Päiväreissu alkoi ihan kuten suunniteltu ehdin aamulla ensimmäiseen bussiin kohti rantaa. Maksoin lauttamatkan ja olin yhdessä ensimmäisistä veneistä. Ja sitten matka katkesi. Oli täysi kuu ja vuorovesi tavallista voimakkaampaa, joten juutuimme matalikkoon.
Näitä maisemia tuijotin veneestä lähes kolme tuntia, kun olimme jumissa ja odotimme nousuvettä saapuvaksi. Ei hyvä.
Taisivat kaikki muut veneessä olijat olla puolasta. Yhdeltä puolalaiselta pariskunnalta kuulin juorun, että Norwegianilla ollut tarjoushinta borneolle helmi-maaliskuussa, joten sen takia niin paljon puolalaisia. Veden pohja oli limalöllykkään, joten perille ei veden mataluudesta huolimatta voinut kävellä. Ei auttanuut kuin odotella.
Perillä viimeinkin! Lomalaisellahan ei ole periaatteessa mihinkään kiire, mutta kansallispuiston kauneuden takia siellä olisi mielummin viettänyt aikaa kuin veneessä. Varsinkin, kun paluukyyti lähtisi samaan aikaan riippumatta mihin aikaan ollaan perillä. Loppupeleissä oli vain vajaa 3h aikaa itse puistossa. Ehdin siinä ajassa pari pientä vaelluspolkua kävellä. Enemmän olisin halunnut, mutta aika tuli vastaan.
Kansallispuistossa pidettiin puolikesyjä villisikoja vapaana. Tässä kuvassa ei näy kärsä, mutta oli todella pitkä!
Pitkähäntä Makakeja oli paikalla, kuten aina ruuan perässä. Monet tulevat Bakoon bongaamaan nenäapinoita. Onneksi itse näin niitä niin hyvin Kinabatangan joella sillä bakossa bongakset olivat tasoa näen apinan takaa päin 10 metrin päästä. Siksi niistä ei ole kuvia.
Rosvoapinavaara.
Budjettimatkailijana toki bongailin halvimmat mahdolliset lennot Filippiineille. Halpojen lentojen ongelma on se, että ne eivät aina ole matkustusystävällisimpiin kellonaikoihin. Oma lentoni lähti Kuchingista Kota Kinabaluun noin klo 20.30 ja sieltä Manilaan noin klo 03. Koska viimeisenä päivänä oli vielä koko päivä aikaa ennen iltalentoa päätin mennä katsomaan orankeja. Olin jo orankeja Sepilokissa nähnyt, mutta sen verran kiehtovia eläimiä ettei haitannut mennä uusiksi katsomaan. Kuchingin lähellä sijaitsee Semenggohin orankikeskus. Keskukseen on tuotu orpoja orankeja ja loukkaantuneita hoidettu terveiksi ja vapautettu luontoon. Luonnossa ne ovat lisääntyneet ja osa paikan orangeista onkin ihan siellä syntyneitä. Toisin kuin toisessa orankipaikassa, jossa kävin Sepilokissa täällä ei orankeja alunperin ollut ollenkaan vaan kaikki paikan orangit ovat sinne vapautettuja. Niitä ruokitaan kahdesti päivässä läpi vuoden sillä alue on viheralue keskellä kaupunkia ja pinta-alaan nähden orankeja on jo aika monta niin eivät välttämättä löytäisi tarpeeksi ruokaa luonnosta. Toki nyt oli hedelmäaika, jolloin ruuan hankkiminen on luonnossa helpompaa ja keskuksen edessä olikin suuret varoituskyltit, että hedelmäkaudella ei ruokinta-aikana välttämättä paikalle tule yhtäkään orankia.
Ennen orankien ruokintaa löytyikin yllärinä paikalta krokotiili. Keskukseen kuulemma tuodaan mitä eläimiä milloinkin. Tavoitteena vapauttaa luontoon joskus.
Ruokinta-aikana paikalle pyrhälsikin orankilauman dominoiva uros Richie, joka on syntynyt 1981. Eli on vanhempi kuin minä. Oli muuten aika skrode kaveri, joten todennäköisesti myös painavampi kuin minä. Oikeastaan jopa hivenen uhkaavan oloinen. Ei mikään pieni sievä leluapina.
Dominoivan uroksen tunnistaa siitä, että sillä on isot nuo poskilärpättimet, joden virallinen termi ei ehkä ole poskilärpätin. Lisäksi karvaa on ainakin puolet enemmän kuin naarailla.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun Richie repi pelkillä hampaillaan kookospähkinän rikki ajattelin, että tähän en haluaisi törmätä yksin metsässä..
Richien kävellessä tuli mieleen, että ihan varmasti mystinen Jeti, joka on bongattu tiibetissä on jonkin sortin tämmöinen apina. Kävelevä karvakasa.
Ihan luonnottomalta tuntuu, että tommonen yli satakiloinen karvakasa möllykkä kiipeää puuhun. Mutta niin vain kiipesi.
Tähän loppui nyt blogin Malesia ja Borneo osuus niin pakko tehdä pieni loppuyhteenveto. Malesia yllätti positiivisesti ja etenkin Borneo. Suosittelen Malesiaa matkakohteena ihan kaikille. Sieltä löytyy paikkoja, joihin helppo mennä vaikka ensimmäiselle ulkomaanmatkalle ikinä. Langkawin saari oli kiva paikka, mutta äärimmäisen helppo matkakohde. Toisaalta löytyy myös paikkoja, jotka ovat hieman vaikeammin saavutettavissa mikäli haastetta haluaa. Kaunista luontoa, mukavia ihmisiä ja jollain tasolla toimivaa infrastruktuuria. Jos joku Malesiaan menee ehdottomasti kannattaa mennä Borneolle Sepilokin orankikeskus, Kinabatangan joki ja Mulun luolat ovat paikat, joita ei kannata jättää väliin.
Tokihan Malesia on monissa asioissa askelen Suomea jäljessä. Kaikkialla ei toimi netti. Köyhät ovat köyhempiä kuin suomessa, teitä ei aina ole tai ne voivat olla yllättävän huonoja jne. Mutta nyt, kun olen jo pari viikkoa ollut Filippiineillä on ero aivan huikea. Malesiassa ilmeisesti osittain jopa toimi viemärit, koska siellä ei haissut paska. Ainakaan samalla tavalla kuin täällä Filippiineillä. Siellä ei myöskään tullut niin paljon vastaan äärimmäistä köyhyyttä kuin Filippiineillä. Malesiassa ja etenkin Borneolla tykkäsin myös ihmisten luonto/eläinsuhteesta. Eläimiä ei kiusattu tai pidetty pienissä häkeissä vaan suurin osa katukissoistakin vaikutti suht hyvävoimaisilta. Malesiassa ollessani ehdin melkein jo kyllästyä paistettuun riisiin ja nuudeleihin, mutta nyt niitä on oikeasti jo ikävä.
Malesia myös avasi hieman lisää silmiä siihen, että kaikki muslimimaat eivät ole kovin tiukkoja. Naisten asema oli luulemaani parempi ja etenkin uskonnonvapaus yllätti. Malesiassa tuntui olevan tärkeämpää, että uskoo johonkin kuin se onko muslimi, kristitty, hindu vaiko buddhalainen. Osa muslimeista oli hyvinkin maallistuneita osa taas uskovaisempia mikä tuntui olevan kaikille ihan ok. Yllättävän suvaitsevainen paikka.
Kuitenkin maan jakautuminen ositttain itsehallinnollisiin osavaltioihin tuli yllätyksenä. Ja se, että oman maan kansalaisia rajoitetaan. Esimerkiksi se, että borneolta ei voi vapaasti muuttaa mannermalesiaan vaan siihen pitää olla lupa. Isoon maahan mahtuu aina kaikenlaista jännää.
Pakko vielä kertoa tähän pieni uutinen, joka voinut suomessa mennä ohi oman hallituksen sekoiluilta. Osataan sitä sekoilla Malesiassakin ja vieläpä pikkasen isommalla mittakaavalla. Malesian pääministerin tilille meinaan tuli ihan yllättäen ja pyytämättä miljardin ringgitin eli noin 681miljoonaa dollarin lahjoitus. Alkaa Vanhasen lautakasat vähän kalveta tämän rinnalla. Kyseessä kuulemma ihan pyynteetön lahja Saudi perheeltä, joka ei mitenkään tästä hyödy ja kyseessä ei toki ole korruptio millään tavalla. Ja tästä huolimatta ministeri ei eroa.
Nyt, kun vauhtiin pääsin olisi vielä toinen "hauska" tarina Malesian paikallisesta pääministeristä. Tai siis tokihan tarinalla, joka valitettavasti on tosi ei ole mitään tekemistä itse pääministerin kanssa vaan ihan sattumalta vaan nimi nousi esiin. Tarina on jo vanhempi vuodelta 2006. Pääministerin entinen henkivartija ampui kuoliaaksi Mongolialaisen mallin, jonka kanssa pääministerillä oli aiemmin ollut suhde. Pääministeri ei tietenkään asiasta mitään tiedä.
Jännästi joillekkin ihmisille vaan sattuu asioita. Jos mullekkin jotain pitää vielä sattua ei se nyt haittais, jos yllärinä tilille ilmestyisi rahaa.. Laitoin alle vielä linkit uutisiin, jotka kertomistani pääministerin seikkailuista kertovat.
http://www.theguardian.com/world/2016/jan/26/malaysian-pm-najib-razak-cleared-corruption-gift-saudi-royals
http://www.theguardian.com/world/2015/jan/21/malaysian-prime-ministers-former-bodyguard-detained-in-queensland
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti