sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Home Sweet Home

12.6.2016 viimein muutin omaan kotiin. Jo pitkään asuneen kiertolaisen hostellielämän jälkeen olin niin onnellinen omasta huoneesta. Omasta rauhasta ja etenkin isosta omasta sängystä, jossa oli hyvä peitto ja pehmeät tyynyt. Ei mitään lähes kuollutta hostellin kerrossänkyä enää. Olin myös erittäin positiivisellä mielellä aloittamassa työnhakua. Uusi kotini sijaitsi Mairehaun kaupunginosassa Warrington Streetillä keskustasta noin kaksi kilometriä pohjoiseen. Sijainnissa oli hyvää se, että iso ostoskeskus noin kilometrin päässä ja keskustaan tosiaan se pari-kolme kilometriä. Ja pienempiä puoteja ja pikaruokapaikkoja vielä lähempänä. Parasta paikassa kuitenkin oli iso, tilava, siisti ja ennenkaikkea OMA huoneeni. Talossa asui lisäkseni kaksi itseäni hieman nuorempaa sähkömiestä britti Jacob ja tsekki Jakob. Helppo oli muistaa nimet ainakin, kun molemmilla sama. Hintatasoltaan huoneen vuokraaminen on suunnilleen samoissa hinnoissa kuin hostellissa asuminen. Halvemmankin huoneen olisi voinut löytää, mutta tämä oli ensimmäinen mitä kävin katsomassa ja ihastuin niin tämän otin. Lisäksi se, että oli vain kaksi kämppistä viehätti. Osassa halvemmista oli esimerkiksi kuusi kämppistä, jolloin yleiset tilat suuremmalla kuormituksella. Hinta tämmöisestä oli $200/vko eli noin 130e/vko. Vuokrahinta oli ilmoituksessa $240/vko sisältäen laskut, mutta aasiasta tulleena tuli heti mieleen vähän tinkiä ja yllättäen se onnistui.

Ensimmäisenä päivänä vaan makoilin sängylläni ja tuijottelin onnellisena kattolamppua.


Sänkyni

Sängyn lisäksi huoneessani oli sohva.


Olohuoneessa oli telkkari ja sen lisäksi Netflix! En ole ennen netflixiä käyttänyt, joten oli ihan uusi tuttavuus, mutta jokseenkin koukuttava. Työnhaun lomassa tuli katseltua telkkaria enemmän kuin puolessa vuodessa yhteensä. 

Uusi kuva huoneestani.

Talo ulkoa päin.

Keittiössä ei valittamista.


Ensimmäisenä päivänä olin niin innoissani, että leivoin kämppiksilleni ja itselleni omenapiirakan. Jostain syystä kämpässä tehtiin myös usein lettuja. Ainakin kolme kertaa söin lettuja. 

Terassilla olisi varmasti kesällä tullut vietettyä enemmäkin aikaa. Nyt ainostaan muutamaan otteeseen.

Sitten oli jo aika ensimmäisen hankinnan. Matkalla käytettyjen pyörien kauppaan löytyi pyhän annen kirkko ja koulu. Tuli heti pyhempi olo.

Suuntasin käytettyjen pyörien kauppaan ja mukaani tarttui tämä kaunokainen. Tosin heti kun olin ajanut pari sataa metriä putosi pyörästä takarengas, joka noh ei ole mukavaa keskellä tienylitystä. Menin valittamaan ja he huolsivat vielä hivenen lisää pyörääni ja antoivat lohdutukseksi pyörähanskat kaupan päälle. 

Ensimmäisellä pyörän testikierroksella huomasin jo, että Christchurch on pyröräilyyn ideaali kaupunki. Koko kaupungissa ei ole yhtäkään (en edes liioittele) ylä- tai alamäkeä. Pelkkää tasamaata. Vuoret reunustavat kaupunkia monesta suunnasta, mutta itse kaupunki on täysin littana. Lisäksi lähes aina autotien reunassa meni pyöräkaista. Olin riemuissani, kun pystyin polkemaan kaikkialle. Etenkin kauppareissut helpottuivat heti!

Kuvan ranta New Brighton Beach sijaitsi noin 6km päässä kotoani eli juuri sopiva pyörämatka. Tämän helmen löysin jo ensimmäisellä pyöräretkellä.





Olin hienosti suunnitellut, että jos saisin Christchurchista töitä voisin pyöräillä töihin, jolloin auton ostaminen ei olisi pakollista. Tosin bussipysäkkikin oli suht lähellä kotia, mutta pyörä kulkee ilman aikatauluja ja on siten parempi vaihtoehto. 


Tämä oli se mitä kotona tein. Tietokone ja ruokaa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti