Työnhaku oli numero ykkös prioriteettini ja täytin joka päivä työhakemuksia. Ilmeni nopeasti, että Christchurchissa on töitä lähinnä rakennusalan ammattilaisille. Tästä lannistumatta hain joka ikistä toimistotyöpaikkaa, tehdastyöpaikkaa, liikenteenvalvojan paikkoja ja asiakaspalvelupaikkoja laidasta laitaan. Olin jo etukäteen vähän uumoillut ettei toimistotyöhön ulkomaalaisia palkata ja tämä osoittautuikin tosiasiaksi. Ensimmäisen viikon aikana pyöräilin läpi kaikki työnvälitystoimistot ja kaikki sanoivat, että hiljaista on, mutta ehkä tässä tilanne paranee pian. Ensimmäisen viikon aikana en juurikaan huolestunut sillä olin ihan vakuuttunut, että jotain löytyy maasta, jonka työttömyysprosentti on 3%. Nautin myös niin omasta kodista etten jaksanut huolestua ettei edes yhtäkään työhaastattelua tullut eteen. Toisella viikolla nautin yhä pyöräilystä ja tein vielä enemmän päiväretkiä ympäri christchurchia. Kuitenkin aloin tajuta vähitellen ettei töitä taidakkaan ihan sormia napsauttamalla saada. Siinä vaiheessa aloin laajentaa työnhakua Christchurchin ulkopuolelle. 3vkoa tuli kaupungissa vietettyä ja tässä hengästyttävän pitkä kuvakokoelma siitä ajasta.
Tein pari kertaa "pesän" terassin aurinkoisimpaan kohtaan, jossa parhaimmillaan pystyi olemaan jopa t-paidassa. Tosin vain hetken..
Hostelleissa ei oikein jaksa ihmeemmin kokkailla, mutta omassa kodissa tein heti makaronilaatikkoa. Ja mietin, että maassa maan tavalla. Ei todellakaan maassa suomen tavalla on parempi!
Pyöräretkillä pääsin testaamaan uutta kameraani. Varsinkin sen zoomi on parempi kuin vanhassa, joten kai sen hajoaminen tavallaan sitten oli onni.
Ensimmäisinä päivinä uuden kameran kanssa otin varmaan 100 lintukuvaa.
Ja yhden sähkölinjakuvan..
New Brightonin rannalla tuli vierailtua useaan otteeseen. Ihana paikka ja juuri sopivan pyörämatkan päässä kotoa. Nämä perässä tulevat kuvat ovat siis kaikki samalta rannalta, mutta eri päivinä otettuja.
Simpukoita oli paljon ja simpukkakuvia otin varmaan 50. Tämä oli suosikkini niistä.
Lokki ja sen poikanen kuva oli myös hyvä.
Ja toki rakas pinkki jättiläiseni, joka teki nämä retket mahdollisiksi.
Tämän verran "kukkaloistoa" rannalla oli. Siis pari mehikasvia, jotka jaksoivat vielä näin talvella kukkia.
Christchurch on todellakin ihan littana kaupunki ei yhtään mäkeä missään. Kuitenkin kaupungin ympärillä lähes joka suunnassa oli vuoria.
Rannassa oli myös joitain surffareita. Ihmettelen vaan mitkä märkäpuvut niillä oli sillä tuolla oli oikeasti kylmä. Niin kauan kuin pyörällä polki ihan ok, mutta rannassa kävellessä aloin jo palella.
Kuten esikuvassaan Brightonissa myös New Brightonissa on iso laituri Pier, jossa on kiva kävellä.
Futiksen EM- kisojen takia tuli muutamana aamuna herättyä seiskalta katsomaan telkkaria, joten näin auringonnousun. Ei hassumpaa.
Ensimmäisenä viikonloppuna uudessa kämpässä kämppis Jake sanoi menevänsä viikonloppuna kiipeämään Mt Oxford vuorelle tunnin ajomatkan päässä. Halusin toki mukaan. Onnellisena olin pääsemässä hetkeksi pois kaupungista tietämättä mitä edessä. Suunnittelin jo iloisena vuoren valloitusta.
Alkumatka sujui leppoisasti loivaa ylämäkeä hieman lapin kaltaisissa maisemissa. Siinä sitten alkoi vähitellen rinne jyrketä ja totesin kämppikselle, että hän voi mennä edeltä ja tulen sitten joskus perässä.. Siinä rinne vaan jyrkkeni ja jyrkkeni ja alkoi pikkuisen hapottamaan.
Huom. tuskainen katse ja uusi merinovillahuppari.
Kolmen tunnin kiipeämisen jälkeen (kuvasta ei saa mitään käsitystä polun jyrkkyydestä) alkoi jokseenkin väsyttämään. Vastaan tuli alaspäinmenevä nainen jolta kysyin kauan kestää kiivetä huipulle ja vastaus oli kolme tuntia. Näytin varmaan hivenen ahdistuneelta sillä hän jatkoi, että noin puolen tunnin päästä pääsee puuttomalle alueelle, jossa on hienot maisemat. Hän myös kertoi ettei ollut itse kiivennyt huipulle asti sillä ylhäällä tuuli niin kovaa, että piti jatkamista vaarallisena. Sillä sekunnilla päätin etten kiipeä huipulle. Päätin kiivetä puuttomalle alueelle ja ottaa kuvia, syödä eväitä ja hengailla siellä.
Maisemat olivat hienot. Huipulla varmaan vielä hienommat, mutta tuuli oli oikeasti aika järkyttävän kova niin ei harmittanut keskeyttämiseni. Varsinkin, kun huipulle kiivennyt kämppis kertoi, että huipulla oli todella liukasta lunta ja tuulesa meinasi kaatua kokoajan.
Kannatti kiivetä vuorelle vaikka huippu jäikin valloittamatta.
Olin jo ennen Christchurchiin tuloa katsonut mitä kaupungissa on nähtävää ja löytänyt International Antarctic Centerin, jota mainostettiin kaupungin parhaimpana nähtävyytenä. Kuitenkin jälleen törmäsin kalliisiin pääsymaksuihin. Onneksi kuitenkin löysin Christchurchin asukkaille -50% lipputarjouksen ja totesin meneväni katsomaan. Suuri syy paikalle menoon oli pingviinit, jotka ovat yksiä suosikkieläimistäni.
Kuvassa on paikallinen tv- julkkis Bagpipes- nminen pingviini, jolta puuttuu jalka. Kaikki Arctic Centerin pingviinit olivat luonnosta pelastettuja sillä eivät enää itse siellä pärjäisi. Tältä pingviiniltä puuttuu jalka, mutta ei enää kauan sillä pingviinille on suunniteltu 3D- printterillä printattu keinojalka. Pingviini löydettiin 2007 siiman kietouduttua sen jalan ympärille niin pahasti, että jalka jouduttiin ambutoimaan. Seuraavalla viikolla vierailustani oli pingviinin tarkoitus saada uusi jalkansa käyttöön. Alla löytyy linkki, jossa kerrotaan enemmän tästä "julkkispingviinistä". Eikä ole pelkkä NZ- uutinen vaan ihan kansainvälisesti useissa maissa uutisoitu asia. Ei ole joka pingviinillä 3D- jalkaa.
http://www.dailymail.co.uk/news/article-3620852/Bagpipes-penguin-given-new-prosthetic-foot-3D-printer-International-Antarctic-Centre-Christchurch.html
Suomikin osallistuu Antarctiksen tutkimukseen vaikkakaan ei omalla tutkimusasemalla vaan yhdessä muiden maiden kanssa.
Paikasta löytyi myös Arctinen myrsky kokemus, jossa mentiin huoneeseen, jossa oli lunta ja pakkasta ja laitettiin tuulikoneet päälle. Aasialaiset oli ihan kauhuissaan. No mielestäni se oli aika perus luminen marraskuun päivä. Ei edes kova pakkasmyrsky.. Talvitakit toki oli päällä. Arctic Centerissä oli myös 4D teatteri, jossa kävin kolme kertaa. Oli kyllä hienosti toteutettu. Sanoisin, että parempi kuin lintsin vastaava.
Pääsylippuun kuului myös ajelu ruotsalaisvalmisteisella Hagglund ajoneuvolla, jota antarctiksella yhä kuulemma käytetään siirtymisiin.
En tosiaan ollut tiennyt sitä, että kaikki USAn, Australian ja Uuden Seelannin Arctiset tutkimusretket lähtevät liikkeelle Christchurchista. Christchurchista Antarcticalle on matkaa 4000km ja lentokaudella (lennot pystyvät laskeutumaan vain kesällä). Vertailukohtana täältä suomeen on 16900km. Kaikki kuvamateriaali ja tarinat Antarktikselta saivat miettimään, että olisi sekin kyllä hieno paikka joskus nähdä. Ei kuitenkaan tällä erää.
Christchurchista löysin myös Christchurch Quakes sählyjoukkueen, jonka treeneihin pääsin kolmena torstaina osallistumaan. Jos olisin kaupunkiin pidemmäksi ajaksi jäänyt olisin varmasti käynyt useammissakin treeneissä kuitenkin kiva porukka ja suht edullista touhua. $6/kerta. Ja tosiaan pelattiin aina vähintään 1,5h.
Oli hivenen rankkaa juosta pelkkien miehien joukossa pallon perässä. Olin melko kuollut treenien jälkeen, mutta todellakin sen arvoista. Hieno laji!
Lyhyen pyörämatkan päässä kotoani oli Travis Wetlands, jossa kävin yhtenä päivänä kävelyllä.
Välillä maisemat voisivat olla melkein kuin suomesta ja välillä taas eivät sinne päinkään..
Kosteikko on etenkin lintujen susiossa vaikkei niitä kuvassa erotakkaan.
Sitten saapui juhannus ja päätin vihdoin korkata suomesta asti raahatut hapankorput. Ja olihan ne hyviä! Lisäksi päätin mennä saunaan. Googletin saunoja ja löytyi vain homosaunoja ei ihan se mitä etsin. Lisää googletusta ja löytyi pari hotellin saunaa soitin hotelleihin. Ei sinne pääse kuin asiakkaat. Hieman lisää googletusta ja löytyi uimahalli, jossa on myös sauna. Sinne siis! Pääsymaksu $5,5 eli noin 3,5e oli ihan kohtuullinen.
Uimahalli hyvä paljon ratoja uimista varten. Kiva poreallas, höyrysauna ja tärkeintä se sauna. Kovasti oli sääntöjä saunaan vaan ja typerin sääntö ettei löylyä saanut heittää. Ei siis ihan mennyt kyllä läpi suomalaisesta saunasta. Ihan hyvä korvike kuitenkin. Kävin Christchurchissa muutenkin useamman kerran uimassa ja kokeilin kaikki kaupungin kolme uimahallia. Suosikkini oli tämä Jellie Park.
Illaksi löysin myös paikallista "lonkeroa". Ihan hyvä yritys tämä gini, greippi ja soda yhdistelmä vaikkei ihan suomalainen lonkero kuitenkaan.
Jostain syystä kämpässä tuli tehtyä myös lettuja ei vain yhtä kertaa vaan varmaan ainakin kolme kertaa söin lettuja kolmessa viikossa. Halpaa ruokaa ainakin.
Jälleen kuva new Brightonin rannalta.
Yksi pyöräretki suuntautui Bottle Lake forest Parkin maastopyöräpoluille, jotka olivatkin yllättävän hyvät. En vaikeimmille mennyt ollenkaan mutta helppoja ja kivoja pyöräreittejä löytyi useita. Kävyt ovat vähän isompia kuin suomessa.
Työnhaun junnatessa paikallaan totesin viimein, että pakko hankkia auto. Kaikissa työpaikoissa kysyttiin onko autoa. Lisäksi, jos aikoisin Christchurchin ulkopuolelta töitä hakea olisi auto pakko olla. Ei muuta kuin autometsälle. Ensin tutkin hieman hintatasoa, joka on yllättävän korkea. Lisäksi kävin läpi nettihuutokauppoja ja yritin huutaakkin muutamaa ajoneuvoa. Melko opettavaista. Kuitenkin pian tajusin, että yleisimmillä huutokauppasivustoilla on "ammattilaisia", jotka huutavat parhaat autot pois. Romujahan sieltä olisi voinut saada, mutta halusin toimivan auton. Kriteerit kaikki toimii ja voimassaoleva katsastus. Hinta max $2000 eli 1270e. Suunnittelin niin, että tuon $2000 on varaa hävitä, jos auto hajoaa siksi enempää en siihen halua pistää. Järkeilin myös, että mikäli löydän halvemman auton voin sitten pistää "ylimääräiset" sen mahdollisiin korjauksiin.
Pyöräilin läpi noin kymmenen autokauppaa. Tämä $2000 hintainen Volvo oli ensimmäinen potentiaalinen. Myyjä kysyi haluanko käydä koeajolla. No siis tokihan koeajo olisi hyvä tehdä totesin. Istuin autoon ja tajusin, että hitto. Automaatti. En ole ikinä ajanut automaatilla. Tuijotin vaihdekeppiä ja järkeilin, että D on varmaan drive. Joo tyhmänä sitten käytin kahta jalkaa eli melkein painoin kaasua ja jarrua samaan aikaan ja myyjä vähän katsoi, että ei taida olla kovin hyvä kuski ja sanoi, että kannattaa varmaan vaan oikeata jalkaa käyttää. Sitten alkoikin jo vähän paremmin sujua. Ja siitä vaan liikenteeseen hokien päässä mantraa "pysyvasemmallapysyvasemmalla". Koeajo meni ihan hyvin auto oli ihan ok, mutta päätin jatkaa etsimistä.
Sitten löytyi yhden autokaupan takavarastosta tämä kaunokainen. Toyota Corona. Oli juuri tullut vaihdossa autokauppaan ja sain sen $1300 eli noin 825e hintaan. Myyjä käytti auton vielä katsastuksessa ja kaikki toimi. Niinpä minusta tuli vihdoin onnellinen autonomistaja.
Elinpiiri laajeni heti ja päiväretket pitenivät.
Sitten tuli autonomistajan ensimmäinen ongelma. Piti hankkia vakuutus. Tai tässä maassa vakuutus ei ole pakollinen, mutta ns. suomen liikennevakuutusta vastaava vakuutus olisi erittäinkin hyvä olla ettei joudu loppuiäksi velkavankeuteen mikäli jotain sattuu. Vakuutusta varten tarvittiin kaikki auton tiedot. Osa löytyi helposti manuaalista tai kauppakirjasta, mutta osa tiedoista oli kinkkisempiä. Kysyttiin auton moottorin tilavuutta. Eipä muuten lukenut missään. Tuijottelin moottoria ja kiroilin, kun ei vaan löytynyt. Otin ylös moottorin kaikki mahdolliset numerosarjat ja syötin ne googleen. Sieltä löytyikin, että moottorini on 1,8l.
Autoni on toyoto Corona, joten toki sitä piti juhlia Coronalla.
Yksi autoretki suuntautui Governors Bayn suuntaan. Oli oikein nättiä, mutta jyrkät ja mutkaiset tiet ja osittain sateinen sää ja uusi auto alla oli hivenen pulssia nostattava yhdistelmä.
Onneksi löytyi todella hyvä kaakaopaikka.
Yksi sählykuva lisää. Onneksi treeneissä sai lainamailat. Kuitenkin ostin sisäpelikengät, jotta pystyi kunnolla juoksemaan.
Christchurchin kodissa kävi aina sillointällöin vierailemassa naapurin kissa, jonka kämppis oli nimennyt MJksi Michael Jacksonin mukaan, koska kissa oli mustavalkoinen.
Kämpässäni tutustuin myös uutuuteen food waste disposer. Lavuaarin vieressä oli aukko, johon voi heittää ruuantähteet ja sitten, kun tähteitä on jonkin verran kertynyt pistää moottorit jauhamaan ruuantähteet pieneksi, jotta mahtuvat putkia pitkin menemään. En nyt viemäriin ruuantähteitä lähettäisi, mutta hieman muunneltuna ei olisi hassumpi idea kerrostalossa saada tähteet pieneen tilaan ennen niiden viemistä biojätteisiin.
Tutustuin myös paikallisiin siidereihin, joissa oli kivat etiketit.
Vielä viimeiseksi yksi kukkakuva.
Olin hakenut Christchurchista vaikka mitä töitä huonolla menestyksellä, joten olin iloinen viimein saadessani puhelinsoiton töistä. Ei paljon haitannut vaikka soitto tuli Ashburtonista ja kyseessä pesti mustaherukkafarmeilla. Innoissani otin paikan vastaan irtisanoin kämpän ja valmistauduin muuttamaan Ashburtoniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti