinkin. Jo välimatkan takia välillä pielavedellä tuli käytyä vähemmän, mutta aina kun sinne meni oli mummo yhtä ilahtunut käynnistä ja muisti mistä herkuista kukakin serkuksista tykkäsi. Siinä vaiheessa, kun kyllikki mummo oli menehtynyt ja pessi- kissalle piti saada uusi kesäkoti otti Elsa- mummo kissan hoiviinsa. Aluksi kesäkissana, mutta jossain vaiheessa Pessi jäikin sitten viettämään eläkepäiviään mummon kissana. Luulen, että ratkaisu sopi hyvin molemmille. Mummon luonteesta kertoi jotain se, että hän oli niin kovin huolissaan siitä, että mitä kissalle käy, jos hän vaikka sairastuisi. Kissan aikana mummo itseasiassa yllättävän terveenä pysyikin eikä montaa kertaa naapurit kissasta joutuneetkaan huolehtimaan. Pessi oli muutenkin sopiva mummolan kissa. Tykkäsi kulkea vapaasti pihalla, mutta tuli aina yöksi kotiin.

Molemmissa mummoloissa käyminen lapsuuden jälkeen harveni huomattavasti, mutta se ei tarkoita etteivätkö isovanhemmat yhä olisi olleet tärkeitä. Teini-iässä ei mummolassa käyminen niin paljon kiinnostanut. Onneksi kuitenkin Esko ja Elsa elivät näinkin pitkään niin nyt ainakin lähes jo aikuisena osasi jälleen arvostaa omia isovanhempiaan. Ei haittaa, jos heiltä, jotain olisinkin perinyt.