Majapaikkani Rotorua Central Backbackers oli kertakaikkisen hyvä. Aucklandin minihoneen sijasta odottamassa oli iso huone, jossa oli ihan oma sänky eikä mikään kerrossänky. Lisäksi netti oli todella nopea. Uudessa Seelannissa on monia asioita, jotka hyvällä tapaa muistuttavat suomesta. Esimerkiksi se, että käytössä on tiskiharjat. Hostelleissa on kaikissa ollut sekä tiskiharjat, että tiskisienet. Monissa maissa on pelkät ällöttävät sienet käytössä. Suomalainen osaa arvostaa kunnon tiskiharjaa.
Heti ensimmäisenä iltana oli pakko mennä pimeydestä huolematta kävelemään lähistölle. Ihastelin höyryävää Rachel pool kuumaa lähdettä, josta yhä tänäpäivänä otetaan mineraalivettä läheiseen terveyskylpylään.
Kaupungissa törmäsi heti myös Maoritaiteeseen. Onhan kaupungin 59 000 asukkaasta lähes 38% alkyperältään Maoreita.
Iltaruokaa etsiessäni sain huomata, että kaupunki oli hiljainen. Vain muutamia ruokapaikkoja oli avoinna. Onneksi löytyi erittäin mainio sushipaikka ja olin enemmän kuin innoissani.
Intoa ei yhtään laskenut myöskään se, että hostellissa oli oma kuuma-allas. Ennen nukkumaanmenoa vielä kipitin kuumaan kylpyyn. Allas oli noin 2x3m kokoinen ja vesi todellakin oli lämminta. Ulkokautta sinne kipitettiin kuin mihinkin pihasaunaan. Oli ihanaa.
1.6.2016 Japanilainen huonekaveri (eri kuin aucklandissa) kysyi haluiaisnko tehdä hänen kanssaan jotain. Totesin, että voitaisiin mennä kävelemään kaupungissa oleva merkitty kävelyreitti. Valitettavasti Japanilaisen ystäväni englanninkielen taito ei ollut hirveän hyvä, mutta kyllä me jotain saatiin juteltua.
Rotorua tai oikeastaan koko Uusi Seelanti on yhdistelmä tuttuja ja täysin outoja asioita. Esim. tässä kuvassa vaahteranlehdet syksyllä kovinkin tuttua. Lilluvat kuplivassa kuumassa lähteessä ei kovin tuttua.
Osa vesilinnuista jopa tykkää kuumista lähteistä. Maorit kuulemma aikoinaan käyttivät lintuja indikaattorina siitä voiko kuumassa lähteessä kylpeä. Jos siellä oli sorsia tai muita lintuja ei ongelmaa, jos ei mitään lintuja ei kannata mennä. Osa kuumista lähteistä nimittäin on niin kuumia, että niihin jos hyppää on pian keitetty ihminen.
Ei tarvinnut edes pitkälle kävellä, kun tuli vastaan paikka missä sai lillutella jalkojaan kuumassa vedessä. Toki piti heti kokeilla.
Ensimmäistä kertaa ikinä törmäsin sädekehään pääni ympärillä. Jumalallinen olemukseni kuitenkin kärsi kolauksen, kun selvisi kyseisen optisen illuusion olevan nimeltään glooria ja syntyvän, kun aurinko paistaa suoraan selän takaa ja varjo heijastuu pilveen tai tässä tapauksessa vesihöyryyn.
Tiesin jo paikalle tullessani, että Rotorua on tuliperäistä aluetta ja siellä on kuumia lähteitä. Kuitenkin se mittakaava hämmensi niitä lähteitä oli niin paljon. Joka suunnassa jostain nousi kuumaa höyryä. Ja tämä kävelyretki oli ihan lähellä kaupungin keskustaa.
Välillä höyryä nousi myös ihan maassa olevasta reijästä. Hyviä paikkoja lämmitellä käsiä.
Rotorua on tunnettu mudastaan, jolla sanotaan olevan terveysvaikutuksia. Kuumien lähteiden lisäksi alueella on paljon porisevia mutapatoja. Mutalähteissä tosin ei voi uida sillä lähes kaikki ovat lämpötilaltaan yli sata astetta.
Kuuma järvi. Ajoittain mädän kananmunan haju kävi melko voimakkaksi, mutta suurimmaksi osaksi oli melko mietoa eli en kokenut häiritseväksi.
Ja taas tämä melkein kuin kotona, mutta ei ihan. Joutsenhan se on, mutta pienellä värivirheellä.
Maorikirkko. Maorit ovat hyvin monin paikoin omaksuneet kristinuskon, mutta ihan omalla vivahteellaan.
Tämä maorikirkko sijaitsi todella kauniilla paikalla.
Kirkon edessä sijaitsi myös sankarihautausmaa.
Suurin osa hautapaasista oli varustettu tekstillä Maori pataljoonan jäsen. Toisessa maaimansodassa taisteli hyvinkin menestyksekäs Maoripataljoona. Tämä asia, josta en ennen tänne tuloa ollut millään tasolla tietoinen on kuitenkin yksi ratkaisevista tekijöistä minkä vuoksi Uuden Seelannin eurooppalaisperäinen väestö sekä Maorit tulevat niinkin hyvin toimeen keskenään. Maoripataljoonaan lähti suureksi osaksi vapaaehtoisia taistelijoita, jotka osoitteutuivat menestyksekkäiksi. Tämä toi kunniaa koko Uudelle Seelannille ja eurooppalaisperäisetkin kertoivat ylpeinä Maoritaistelijoista.
Jos jostain syystä aihe kiinnostaa alla linkki oikein hyvään nettisivuun:
http://www.28maoribattalion.org.nz/story-of-the-28th
Rotoruassa oli pajon erilaisia lintuja, etenkin vesilintuja.
Ja sitten taas parin oudomman linnun jälkeen näkyi ankkoja vai hanhiako ne on.
Osa kuumista lähteistä on niin kuumia etteivät kasvit niistä voi vettä ottaa. Osan rikkipitoisuus on myös niin suuri etteivät kasvit menesty. Kuitenkin osa kasveista selviää myös rikkipitoisessa vedessä. Esim tämä kasvi ilmajuuriensa ansiosta. Ei siis ota tarvitsemaansa vettä järvestä vaan ilmajuurilla sadevedestä.
Rotorua sijaitsee ison Rotorua järven rannalla. Järvi on oikeastaan tulivuoren kraaterijärvi.
Järven perimmäistä nurkkaa kutsutaan Sulphur lakeksi sen rikkipitoisuuden vuoksi. Kuvassa näkeee selkeästi värieron missä kohtaa vesi muuttuu rikkipitoiseksi.
Oikein harmittaa, että kuvan kuumaan lähteeseen ei enää nykyisin saa pulahtaa. Kyseessä on laughing pool nimellä kulkeva kuuma lähde, joka oli aikoinaan tunnettu siitä, että siellä alkoi naurattamaan. Ilmeisesti kuumassa lähteessä on mineraaleja, jotka muodostavat ilokaasua. En nyt heti keksi sen parempaa konseptia kuin kuuma lähde ja ilokaasu. En tajua miksi on kielletty. Olisi ihan loistava yhdistelmä!
Nämä kyltit tulivat Rotoruassa tutuiksi. Aina kävellessään piti pysyä merkityilä poluilla. Jopa kiinteältä näyttävä kallio saattaa olla vain pari senttiä paksua tällä alueella ja sen alla on vain kiehuvan kuumaa vettä tai mutaa.
Yleensä mut näkee reissussa tälleen.
Kävelyretken jälkeen maistui ruoka. Pizzamakuna kana, brie ja karpalohillo. Hyvä, mutta outo yhdistelmä.
Vaahteranlehdet punaisina näin talven alla.
Kävelyretken jälkeen hetkeksi hotellille ja ajattelinn mennä illalksi vielä kuumien lähteiden kylpylään. Matkalla sinne tuli vastaan tämä virkkausgraffiteja täynnä oleva puu.
Rikkijärvi, johon tutustuin myöhemmin paremmin.
Polynesian Spa on valittu yhdeksi maailman parhaista. Itse menin aikuisten spa osastolle.
Kylpylässäkin oli maoritaidetta.
Kylpylän alkyperäiset altaat eivät olleet enää käytössä, mutta vesi niihin tulee suoraan Priest Poolin lähteestä. Rotorua on ollult turistikohde jo ennen kuin turismia oikeasti edes tunnettiin. Sen kuumilla lähteillä oli maine parantavina. Priest pool kuuma lähde on saanut nimensä siitä, että 1878 eräs nivelreumasta kärsinyt pappi Father Mahoney kärrättiin sinne kävelykyvyttömänä. Kylvettyään paikalla en tiedä kuinka kauan tunsi hän olonsa niin tervehtyneeksi, että käveli takaisin kotiinsa Taurangaan 60km matkan. Samasta kuumasta lähteestä johdetaan nyt mineraalivettä tähän kylpylään.
Kylpylässä oli myös jalkahoitoalue, jossa käveltiin vedessä pienien kivien päällä. Ei ollut kovin miellyttävää.
Tässä listaus mitä kaikkia mineraaleja näissä altaissa oli yhteensä 9 eri mineraalia. Ei ihme, että oli hyvä mieli kylpemisen jälkeen.
Altaiden paras ominaisuus oli ehkä järvinäköala niistä. Oli ihanaa istua kuumassa altaassa ja katsella auringonlaskua. Kaikkien kuumien altaiden lämpötilat vaihtelivat 38-42c välillä, joten kylmästä ei tarvinnut kärsiä vaikka ulkona oltiinkin. Vesi oikeastaan oli niin kuumaa, että välillä oli pakko nousta altaasta pois vilvoittelemaan ja juoda paljon vettä. Drinkkitarjoilu kylpylästä tosiaan puuttui..
Altaita aikuisten puolella taisi olla 7 kappaletta ja mitään ruuhkaa ei ollut ainakaan sinä aikana, kun itse paikalla olin.
Uusi Seelantilainen iltapala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti