Ihanien ihmisten ja upeiden luolien Mulu

Ihan heti alkuun pakko hehkuttaa, että koko Borneon vierailusta jos kaksi paikkaa pitää nostaa esiin ovat ne Kinabatangan joki, jossa ihan mielettömät mahdollisuudet bongata eläimiä luonnossa ja toinen on tämä Mulu. Niin jos joku joskus jotenkin Borneolle sattuisi menemään niin näitä ei kannata missata!

Palataan sitten siihen kohtaan, kun oikeasti oltiin lähdössä Muluun. Mulu on syrjäinen paikka käytännössä keskellä viidakkoa kunnollisia teitä ei mene eikä tähän vuoden aikaan jokeakaan pitkin pysty järkevästi kulkemaan. Paikalle on siis pakko lentää. Aamulla herättiin ja raahauduttiin kentälle, joka oli kätevästi alle puoli kilometriä hotellilta niin ai tarvinnut juurikaan takseja tai muita kulkuneuvoja miettiä..

Lähinnä katsoin, että on aika sumuinen sää ja sitten olinkin jo kentällä. Kentällä meille selvisi, että kone on huonon sään vuoksi myöhässä. Reilu tunti siinä odoteltiin. Aika menikin mukavasti sillä löysin Borneo Post sanomalehden, joka oli erittäin sivistävää luettavaa. Esimerkiksi selvisi se, että aamulla näkemäni sumu ei ollut tavallista sumua vaan saasteiden aiheuttamaa savusumua, jota Mirin kaupungissa sillä hetkellä oli havaittu. Jotenkin koko Malesia on hämmentävä paikka. Aina, kun kuvittelen että tämä maahan on todella moderni ja länsimainen ja tasa-arvoinen niin sitten luen jotain uutisia mitkä on suoraan 1800- luvulta. Esimerkiksi piiskaustuomiot. Luin rikospalstaa ja tuomiot olivat usein vankeus ja sakot tai piiskaus. Lehdessä oli myös iso juttu palmuöljyplantaaseista, koska he haluavat puhdistaa mainettaan ja ovat palkanneet omia tutkijoita todistamaan kuinka palmuöljyplantaasit sitovat enemmän hiilidioksidia kuin vaikkapa soijapapuviljelmät. Totta varmaankin, mutta ongelma ei ole itse palmut vaan se mitä niiden tieltä pois hakataan. Paljon uutisia oli myös Kuchingissa, joka matkakohteenani Mulun jälkeen oli olleista tulvista, jotka tuhonneet useita koteja. Vaadittiin hallitukselta hätäapua. Uutisissa oli myös, että paikallinen stipendijärjestelmä koulutuksesta on muutettu lainoiksi taloustaantuman tuoksinassa. Eli Malesiassa ollaan askelta suomea edellä.. Valitettavasti.

Muutenkin tämä Malesia on hiukan kumma. En ole ennen ollut maassa, jonka sisällä matkustettaessa joutuu menemään maahantuloviranomaisten kautta. Kuitenkin Malesiassa mannermalesia on omansa. Sitten on borneolla kaksi osavaltiota Sabah ja Sarawak, jotka ovat omansa ja ihan tulee erikseen passiin leima milloin on borneolle saapunut. Ja kummallisesti ihan Brunein edustalla keskellä borneota Sabahin ja Sarawakin välissä oleva Labuanin saari, jossa kävin on hallinnollisesti osa Kuala Lumpuria. Ihan vaan ettei menis liian helpoksi ymmärtää tätä hallinnollista järjestelmää :D. Ja maan omilla asukkaillakin on rajoituksia miten saavat muuttaa ja työskennellä eri osavaltioissa. Kuulin, että manner Malesiasta Sarawakiin tulleet työläiset olivat menneet viidakkoon käännyttämään osittain lukutaidottomia paikallisia muslimeiksi. Olivat myös kirjanneet heitä papereihin muslimeiksi ilman hyväksyntää itse henkilöiltä sillä he eivät osanneet lukea. Tämän selkkauksen johdosta kaikki Sarawakissa työskennelleet mannermalesialaiset karkoitettiin. Jotenkin tuntuu oudolta, jos miettii vaikka suomea. Ahvenanmaa vaikkapa karkoittaisi kaikki kantasuomalaiset alueeltaan. Toisaalta ymmärrettävää tavallaan. Hyviä uutisia kuitenkin Malesiasta kantautuu. Pääministeri on määrännyt, että kaikki siis KAIKKI Malesialaiset lapset ovat oikeutettuja/velvoitettuja käymään koulua. Tämän vuoksi on alettu rakentamaan kouluja myös vammaisille lapsille. Kuchingissa yksi koulu onkin jo pystyssä. Pari kehitysvammaista olen myös ihan nähnytkin. Mitä siis pidän positiivisena asiana, koska ainakaan heitä ei sitten hävetä ja lukita koteihinsa.

Ja takaisin Mululle. Saavuimme pienimmälle lentokentälle missä ikinä olen ollut pienellä potkurikoneellamme. Mulu on tunnettu uskomattomista luolastoistaan ja luonnonihmeistään. Halusin ehdottomasti päästä luoliin. Typerää kyllä puiston henkilökunta ei osannut oikein suositella oikeita reissuja niin tein parit retket osittain päällekkäin. Mutta ei se nyt niin paljon haitannut. Koko Mulun alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Sen lisäksi, että paikalla on kaikki nämä luolastot ja lepakot asuu viidakossa myös alkuperäiskansoja yhä nykyään. Mulua ei varsinaiseksi kaupungiksi voi sanoa. Pankkiautomaatteja ei ole eikä muitakaan yleellisyyksiä juuri. Majapaikassamme oli kyllä suihkut, mutta vesi tuli ripottelemalla. Helpompaa oli peseytyä viereisessä joessa. Sähköt tulivat generaattorista ja sähköä oli tarjolla joka päivä klo 18-06. Heräsin siis joka aamu seitsämältä, kun kuudelta meni tuulettimet pois päältä alkoi tulla lämmin. Kuitenkin majapaikkamme Mulu Backbackers Homestayn omistajat olivat ihania ihmisiä Hellen ja Peter pitivät meistä hyvää huolta ja aamiaisetkin olivat verrattain hyviä. Niin ja hinta sen about 5e/yö.

En edes muista milloin olisin viimeksi matkustanut potkurikoneella. Kentällä on yksi kiitorata, johon isoilla koneilla kertakaikkiaan vaan ei voi laskeutua. Ihan hieno ja kiva lento kuitenkin oli. Vuorien keskellä myös sää ja näkyvyys aiheuttavat melko usein lentoihin viivästymisiä.

Täältä sai matkatavarat hakea. Matkatavarat koneesta kärrättiin työntekijöiden toimesta ihan käsin rullakolla tähän hihnalle. Ei siihen mitään autoja tarvitse. 

Majapaikkamme noin 5min kävelymatkan päässä lentokentältä.

Heti ensimmäisellä kävelyretkellä bongasin erikoisliskon, joka on kuulemma kameleontti. Värin vaihtamista en valitettavasti nähnyt.

Vihreä kyy puussa! Kuulemma kovin myrkyllinen. Pysyi kiltisti puussa.

Kalliot isoimman luolan Deer Caven edessä.

Lang Caven sisäänkäynti.

Lang Cave on luolista pienin, mutta ei omassa luolakokemuksessani pieni mitenkään päin. Kuitenkin Lang Cavea pidetään kauneimpana kaikkien tippukivimuodostelmien vuoksi. Ja upea paikkahan se oli. Kuvassa olevat meduusan näköiset muodostelmat ovat pari metriä korkeita.

Isomman luolan suuaukossa on Abraham Lincolnin kasvot. Ihan uskomaton luonnonoikku. Deer Cave on yli 2km pitkä ja 90 metriä leveä ja korkea. siis ihan valtaisa yksi iso luola.

Ensimmäisenä päivänä tein show cave retken kahteen luolaan Deer Cave ja Lang Cave Show Cave retket ovat semmoisia perheystävällisiä mennään hyviä puupolkuja pitkin ei mitään extremeä. Oppaat kertovat luolista. Kuulin mm. sen, että Deer Caven löysivät metsästäjät, jotka seurasivat peuroja. Peurat puolestaan menivät luolaan kalsiumin takia sillä lepakon kakassa on kalsiumia, jota sitä kautta menee luolasta valuvaan veteen niin näin peurat saivat itsensä ravittua. Peuroja ei enää ole, koska ihmiset. Lepakkoyhteiskunta sen sijaan elää ja voi hyvin. Ajoittain luolassa oli todella järkyttävän voimakas ammoniakin haju. Lepakonpaska eli guano ei todellakaan tuoksu hyvälle.

Retken jälkeen pääsimme seuraamaan showta. Miljoonat lepakot lähtivät luolasta muodostelmissa. Muodostelmissa sen takia, että saisivat saalislintuja haukkoja ja jopa kotkia hämättyä. Lepakot poistuvat luolasta muodostelmissa missä lentävät n.50km sen jälkeen etsivät ruokaa yksikseen. Hieman savuvanan näköinen vana on siis pelkkiä lepakoita. Lepakot ovat hyviksiä, koska ne syövät hyttysiä ja hyttyset ovat pahiksia, koska ne levittävät täälläkin tavattavaa Denque kuumetta.

Videosta näkee hyvin miten lepakot lähtevät lentämään muodostelmassa ja niitä on siis oikeasti monta niitä lepakoita.

Teräväsilmäinen voi leppakkojen lähistöltä haukan bongata. 

Tosta voi sitten laskea kuinka paljon jo pienessä parvessa on lepakoita. Isosta lepakkonauhasta puhumattakaan.

Se oli ihan kun olisi Avaraa Luontoa Livenä katsonut. Ikinä en vastaavaa ole nähnyt monta eri lepakkoparve ja muodostelmat olivat hieman erinäköisiä

Mulussa elää myös alkuperäiskansojen edustajia Penan heimon edustajia, jotka asuvat Batu Bungan kylässä. On toki myös muita heimoja alueella, mutta koska Penanin ihmisillä oli markkinat pääsin tutustumaan heihin. Borneohan on kuuluisa pääkallometsästäjistään, jotka lähinnä kuuluivat Iban heimoon ja todellakin ripustivat talojensa kattoon roikkumaan teloittamiensa vihollisten pääkalloja. Kuitenkaan kaikilla Borneon heimoilla ei ole väkivaltaista historiaa. Suosikkini on ehkä tämä iban heimo, jonka kulttuuri perustuu rauhanomaiseen jakamiseen. Kaikki mikä metsästä löydetään jaetaan kaikkien kyläläisten kanssa. Kukaan ei pakota ketään tekemään mitään vaan sekä miehet että naiset valitsevat itse mitä tekevät. Heimo on tunnettu siitä, että koko historiansa aikana eivät ole tapelleet yhdenkään toisen heimon kanssa siis todella rauhanomaisia. Ja keräilijä metsästäjäkansaa, kun ovat tappavat metsästä vain sen verran, kun tarvitsevat. Pahin kirosana hemon sisällä 

Rahoittaakseen elämäntapaansa myyvät mm. näitä siemenistä tehtyjä koruja.

Nykyään käytetään myös aseita, mutta ennen vanhaan metsästettiin näillä puhalluspiipuilla, joilla ammuttiin myrkkynuolia.

Paikallisia käsitöitä

Paikallinen kana

Paikallisia öttiäisiä, jotka olivat mielestäni huvittavimman näköisiä hyönteisiä ikinä.

Toisena päivänä kävin tutkimassa Wind luolaa. Luolasta löytyy kapea yhteys Clear Water Caveen, mutta tämän yhteyden voivat mennä vain hieman kokeneemmat kiipeilijät. 6km voi taittaa ihan vaan maan alla tässä kaivoksessa. Yhteensä 200km kaivoksien tunneleita menee maan alla. Yhä vuosittain tutkimusryhmä lähtee kaivoksiin etsimään uusia eläinlajeja ja uusia luolia viettäen näkemättä auringonvaloa jopa kaksikin viikkoa kerrallaan.

Clearwater Caven edustalla oli ihana kirkasvetinen uimalammikko, johon vesi valui suoraan vuorilta. Ihanan raikasta sanoo suomalainen. Joidenkin muiden mielestä kylmää vettä.

Tässä vaiheessa Lontoolainen Emily oli vielä matkaseuranani.

Nätimpää uimalaguunia saa hakea.

Emily ja Minä Clearwater Caven suuaukolla. Vesi tosiaan virtaa kaivoksessa ja on kristallinkirkasta. Kuulemma alkupisteessään jopa juomakelpoista. Toisin kuin vesijohtovesi.

Kaikenlaisia kivimuodostelmia se luonto keksii..

Nämä kasvit olivat hassuja. Elävät symbioosissa muurahaisten kanssa. Kasvi tarjoaa muurahaisille ravintoa ja muurahaiset kasville suojaa. Tämätoimii siten, että muurahaiset asuvat kasvin onton varren sisällä ja jos joku kopauttaa kasvin vartta kuuluu sihinää. Muurahaiset suojaavat kasvia ja itseään sihisemällä kuin käärme.

Kuuluisa kummelikysymys mikä eläin kyseessä? Karhunko löysä Ketunko vetelä vai Sudenko rento?

Tästä kuvasta olen erityisen ylpeä puun rungon vasemmalla laidalla on pygmi orava. Ne on nopeita melkein mahdoton kuvat. Kaikki borneolla on joko isompaa tai pienempää kuin muualla. Ainakin oravat. Aiemmin nähnyt isoja oravia nyt täällä Mululla oli paljon pieniä pygmy oravia. Pituus noin 8-12cm häntä mukaan laskettuna. Ihme epeleitä.

Pääsin taas riippusilloille pelkäämään.

Ekan kerran lepakkoshown nähtyäni totesin haluavani nähdä lisää ja pari kertaa raahauduinkin kallioille. Ihan vaan siitä ilosta, että alkoi sataa. Sateella lepakot eivät ulos lähde. Lepakot jäi sinä iltana näkemättä sen sijaan sade houkutti monenmoista muuta mönkijää esiin.

Huono kuva, mutta otsalamppu yrittää antaa mittakaavaa. Jättimäinen hyönteinen ilmeisesti joku rukoilijasirkkalaji pituutta lähemmäs 20cm ja päällekkäin niitä on kaksi uros ja naaras. Oletan.

Sammakko tuli esiin sateella.

Ja tuhatjalkainen

Hostellin vastapäinen burgeripaikka, jossa tutustuin mukaviin ihmisiin.

Hostelliamme vastapäätä oli hampurilaispaikka, joka käytännössä oli yhden paikallisen olohuone missä hän kavereineen hengaili ja teki burgereita. Tutustuin näihin hauskoihin ihmisiin, jotka kaikki olivat töissä lentokentällä. Yksi lähtöselvityksessä, yksi matkatavaroiden kanssa yksi hoiti lentokentän sähköt, yksi oli turvallisuuspäällikkö ja yksi palomies. Veikkaan, että kentän palomiehen työ on kaikkein rennoin. Kolme lentoa päivässä ei varmaan hirveän suurta paloriskiä aiheuta..

Hostellimme tuloväylä sateen jälkeen.

Pidimme lentokenttäpoikien kanssa grilli-illan. Grillimestari Rudi loihti loistavia kanoja.

Pääsin vihdoin kokeilemaan adventure cavingia, jossa mennään pienessä porukassa otsaslamppujen kera hieman syvemmälle luolastoihin. Jos ei hienoin niin ainakin yksi hienoimmista kokemuksista ikinä. Tarpeeksi syvälle, kun luolaan meni ei mitään muita valonlähteitä ollut kuin oma otsalamppu ja välillä näki mitä kummallisempia ötököitä juoksentelevan luolassa. Etenkin hämähäkkejä. Välilä uimme luolan sisällä virtaavassa joessa välillä kiipeilimme seinämiä pitkin köysien avulla ja välillä ilman köysiä. Paljon hyppelimme suurilta kivilohkareilta toisille. Aivan mielettömät maisemat mitä nytt lampun valossa näki ja kivaa päästä tekemään jotain vähän fyysistäkin. Oli ehdottomasti parasta mitä mulussa tein tämä Clearwater rival retki. Tekisi mieli uudestaan luoliin kiipeilemään. Sisältä luolista ei kuvia. Märässä hankala kameraa pitää ja sen lisäksi pimeydessä oikein kuvia saa. Siksi tämä poseerauskuva jo ennen luolastoa.

Yksi kuva sentään luolasta.

Koko päivä litimärissä vaatteissa kiipeillen ja koin ansaitsevani palkkion.

Kirkkokin pikkupaikkakunnalla oli. Aika nätissä maisemassa. 

Kaivoksissa polun ulkopuolella  kulkemisesta innostuneena ilmoittauduin Garden of Eden kierrokselle, jossa ensin mentiin suurimpaan Deer Cave luolaan, jossa kiipeiltiin guano (lepakonkakka) vuorten päällä. Se haju oli aivan kuvottava. Lisäksi välillä mentiin ahtaistakin aukoista lohkareiden välistä ja pikkuisen kiipeiltiin. Ylitettiin myös joki niin että oltiin kainaloita myöten vedessä. Sen jälkeen vaellus kolmen pienen kukkulan yli ja pääsimme määränpäähän vesiputouksille.

Kuvan kielekkeeltä pystyi hyppäämään uimaan vesiputoukseen noin 3m korkeudesta. Jännää, mutta erittäin kivaa. Ainoa pieni miinus paikalla oli ötökät niin ja iänikuiset iilimadot. Jotka onneksi eivät pääseet minuun käsiksi.

Vietimme reilun tunnin vesiputouksella syöden lounasta ja uiskennellen.

Kun muut uivat teroittivat molemmat oppaista machete viidakkopuukkojaan. Tuli vaan mieleen ettei kaikissa maissa olisi mahdollista :D.

Takaisin tullessa yritin kuvata lepakonkakkaa, jossa mönki tuhansia torakoita ja ties mitä muita ryömijäötököitä. Yhä joka vuosi näihin luoliin tulee tutkijaryhmiä jotka viettävät luolassa jopa kaksi viikkoa kerralla edeten syvemmälle ja syvemmälle. Saattaa sieltä vielä uusia eläinlajejakin löytyä. Itse en viikkoa ilman päivänvaloa haluaisi elää torakoiden keskellä. Päiväretki oli aivan loistava. Kuulemma luolastoja riittää 200km verran, joten tutkittavaa riittäisi. Kaikkiin luoliin tosin turistit eivät pääse. Ja mihinkään luoliin eivät saa mennä ilman opasta.

Tässä yritin vähän mittakaavaa kuvata. Tuolla siis menee ihan puulaudoista tehty polku niin näkee kuinka pieneltä se tuolla luolassa näyttää.

Tämä oli vielä kaikista käymistäni luolista pienin wind cave ja silti koko näkyy siinä että vasemmassa reunassa kävelee ihmisiä portaissa.

Kädessä olevat hippuset ovat sitä itseään. Guanoa. Olin päästä varpaisiin täynnä lepakonkakkaa.

Tarkoitus oli jäädä katsomaan lepakoiden lentoa vielä uudestaan, mutta sää yllätti. Kunnon sadekuuro. Hyvä puoli vesisateessa oli, että pesi suuren osan lepakonkakasta iholta pois.. Sikälikin hyvä, kun hostellin suihku noh siinä ei ollut mitään painetta. vettä tuli liruttamalla niin, että helpompi peseytyä joessa tai ämpärillä ja kauhalla.

Ja miten hankitaan lentollippu Mulussa. Ensin selvisi, että kylän ainoa netti on niin heikko ettei toivoakaan lentojen varaamisesta sitä kautta. Joten kävelyreissu noin 3min lentokentälle, joka kuvassa näkyy. Lentokentältä löytyi tiski, josta 3e lisämaksulla sai lentolipun varattua. Mutta tokihan koko lentokentällä ei käy minkään valtakunnan kortit, joten lento piti maksaa käteisellä. Kyselin löytyykö pankkia tai automaattia ei.. Ei todellakaan koko kylästä tai mistään minne tie menee. Sen sijaan noin 4km päässä kansallispuiston pääkonttorissa voi nostaa kortilla maksimissaan 300ringittiä päivässä käteistä. Tuntui hieman askeleelta menneisyyteen, mutta hyvinhän se lopulta toimi. Oikeestaan hauskaa käydä ostamassa lippuja itse kentältä.

Lentolippu tuli tämmösenä hienona printtinä, joita en uskonut enää olevan käytössä missään :D

Kävelin taas viimeisenä (tai niinhän minä luulin) aamuna paikalliselle käsityötorille, kuvassa paikan koulu. Paikallisen heimon edustajat elävät yhä yhteisöllistä elämää, mutta moderneja lisäyksiä toki on, kuten kuvan koulu.

Kovasti olisi halpoja ja hauskoja käsitöitä saanut, mutta milläs kannat mukanasi.. Jäi shoppailut aika vähiin.

Kaikki talot ovat tolppien päällä mahdollisten sadekauden tulvien takia.

Longhousessa asuu yleensä yksi perhe siis monta sukupolvea yhdessä.

Jokea pitkin kuljetaan paljon veneillä.

Viimeisenä aamuna kävelin kentälle ja alkoi näyttää melko synkältä.

Ja sitten se alkoi kaatosade vasemmalla istuu saksalainen Julia johon tutustuin luolissa, irlantilainen kira yöpyi samassa majapaikassa ja päätyi jatkamaan matkaa kanssani kuchingiin ja vieressä lentokentän turvallisuusvastaava ja kaverimme, joka ensimmäisenä tuli meille kertomaan silloin vielä epävirallisen tiedon, että lento tullaan perumaan. Kone oli jo lähtenyt Kuchingista kohti Mulua, mutta kesken matkan kääntyi takaisin sillä näkyvyys Mulussa liian huono laskeutumiseen.

Sataa saataa sataa.. Ensin harmitti viivästyminen kunne sain tiedon ettei meitä todellakaan laiteta viettämään yötä backbaker hostellissa vaan seuraavan yön saamme viettää Marriott hotellissa. Ihan vaan tiedoksi, että kyseessä 5* hotelli, jonka yhden yön hinta maksaa enemmän kuin koko lentolippuni. Ja toki meille tarjottiin myös illallinen ja aamiainen. Ei paljon itkettänyt :).

Ilmastointi, 24h sähköt, pehmeä sänky. Melko luksusta!

Puhumattakaan kylpyammeesta ja kuumasta vedestä. Sinne haihtui loputkin lepakonkakat iholta.

Illallinen oli hyvä, mutta se aamiainen. Meinasin pakahtua. Tuhansia ruokavaihtoehtoja. Panostin juustoihin ja hedelmiin vihanneksiin sekä muuhun tuorekamaan, jota olen kaivannut.

Uima-allas tuntui myös taivaalliselta.

Marriott oli myös nätisti rakennettu keskelle sademetsää.

Ainoa marriotin huono puoli oli jättiötökät, jotka lensivät päin.

Ja vihdoin päivän viiveellä potkurikoneemme lensi meidät turvallisesti Kuchingiin. Lennolla oli mahtava miehistö niin hauskaa turvllisuusesittelyä.

Loppuun pieni päivitys tämän hetken tilanteesta. Tänään Puerto Princessassa Palawanin saarella, joka on aika hauska paikka. Raha-asiat saatiin vihdoin ratkaistua ja minulla on yksi toimiva luotto/pankkikortti ja käteistäkin toistaiseksi tarpeeksi. Tänään suunta kohti Sabangia, jossa ei ole nettiä ja en tiedä toimiiko puhelimetkaan niin seuraava päivitys sitten joskus.