Merimatka alkoi 15.9.2016, jolloin lähdimme Vanuatulta Espiritu Santon saarelta Luganvillen satamasta matkalle kohti tuntematonta. Tämä blogiteksti sisältää suurelta osin sensuroimattomia puhelimen kalenteriin tekemiäni päiväkirjamerkintöjä.
16.9 Hieno sää koko päivän. Matka edistynyt. Tehtiin kookosjuomaa. Banaanit kypsyneet. Hieno auringonlasku ja lähes täysikuu.
17.9 Hyvä sää jatkuu. Matka etenee hyvin, mutta aallot eivät häiritse. Vaikka taivas lähes pilvetön on ilma melko viileä. Auringon laskettua piti laittaa pitkähihainen päälle. Hieno täysikuu. Tänään oli hedelmäpäivä. Syötiin papaija, banaaneja ja limejä. Myös mandariinit ovat kypsyneet.
18.9 Hieno meripäivä. Melkein saatiin MahiMahi, mutta viimehetkillä pääsi karkuun. Banaanit loppuivat. Kookosta riittää.
19.9 Saatiin noin 5kg MahiMahi eli Dorado eli Kultaotsa-Ahven, joka syötiin voin ja bataatin kera. Aivan taivaallinen yhdistelmä. Sää hyvä, muttaHer eteneminen hidastunut noin 80 merimailia vuorokaudessa. Valkoviini myös maistui oikein hyvältä kalan kanssa. Tein myös sashimia Clairen ohjeen mukaan oliiviöljyä, valkosipulia, osterikastiketta ja vahvaa sinappia sekoitettuna ja siihen dipataan raakana ohuita kalanviipaleita. Mahimahi menetteli sashimina, mutta tonnikala huomattavasti parempi sashimina syötäväksi.
20.9 Heräsin siihen, että nyt on pakko olla noin sekunnissa vessassa. Meni kaksi, joten lopputulos ei ollut kaunis. Kannelle ihmettelemään mitä just tapahtui. Vähän myös oksetti. Parin tunnin valvominen kannella voimat ihan loppu ja takaisin nukkumaan. Puolilta päivin uusi herätys ja takaisin kannelle. Eteneminen rauhallista tehtiin yksi jiippi (=myötätuulikäännös). Söin lounaaksi vähän purkki gaspazoa ja voileipäkeksejä, jotka nekään eivät pysyneet sisällä. Illalla parempi olo niin pystyin syömään perunaa, juustoa ja suolakurkun.
20.9 Heräsin kauniiseen auringonnousuun huonostinukutun yön jäljiltä. Turhauttavaa huomata, että nopeus pudonnut noin 4 solmuun. Ilma muutenkin tyyni. Ei aaltoja. Edetty noin 90 merimailia vuorokaudessa. Lohdutuksena tänään oli eläinpäivä. Nähtiin dalmatialainen lokki ja lauma isoja kauniita tummanharmaita delfiinejä. Lisäksi illalla löytyi ällöttävä pihtijalkainen, joka tapettiin. Toivottavasti niitä ei ole veneelle päässyt enempää. Illallisena pastaa kermaisella mahimahikastikkeella ja varmaan vikaa kertaa pullo kylmää valkoviiniä! Viimeistä kertaa siksi, koska jääkaapin jäät sulaneet lähes kokonaan ja itse jääkaapin viilennys ei toimi.
21.9 Yöllä nukuin huonosti. Heräsin tunnin välein ilman järkevää syytä. Eteneminen hidasta. Kon Tiki on hyvä kirja kertoo matkasta Etelä Amerikasta polynesian saarille balsapuulautalla. Melkein samoissa vesissä mennään vaikkakin mielummin olen Cara Mian kyydissä. Jostain syystä yhtäkkiä päivällä meni oikean silmän näkö epätarkaksi. Onneksi oli mukana silmätippoja, jotka auttoivat.
22.9 Heräsin 00.45 ja tein normaalisti checkin, että ulkona kaikki ok. Ja siellä olikin laiva. Viikko oltu merellä eikä nähty yhtäkään laivaa ja nyt tämä. Laivan takia päätettiin aloittaa yövahdit. Jäin valvomaan kannelle. Ilmeisesti alamme lähestyä asutusta. Lähimmät maat Salomonsaaret ja Papua Uusi Guinea. Aaminen oli mainio; puuroa ja tölkkimustikoita. Ikinä ennen en ole tölkkimustikoihin törmännyt, mutta aivan mielettömän hyvä keksintö. Päivällä tein munavoita, joten kaikkiaan aika hyvät ruuat.
Etenkin öisin lentokaloja lenteli veneen kannelle. Valitettavasti kovin pieniä niin ei ollut syötäväksi.
Alkumatkasta meillä välillä oli jopa bileet. Tosin hieman vaisummat kuin mitä vielä silloin, kun oli isompi porukka. Loppumatkasta oli viinit loppu, tuoreruuat lähes loppu ja muutenkin vähemmän bileintoa.
Eikä muuten kannata aliarvioida sitä vaivaa mikä on ottaa hyvä auringonlaskukuva heiluvassa veneessä. Niin, että jos haluaa elämästään vaikeaa on aina mahdollisuus yrittää ottaa niitä auringonlaskukuvia. Joka päivä ei todellakaan jaksanut nähdä vaivaa.
Oho, horisontti meni vähän vinoon..
Hups, miten se horisontti nyt tolleen meni vinoon..
No mut hei, jos kokeilis zoomilla.
Kyllä se sit joskus kannattaa..
Tietenkin, jos ei halua tyytyä tavoittelemaan vaikeaa kuvauskohdetta voi siirtyä samantien mahdottomaan! Kuun kuvaaminen liikkuvasta veneestä.
Kyllä se livenä oli isompi.
Okeesti. On se kuu. Superkuu.
23.9 Vuorokauteen ei taas näkynyt laivoja missään. Nukuin huonosti.
24.9 Rahtilaiva ajoi 0,3 merimailia meidän keulan edestä. Lounaaksi purkkilihapullia ja viimeiset perunat. Ollaan tultu lähtökaupungista Papeetesta reilut 6250km ja matkaa jäljellä 3130km.nämä siis linnuntietä. Todelliset matkat pidempiä. Pimeän jo laskeuduttua laskeutui ison rastaan kokoinen lintu veneen perässä olevan Tohatsun (kumiveneen perämoottori) päälle ja jäi siihen nukkumaan. Jotenkin symppistä. Yritin delegoida sille yövahdin.
25.9 Pesupäivä. Nostin ämpärillä merestä vettä ja peseydyin kannella kunnolla. Oli kyllä hassu tunne seisoa ruorin takana keskellä valtamerta ilkoalasti. Mutta eipä siellä muita laivoja tai mitään muutakaan ollut. Ja kapteenikin sisällä nukkumassa. Tuli ihana tunne pesun jälkeen. Eteneminen hidasta.
26.9 Tuuli heikohkoa, mutta voimakkaan merivirran ansiosta edetään viittä solmua. Voisi sanoa, että pitkästä aikaa nukuin jopa melko hyvin.
27.9 Yöllä hajonnut tuuliperäsimen köysi. Kapteeni oli yöllä ottanut Cara Mian käsiohjalle. Vaihdettiin aamusta. Eteneminen hyvää. Tuulta on. Tein ruuaksi hyvää nötköttinuudelipapukookosmaitochiliruokaa. Aletaan lähestyä torresin salmea. Ollaan lähes Papua Uuden Guinean pääkaupungin Port Moresbyn kohdalla.
28.9 Oikein leppoisa päivä. Ensimmäiset Eastern Fields nimiset koralliriutat ohitettu. Papua Uuden Guinean rannikko on noin 150km pohjoiseen meistä. Itse Torresin salmeen on vielä noin 300km. Lentokaloja jälleen kannella. Ei nähty yhtään laivaa vieläkään vaikka ollaan jo näinkin lähellä asutusta. Kuultiin kuitenkin lentokoneen ääni. Illalla veneen peräaallot hohtivat kirkkaina fosforiplanktonin ansiosta. Myös kokonaiset aallot kimaltelivat kauniisti. Tähtiä ei pilvien vuoksi näy.
Oikeastaan joka päivä ohjelmistoon kuului kookoskerman tekeminen kapteeni Markulle lääkkeeksi. Itse nautin mielelläni kookosvettä sillointällöin myös vodkan kanssa ja myös kookoslihaa oli kiva pieninä määrinä pureskella. Sen sijaan lääkejuomaan en yhden kerran vatsa aivan sekaisin katastrofin jälkeen suostunut koskemaan.
Ensimmäinen osuus lääkejuoman valmistuksessa on avata kookos. Tässä kapteenin tyylinäyte.
Kookosvettä lasissa. Sitä muuten monet urheilijatkin ostavat palautumisjuomaksi, joten olimme hyvin ravittuja matkan aikana.
Oma tyylinäytteeni kookosveden poistamisesta.
Seuraavana piti kookoksesta leikata sopivan kokoisia palasia, jotta ne pystyi raastamaan raastinraudalla kookoshiutaleiksi.
Raastettu kookos laitettiin puuvillaliinan sisään ja sitten alkoi puristaminen.
Liinan läpi valuva valkoinen neste on luonnon omaa lääkettä, joka pistää vatsan toimimaan. Ja ehkä parhaan makuista lääkettä ikinä.
Kyllä oltiin sieläl joskus ihan takki päälläkin. Tosin aika harvoin.
29.9 Saatiin tuntematon kala. Ja nyt loppuu kalastus varmaan pariksi päiväksi, koska saavutaan torresin salmen laivaväylälle. Australian rajavartivat lensivät ylitsemme ja ottivat meihin yhtyettä. Pari laivaa tullut vastaan, mutta ei niin kova liikenne kuin pelkäsin. Avattiin pitkästä aikaa isopurje ja otettiin teltta pois. Tähtitaivas on hieno.
Yksi Torresin salmen majakoista, joka kuuluu Australialle. Australian saarilla emme pysähtyneet, koska olisi ollut hyvin haastavat tullimuodollisuudet.
Päivystäjän elämää VHF- puhelin piti australian yhteydenottojen varalta pitää esillä. Välillä kuitenkin ehti hyvin lukemaan satamatietoja tai ihan vaan dekkareita. Asuoita mitä merellä voi tehdä, jos tulee tylsää. On lukea kirjoja, jos sää sallii ja katsella merta. Niin ja nukkua. Erittäin suosittu harrastus sekin. Siinä ne sitten about olikin. No välillä voi tutkia plotterista ja kartoista missä mennään tai kirjoista mihin ollaan menossa.
Viimeiset vilkaisut Australian rannikkoon.
30.9 Valvoin yöllä viiteen. Aivan mahtavaa purjehdusta. Tuuliperäsin piti hyvin suunnan, joten omaksi tehtäväksi jäi navigoida merimerkkien välissä. Valoja melkein kuin linnanmäellä. Onneksi meidän lisäksi vain yksi laiva näkynyt niin voinut aika rennosti mennä. Päivällä aurinkoista ja hienot saaristomaisemat. Valitettavasti iltapäivällä tuuli loppui. Salmesta ulos mentäessä todella voimakkaat virtaukset. Pakko ohjata 30-40astetta pieleen käsiohjalla, jotta sai veneen etenemään haluttuun suuntaan. Keulan piti siis osoittaa ihan eri suuntaan kuin mihin oikeasti etenimme.
Kuva plotterista. Näkyy aika hyvin missä kohdassa merivirta nappasi veneen. Keulan suunta pidettiin samana ennen kuin oli pakko tehdä korjausliike.
1.10 Oltiin poistumassa viiden maissa yöllä torresin salmesta ja olin vahdissa. Ohjasin Cara Miaa laivaväylän vasenta laitaa, kun isot rahtilaivat tulivat perästä ohi ja käskyttivät VHF puhelimella menemään laivaväylän ulkopuolelle. En uskaltanut olla tottelematta, mutta jälkikäteen ärsytti. Ihan yhtä oikeus meillä on mennä laivaväylällä ja sitä paitsi menin niin reunassa, että olisivat mahtuneet hyvin ohitse. Pientä taas kiusattiin. Eteneminen ollut tuskastuttavan hidasta. Koko yö menty 0,5-2,5 solmun vauhtia. Päivän koittaessa vauhti kiihtyi 3-4 solmuun. Torresin salmessa jouduttiin pitämään koko ajan vahtia, joten sekä kapteeni, että minä alamme olla aika poikki. Eipä juurikaan olla oltu hereillä yhtäaikaa. Kun toinen herää toinen menee nukkumaan.
2.10 Nähtiin delfiinejä. Kapteeni vähän kipeänä. Tehtiin kookosjuomaa lääkkeeksi. Tuuli todella heikkoa eli eteneminen lähes olematonta.
3.10 pesin sitlodan, joka olikin todella likainen. Samalla kävin itsekkin suihkussa. Puhtaat hiukset on kyllä ihana tunne. Matka etenee hitaammin kuin ikinä 51 merimailia vuorokaudessa. Edes rankkasadekuuro ei tuonut tuulta. Näin unta, että kapteeni vaati emergancy stoppia, koska alkoholit ovat lopussa. Melkein lopussa ne onkin, mutta ilman stoppeja selvitään.
4.10 IHANAA LAIVA ETENEE JÄLLEEN! Saatiin myös tonnikala. Aurinko todella kuuma. Paloin vähän.
Herkullinen tonnikala.
5.10 Tänään myrskysi. Itselläni maha kuralla ja heikko olo niin kapteeni sai hoitaa ohjaamisen rankkasateessa. Edettiin hyvin 118 merimailia ja illalla kaunis sää ja mahakin jo parempi.
Hiukset vaalenee ja iho ruskistuu.
Tohatsu power.
Tältä näyttää tyyny, jolla ollaan nukuttu trooppisissa lämmöissä. Se on siis homeessa. Monta kertaa yössä oli vuorossa tyynyn kääntäminen, jos toinen puoli olisi edes hetken vähän viileämpi.
6.10 Näin noin 60cm pitkän merikilpikonnan pinnassa. Kilpikonna läpytteli läpyttimillään.
7.10 Tänään kaunis sää aamulla. Luin rauhassa laineiden liplatellessa kirjaa kannella. Kunnes yhtäkkiä selän takaa iski "tsunami". Yksi iso yksittäinen aalto tuli selän takaa ja heitti tuhansia litroja vettä laivan kannelle. Vettä oli sitlodassa puoleen sääreen asti ja ihmettelin siinä märkä kirja kädessä mitä tapahtui. Vettä oli mennyt satoja litroja myös sisälle. Lakanat kastuivat. Muuten kaunis, mutta tuulinen päivä. Kapteeni arveli tuulen nopeudeksi n.14m/sek. Illalla satoi vettä.
Yövahdissa katseltiin kompassista suuntaa.
8.10 Pieni kala pääsi karkuun. Ei harmittanut, koska oli kovin pieni. Edetty hyvi noin 122 merimailia.
9.10 Melkein koko päivä käsiohjalla, jotta päästäisiin joskus perillekkin. Edettiin 112 merimailia.
10.10 Heräsin purjeiden paukutukseen ja otti päähän huomata ettei tuulta. Ei edetä. Iltapäivällä saatiin nopeus kolmeen solmuun. Surkeaa. Alan jo odottaa kovasti Kupangiin pääsyä.
11.10 Aamulla heräsin. ei tuulta ja veneen keula osoitti 180 astetta väärään suuntaan. Silti edettiin merivirralla oikeaan suuntaan. Yritin kääntää veneen, mutta lähes olemattomalla tuulella vaikeaa. Veneen alitse sukelsi pari delfiiniä. Kapteenin herättyä moottori päälle, koska muuten ei oltaisi ikinä perillä. Tylsää ettei purjeella pääse. Iso saari tämä Timor. Ollaan jo saaren kohdilla, mutta Kupangin kaupunkiin on vielä matkaa.
12.10 Maata näkyvissä! Vihdoin näköyhteys Indonesiaan. Saatiin jopa hetkeksi indonesialainen radiokanava kuulumaan. Sieltä tunnistin ainakin matkalla opettelemani numerot yhdestä viiteen satu, dua,tiga, empat, lima. Muutoin puuduttava kuuma päivä moottoriajoa. Illalla alkoi tuulla niin mieliala kohosi. Toivottavasti huomenna perillä.
13.10 Kapteeni herätti yövahtiin. Veneen takana pimeässä uiskenteli kaksi noin metrristä kalanvonkaletta samaan tahtiin tuntikausia. Nopeus purjeella noin kahta solmua. Iltapäivällä saavuimme perille. aikallisten pikkuveneet kaikki vilkuttelivat meille innokkaasti lähestyessämme Kupangia. Tunnelma oli erinomainen. Ankkuroimme Cara Mian samaan lahden poukamaan mihin Kapteeni Blight myös rantautui Bountyn kapinan jälkeen purjehdittuaan pikkuriikkisellä veneellä lähes saman matkan, jonka me taitoimme Cara Mialla.
Viimeisin meritaival alkoi 15.9 ja päättyi 13.10 matka oli pitkä ja välillä puuduttava, mutta kuitenkin palkitseva kokemus. Jos pystyn olemaan purjeveneessä kuukauden niin kai sitä sitten pystyy ihan mihin vaan. Kiitokset vielä Markulle, joka teki yhdestä unelmasta mahdollista. Ja kyllä. Siellä aavan meren tuolla puolen jossakin oli maa. Ja Jaavanmeren tuolla puolen se maa on Indonesia.
Olipa mahtava purjehdus. Ihan hurja kokemus. Ja hienoa lukea matkapäiväkirjasi pitkästä purjehduksesta.
VastaaPoista