Puerto Princessa ja monistamisen vaikeus

Puerto Princessa on Palawanin saariston pääkaupunki, jonne saavuimme 13.3.2016 lentämällä. Otimme tricycklen eli sivuvaunullisen moottoripyörän hotelliimme Rema Tourist Inn. Paljastui, että hotelli olikin erinomainen. Ei yhtään mitään valittamista.

Melko luksusta

Olin ostanut meille hienot kasvonaamiot, jotta edes hetkeksi saatiin Sannan värisävy astetta tummemmaks..

Oltiin siitä jo aiemmin luettu matkaoppaista, että kätevä tapa liikkua kaupungissa on vuokraamalla skootteri. Ja olin sitä aiemminkin miettinyt, että mitä jos vuokraisi skootterin. Vähän vaan arveluttanut, kun en hirveesti ole skootteria ajanut. Sanna sanoi, että ei se ole vaikeeta se skootterin ajaminen ja siinä mietin, että joo ei se muistaakseni vaikeeta ole. Tosiaan noin 15vuotta sitten Esko voitti arvalla skootterin käyttöönsä ja sillä ajoin Someron mökillä mökiltä purtsin postille ja takaisin ja ihan hyvin meni. Tällä kokemuksella lähdettiin sitten skootteria vuokraamaan ja kappas selvisi ettei Sannalla ole tämänkään vertaa kokemusta skootterilla ajamisesta. No siinä tuli sitten skootterin vuokraava kaveri paikalle ja sanoin etten ole pitkään aikaan skootteria ajanut, joten voisko pitää pienen priiffin. Lennosta päätettiin, että minä olen kuski tällä suunnattomalla ajokokemuksella. Huomasin ilmeestä, että skoottereita vuokraava kaveri oli hieman epäluuloinen, kun kysyin onko skootterissa pakki. Ei ole. No siinä harjoittelin yksin tien toiseen päähän ja takaisin. Sitten Sanna hyppäsi kyytiin ja lähdettiin liikenteeseen. Ja ihan oikeaan liikenteeseen, aasian liikenteeseen. Aika paljon oli kaikkia ajoneuvoja siellä; autoja, tricykkeleitä, skoottereita, ihmisiä, koiria. Sinne vaan sekaan ja hyvin mahtui. Onneksi oli Sanna takana antamassa reittiohjeita sillä oma keskittyminen meni 100% ajamiseen enkä pystynyt mitään karttaa edes miettimään. Olisikohan siinä 2,5km ajettu, kun totesin tarvitsevani tauon. Kädet tärisevinä mentiin vähän syömään, jonka jälkeen ajaminen sujuikin jo huomattavasti paremmin. Palawanin liikennekulttuuri oli oikeastaan aika mukava muille annettiin tietä. Useampaan kertaan, kun olin kääntymässä viittoili joku, että mene vaan ensin. Ja kun sanon, että ajaminen sujui hyvin tarkoitan etten törmännyt mihinkään. Pysähtyessä jostain syystä aina painoin kaasua ja jarrua samaan aikaan.. Vilkkuja en osannut käyttää ollenkaan, mutta ei se mitään ei siellä kukaan muukaan käyttänyt.

Siinä se skootteri on. Hieno peli, ottaisin kotiin.

Ajettiin skootterilla tämmöiseen perhospuistoon/ heimokylään. Kuulemma aina parin viikon välein tulee uusi heimo paikalle esittelee elämäänsä ja myy tekemiään tuotteita ja sitten palaa takaisin omaan kylään. Rahareissuja siis heille. Tällä kertaa esittelivät myrkkynuoliammuntaa ja soittimia.

Perhospuistossa oli toki perhosia, mutta myös skorppioneja ja paikallinen erikoisuus bearcat. Ei mikään ihmeellisin nähtävyys, mutta enemmänkin tässä olikin tarkoituksena se itse matka.

Skootterin paras puoli on vapaus. Mentiin hieman kauempana sijaitsevaan suositeltuun ravintolaan illalliselle ja illallinen oli todella hyvä.

Kämmenen kokoisia katkarapuja ja keskellä suosikkikasvikseni kangkong. Todella hyvää.

Illallisen jälkeen todettiin, että olipa kiva päivä, mutta tarvitsisi nostaa vähän rahaa. Sattuneesta syystä sitä rahaa ei nimittäin itselläni ollut. Syynä ryöstö. Sannalla oli hieman käteistä, mutta hupenivat kovaa vauhtia, kun joutui vielä minullekkin lainaamaan. Lisäksi ennakkotietoina oli jo se, että mennään seuraavaksi sellaisille alueille missä ei välttämättä ole pankkiautomaattia. Tai ainakaan toimivaa sellaista. Lentokentän automaatilta kumpikaan ei ollut saanut rahaa ulos ja todettiin automaatin olevan rikki. Ei siinä mitään. Helppo homma skootterilla keskustaan nostetaan rahaa eli monistetaan vaan sieltä koneesta ja hotellille nukkumaan. Näinhän me luultiin.. Ei se sitten ihan niin mennyt. Pyydettiin kirjoittamaan tästä oodi. En oikein tiedä mikä on oodi, mutta yritetään.

Oodi Monistamisen vaikeudesta

Oi raha, raha, kuinka sinua tarvitsen,

miksi et tule koneesta ulos vaikka kuinka koodia painelen.

Syöt kortin ja pelkään en enää sinua nää,

mutta vartija, takana lasien, kortin palauttamaan jää.

Toinen pankki ja automaatti ehkä sieltä rahaa ulos saa,

"viallinen kortti ei käyttölupaa"- teksti vain käteen jää.

Epätoivo kuin musta pilvi lipuu päällemme leijumaan.

todellako tänne rahattomina jäämme lojumaan.

Näkyy taas toinen pankki, jos vielä BPItä kokeillaan,

ja mikä riemu, kun sieltä viimein alkaa rahaa tulemaan.

Uusi yritys lisää rahaa kuitenkin vielä tarvitaan,

mitä ihmettä, sama pankkii, enkä enää mitään ulos saa.

Hiiren aivot ei enää pysty tätä mitenkään käsittämään,

pakko mennä nyt hotellille vähän pankkiin soittelemaan.

Muutaman kerran, jos pin-koodin väärin näppäilee,

pankki siitä huolestuu ja kortin lukitsee.

Oi raha, raha miten mukavaa on sinua jälleen monistaa,

tämä autuus ihan innoittaa jo yli tarpeen nostamaan.