Mereneläviä lautasella ja vedessä

Kota Kinabalussa hyvin pitälti suunnitellusti tapasin jälleen lontoolaisen Emilyn ja yövyimme samassa hostellissa. Saimmekin ihan oman huoneen, jossa oli ilmastointi. Tuntui melko luksukselta.

Illalla menimme torille syömään ja tilasimme tuoreita tiikerirapuja. Aivan mielettömän hyvää tuoretta ruokaa. Ja nuo ovat tosiaan tiikerirapuja eivät hummereita vaikka koosta niin voisikin päätellä.

Koska ruoka syötiin torilla voitiin sen jälkeen hyvällä omatunnolla mennä hienoon paikkaan tuhoamaan pullo viiniä. Viiniä ei täällä päin maailmaa oikein harrasteta, joten se on kallista. Tämä pullo maksoi noin 20e, joka on paljon verrattuna siihen mitä melkein mistä tahansa muusta täällä maksan. Pakko kuitenkin sanoa, että oli selkeästi sen arvoista.

Yksi kokonainen päivä Kota Kinabalussa tarkoitti toki saarelle menoa. Tällä kertaa kohteena Sapi niminen saari Kota Kinabalun edustalla.

Veneemme teki ensin pysähdyksen kelluvassa kylässä, jossa venekuski ilmeisesi hoiti jotain omia asioitaan. Kelluvat kylät ovat paikkoja, joissa köyhät asuvat. Sähkö tulee generaattoreista, jos sieltäkään ja juoksevaa vettä ei ole. Sen sijaan omat kaupat toki löytyy. Ja voin sanoa, että ei taida olla myöskään jätehuolto ihan kohdillaan. Ainakin päätellen siitä järkyttävästä muoviroskan määrästä vedessä kelluvan kylän liepeillä.

Sapi on uskomattoman kaunis saari, kun näkee vähän vaivaa ja vaeltaa ns. turistirannalta saaren toiselle puolelle. Lisäksi heti rannan vieressä alkaa koralliriutat. Ei kovin värikkäät riutat, mutta täynnä mielettömiä kaloja ja jotain ihmeellisiä kiilusilmäisiä merisiilejä. Mustia ja piikikkäitä. Meni päivä todella nopeasti tuolla uimisesta ja snorklailusta nautiskellessa. Enkä kärähtänyt kuin ihan pikkuisen.

Illalla torilla löytyi kutakuinkin kaikki samat kalat jotka olin nähnyt riutoilla. Sieltä sitten valitsemaan minkä ottaa illalliseksi.

Siinä se on tuore 3e kala, joka maistui taivaallisen hyvälle!