Visiitti BSBhin

BSB ei ole enää itselleni vain lyhennys Back Street Boysista, joka oli lapsuuden suosikkibändejä. Sama lyhenne toimii myös Brunein pääkaupungista Bandar Seri Begawan on vaan liian pitkä kaupungin nimi. Meni viikko oppia muistamaan se. Nyt voin päteä tällä tiedolla jossain tietovisassa. Täällä päin maailmaa muutenkin kaupunkien nimet ovat sen verran pitkiä, että lyhenteiden käyttö on täysin arkipäivää. Kaikki tietää, kun puhun KLstä tarkoitan Kuala Lumpuria ja jos puhun KKsta on kyseessä Kota Kinabalu. Brunein pääkaupungin nimi on kuitenkin helppoa kauraa verrattuna Brunein hallitsijan nimeen. Tämä oli pakko kopioida sillä ei en todellakaan muista ulkoa. Sultan Haji Hassanal Bolkiah Mu'izzaddin Waddaulah ibni Al-Marhum Sultan Haji Omar Ali Saifuddien Sa'adul Khairi Waddien. Ettäs tiedätte :D. 

Labuanin saarelta otin aamulautan Bruneihin, jossa tarkoituksena viettää yksi yö ja kaksi päivää. Englantilaisen Emilyn kanssa oltiin buukattu yhteinen hotellihuone niin näin hänet siellä. Hän lensi paikalle Kota Kinabalusta. Olikin järkevää mennä Bruneihin jonkun kanssa sillä hintataso yleisesti melko paljon enemmän kuin Malesiassa. Ei nyt ihan suomen hinnat, mutta kuitenkin huomattavasti Malesiaa kalliimpaa kaikki. Hostelleja ei tunneta, joten ihan hotellihuoneessa pakko yöpyä.

Brunei on pieni öljyvaltio Borneossa. Koko Bruneissa on 400 000 asukasta ja Malesia on Brunein ainoa rajanaapuri. Bruneita on jo vuosistoja (jos en väärin muista 600vuotta) hallinnut sama sulttaanisuku, joka kuuluu maailman rikkaimpiin perheisiin. Ilman öljyrahoja Brunei olisi todennäköisesti osa Malesiaa, mutta nyt maa on onnistunut säilyttämään itsenäisyytensä.

Jännää on miettiä, että Malesian puolella oleva Sabah, josta saavuin on Malesian köyhin osavaltio, mutta luonnnonvaroiltaan rikkain. Bruneissa sen sijaan on kutakuinkin samat luonnonvarat kuin Sabahissa, mutta kyseessä yksi aasian rikkaimmista valtioista. Toki Brunein öljyesiintymät vaikuttaa, mutta osaltaan vaikuttavat myös muut luonnonvarat. Kun Sabahissa hyödynnetään luonnonvaroja on metsät ja muut myyty kansainvälisille sijoittajille tuotoista vain noin 5% jää itse Borneoon. Bruneissa, kun hyödynnetään luonnonvaroja jäävät lähes kaikki tuotot Bruneihin. Jotenkin liippasi mielestäni vähän turhan läheltä, kun ilmeisesti Suomessa suunnitellaan metsien yhtiöittämistä. Toivottavasti ei johda Malesian Borneon kehitykseen..

Bruneissa itseäni yllättänyt piirre on luonnon määrä. Luonnonsuojelu on onnistunut hyvin ja Bruneissa onkin erittäin paljon uhanalaisia eläinlajeja. Lisäksi pääkaupungissa ei ole yhtään pilvenpiirtäjää. Kuulin tarinan, että paikallisen pankin pääkonttorin valmistuttua oli sulttaani huomannut pääkonttorin olevan korkeampi kuin moskeijan torni ja määrännyt kaksi ylintä kerrosta poistettaviksi. En tiedä onko tarina totta, mutta voi hyvinkin olla. Ulkonäöltään kaupunki ei ollut ihan sitä mitä rikkaalta öljyvaltiolta odotin. Ehkä jopa positiiviessa mielessä. Mukavan Aasialainen kaupunki. Ei liian steriili. Vauraus näkyi siinä, että autokanta oli ehkäpä hieman uudempaa kuin Malesian puolella. Ihan perusautoja kuten Kia, Toyota tms. oli paljon, mutta suht uusia malleja ja kyllä siellä pari Lexusta joukossa meni. Malesiassa tuntuu monin paikoin etenkin maaseudulla autojen keski-ikä olevan yli 10 vuotta. Bruneissa oli kaikki vähän uudempaa.

Toinen asia mistä yllätyin suuresti oli nauravien ihmisten määrä. Kaikki paikalliset tuntuivat olevan iloisia. Toisaalta mikäs siinä on iloisena ollessa sillä Bruneissa on kaikille ilmainen koulutus ja terveydenhuolto eikä veroja maksa kukaan. Ilmeisesti sultaani kuitenkin on ihan pidetty kaveri. Ainakin sama suku on ollut vallassa 600vuotta. En kuitenkaan ihan heti itse lähtisi muuttamaan sillä käytössä osittain sharia lain mukaiset rangaistukset. Esimerkiksi alkoholinkäytöstä saa piiskatuomion. Homoseksistä, raiskauksesta tai aviorikoksesta voi saada kuolemantuomion. Osasyynä hyvään luonnonsuojeluun on salametsästäjille jaetut kovat rangaistukset. Lähtötietoinani oli, että Brunei on tiukka muslimimaa, jonka jotenkin kuvittelin tarkoittavan kaikkia naisia burkhassa miehien saattelemana. Olin väärässä. täysin väärässä. Yhtäkään Burkhaa en nähnyt. Huiveja kylläkin, mutta ei niitäkään kaikilla naisilla ollut. Naiset kävivät keskenään kahvilla ajoivat autoa ja ennen kaikkea nauroivat paljon. Joten paljon tasa-arvoisemmalta maalta Brunei vaikutti kuin mitä olin etukäteen pelännyt. Parastahan matkailussa on, kun huomaa olleensa ennakkoluuloinensa väärässä. Voisi melkein sanoa, että aasian mittakaavassa taitaa olla lottovoitto syntyä Bruneihin.

Ensimmäinen asia mitä Bruneihin saavuttuaan huomasi liput. Lippuja liehui kaikkialla jokaisen rakennuksen katolla. Oli sitten hieno palatsi tai köyhemmän näköinen perheen asumus. Joka puolella vaan lippuja. En tiedä sitten oliko laki pitää lippuja liehumassa vai onvatko paikalliset vaan niin ylpeitä maastaan, että haluavat pitää lippuja liehumassa.

Lounaaksi söin ekaa kertaa tällä reissulla dimsumeja. Ei nyt varsinaisen Bruneilaista ruokaa, mutta hyvää oli ja maha tuli täyteen.

Minä ja loistava matkakumppanini Emily moskeijan edessä. Sisälle emme päässeet. Kahteen päivään ei ollut mitään vierailuaikoja ei muslimeille. Tylsää.

Emily sanoi aika hyvin, että jos hänen pitäisi valita uskonto vain uskonnollisten rakennuksien ulkonäön perusteella olisi hän muslimi. Kieltämättä monet moskeijat ovat rakennuksina todella kauniita.

Jostain syystä, mikä jäi hivenen epäselväksi oli Moskeijan eteen rakennettu tämmöinen. Laivan näköinen asia. Ei se laiva ollut betonisia laivoja harvoin on. Kuitenkin melko koristeellinen.

Ilmeni, että BSBssä on melko vähän nähtävyyksiä, joten vuokrasimme veneen kuskeineen viemään meitä ympäri maailman suurinta kelluvaa kylää Kampong Ayeria. Vene ja kuski vuokrattiin 40brunein dollarilla, joka on noin 26e. Eli joo kyllähän se jotain maksoi, mutta ei suomessa omaa venettä ja kuskia tolla hinnalla saisi. Kaksi tuntia saatiin veneiltyä ja kuskimme oli oikein leppoisa kaveri. Kylähän ei siis varsinaisesti kellu vaan on rakennettu tolppien päälle veteen. Mutta mitään muutakaan järkevää termiä kyseisille rakennelmmille, joita suomesta ei löydy en ole löytänyt. Noin 40 000 asukasta elää Kampung Ayerin alueella.

Perinteisesti kelluvat kylät ovat olleet köyhien asuinaluetta. Bruneissa kuitenkin köyhä on huomattavasti rikkaampi kuin vaikkapa malesian puolella. Kaikissa kelluvissa kylissä oli juokseva vesi ja sähköt. Siis ei generaattorisähköjä vaan ihan valtakunnan verkosta tuli suht uuden näköisiä piuhoja pitkin.

10min lautalla ja ei ollut enää tietoakaan, että lähistöllä mitään kaupunkia edes olisi. Niin paitsi muoviroskaa taas vedessä oli, että ehkä siinä luonnonsuojelussa vielä vähän on kehitettävää.

Tähän kiveen liittyi joku tarina uppoavan laivan näköinen kuulemma. Ehkäpä näin. Tarinasta en veneessä saanut yhtään mitään selvää.

Kuvassa vanha sulttaanin palatsi, joka ilmeisesti sitten kävi liian pieneksi tai jotain.. Ja lisäksi oli aika näkyvällä paikalla niin piti rakentaa uusi.

Nykyinen palatsi sijaitsee piilossa sademetsän keskellä  niin normaalit ihmiset näkevät vain vilauksen. Kuulemma palatsissa on 17 kerrosta, mutta useampi kerros maan alla, koska rakennus ei tosiaan kovin korkea ole. Hallitsijaperhe varjelee yksityisyyttään, joten palatsissa ei pääse vierailemaan paitsi kerran vuodessa ramadanin jälkeen on 3päivää aikaa kaikilla vierailla palatsissa. Jos joskus menen vielä Bruneihin on pakko valita ajankohta jolloin palatsiin pääsee. Kuulostaa meinaan melkoiselta paikalta. Tässä 1984 valmistuneessa palatsissa on vaatimattomat 1788 huonetta. Ehkä just ja just riittää tolleen yhdelle perheelle. Konserttisaliin mahtuu 5000 ihmistä. Omaan moskeijaan 1500 henkilöä ja autotallista löytyy mm. 165 rolls roycea muiden autojen lisäksi. Sulttaanin harrastus on polo, joten toki palatsista löytyy 200 polohevosen talli. Toki myös useita uima-altaita mahtuu tähän pinta-alaltaan 200 000m2 rakennukseen. Ilmeisesti maailman suurin yhden perheen käytössä oleva rakennus. Sulttaani jakaa hyvinvointia kansalleen, mutta ehkä vieläpä hieman enemmän itselleen. Sulttaanihan on sekä maan että hallituksen johtaja, joten käytännössä voi itse päättää kaikesta. Hallitus antaa  vain apuja päätöksille. Itsevaltiaana ja kaiken median omistajana ei myöskään ihan hirveästi kritiikkiä tarvitse kuunnella.

Mangrovemetsiin mentiin myös veneellä etsimään nenäapinoita.

Venekuski yritti huudella apinoiden kutsuhuutoa ja houkutella niitä vastaamaan.

Mangroveiden juuret ovat ihan yhtä hienoja Bruneissa kuin muuallakin Borneossa.

Löytyihän niitä nenäapinoita. Vaikkakaan ei nähty niitä ihan niin paljoa ja hyvin kuin Kinabatangan joella. Kuitenkin se oli keskellä viidakkoa ja tämä paikka 10min vene matkan päässä maan pääkaupungista. Aika uskomatonta.

Siinä vielä sulttaanin palatsin kattoa. Ja jos joltain pääsi unohtumaan niin sultaanin nimihän siis on  Sultan Haji Hassanal Bolkiah Mu'izzaddin Waddaulah ibni Al-Marhum Sultan Haji Omar Ali Saifuddien Sa'adul Khairi Waddien.

Pitkä rakennus on koulu.

Kuvassa kelluvan kylän paloasema. Jotenkin tämä Kampung Ayer oli enemmänkin ihan oma normaali kaupunginosansa kuin sellainen mitä aiemmin näkemäni kelluvat kylät, jotka ovat olleet köyhien miten kuten kyhäilemiä osa seinistä pahvilaatikoista jne. Sitten on tämmöinen kylä missä juokseva vesi, sähköt, koulut, paloasemat, moskeijat jopa taidemuseo. Eli kaikki palvelut. Ainoana erona "normaaliin" kaupunkiin, että tämä kaupunkinosa on tolpilla veden päällä. Tässä kelluvassa kylässä melkein jopa voisi asua. Niissä muissa, joita olen nähnyt ei todellakaan.

Jättimäinen siltaprojektikin oli rakenteilla. Saas nähdä miten isoille rakennusprojekteille käy nyt öljyn hinnan laskettua. Tämä on melko paljon iskenyt nimenomaan öljystä elävään Bruneihin. Saa nähdä miten eristyksissä olevalle pikkuvaltiolle käy, kun öljy loppuu. Voin taata, että Malesia himoitsee tuota maaplänttiä ja jos ei malesialle kelpaa varmasti filippiinit ja indonesia mielellään liittäisivät maihinsa. Bruneilaiset eivät tätä halua, mutta mitä jos joskus rahat loppuvat..? Aika näyttää. Toisaalta onhan Brunei selvinnyt tähänkin asti omillaan niin miksi ei jatkossa.

Siltoja kelluvasta kylästä mantereelle ei mene, mutta monilla on omat veneet, joiden lisäksi melko vilkas vesitaksiliikenne. Kuvan vene oli kivasti maalattu.

Lippujalippuja satoja lippuja. Suomessa ei ole noin paljon lippuja edes itsenäisyyspäivänä. Bruneissa ilmeisesti joka päivä on liputuspäivä ja mikäs siinä, jos tykkää.

Sentään vähän kultaa ja kumallusta löytyi.

Matkaoppaassa mainittiin nähtävyytenä kellotorni. No mitä tosta nyt sit sanois.. Nähty on.

Lippuja ei laskettu edes yöksi vaan liehuivat siellä läpi vuorokauden tai siis niin myöhään, kun itse kaupungilla olin ainakin. Varsinaista yöelämäähän maassa, jossa alkoholi on kielletty aine piiskaragaistuksen uhalla ei ole..

Saman tyylinen vene kuin millä minä ja Emily aiemmin päivällä menimme.

Ei nyt ehkä kovin Bruneilainen ruoka. Enemmänkin kiinalainen, mutta malesiassa kovin yleinen on butter prawns. Älyttömän hyvä tapa valmistaa katkaravut.

Hauskaa kun samat paikat joita näki päivällä näyttävät ihan erilaisilta illalla. Iltakävely keskustasta parin kilometrin päähän hotellille eri siltoja pitkin ja moottoriteiden yli oli sen verran mielenkiintoinen, että oli ihan kiva etten ollut yksin liikenteessä.

Seuraavana aamuna kävin aamukävelyllä ihan vaan hotellin naapurustossa. 

Luulimme menevämme kaupunginmuseoon, mutta vahingossa olimmekin hallitsijan elämästä kertovassa museossa ja hyvä niin. Oli ihan mielenkiintoista. Suurimmassa osassa museota ei saanut valokuvia ottaa. Mielenkiintoisinta antia oli kruunajaisiin liittyvät valtaistuimet ja muut yleellisyydet sekä perhekuvat. Hauska oli myös lukea miten ylistävästi hallitsijan luonteenpiirteitä kuvattiin. Taitaa olla melko täydellinen tyyppi kyseessä.. 25 vuotta jo vallassa. Lisäksi jaksoin joka kerta huvittua kuningas/sulttaaniperheen jäsenien nimistä, jotka olivat noin kolmen rivin pituisia.

Kruunajaisissa käytetystä ajoneuvosta ja miekoista sentään sai ottaa kuvia.

Yllätyin hieman huomatessani, että kruunajaisajoneuvoa ovat vetäneet palvelijat. Siis ihmiset. Ei hevoset. Ei autot vaan ihmiset. 

Sitten olikin jo aika ottaa bussi takaisin Malesian Borneoon tällä kertaa Mirin kaupunkiin. Bussimatka oli useita tunteja muistaakseni viisi vai kuusi tuntia. Oli hienot suunnitelmat, että vielä vähän käteistä niin ostan kaikkia herkkuja matkalle. Oletuksena se, että bussiterminaalin vieressä on aina kauppoja ja kojuja ja ties mitä. No eipä tullut mieleenkään, että oli perjantai, joka on rukouspäivä. Eli kaikki siis aivan kaikki kioskit kaupat ravintolat ihan burger kingiä myöden olivat kiinni. Se niistä eväistä sitten. Niin ja jäi lompakkoon hieman brunein rahaa, koska ei ollut aikaa sitä missään käyttää. Bruneissa oli kiva käydä, mutta yhtä yötä kauempaa siellä ei tarvinnut viettää.

Bussi vei meidät Miriin ja bussiasemalta otimme suoraan taksin lentokentän lähelle, josta löytyi vaatimaton majapaikka missä saatoimme yöpyä ennen seuraavan aamun aikaista aamulentoa Muluun.