Kävelyretki Rotoruassa

3.6.2016 ja 4.6 päätin tehdä jotain hieman edullisempaa kuin rajatut puistot ja lähdin sen sijaan kävelylle. Aika kivasti nähtävää oli ihan ilmaiseksi kaupungin lähettyvilläkin. Rotorua sijaitsee oikeastaan jättimäisen tulivuoren kraaterissa, joka vajoaa jatkuvasti. Rotoruassa mitataankin päivittäin pieniä alle 2richterin järistyksiä. Itse en mitään tuntenut kylläkään. Paikalliset sanoivat, että pienet järistykset ovat hyvästä, koska silloin ei tule isoa järistystä.

Tästä tuli nyt vähän sekava kuvakokoelma, mutta en nyt jaksa alkaa hiomaan, koska tavoite olisi nyt saada tätä blogia edes pikkuisen etenemään.

Rikkijärvi

Kuvista ei ehkä huomaa, mutta rikkijärvi on hyvin suosittu pesimäpaikka lintujen keskuudessa. Monet vesilinnut pesivät siellä ja viettävät päivänsä. Tosin rikkipitoisuus on niin korkea, että mitään syötävää ne eivät täältä saa, joten lentävät joka päivä takaisin järven makean veden osioon ruokailemaan.

Enää en ihmettele miksi uudessa seelannissa on kuvattu niin paljon elokuvia. Maailmanlopunmaisemia löytyy.

Kesäkuussa oli melkein kuin suomen syksy ja vaahtera punalehtisenä.

Kävelin jälleen myös lilluttamaan jalkoja kuumassa vedessä.

Tässä kohtaa menee kuvat jotenkin hassuun järjestykseen, mutta ei anneta sen haitata.

Oli pakko käydä uudelleen ihailmassa omaa sädekehääni.

En tiedä mikä on linnun nimi, mutta uudessa seelannissa näemmä todella peruslintu. Näitä on kaikkialla.

Maoritemppelillä kävin uudestaan myös. 

Hautapaadet kirkon edessä.

Polkupyöristä tehty joulukuusi.

Kävin myös Rotoruan museossa, jonka sisäänpääsymaksu oli $20. En monesta museosta ole niin paljon maksanut. Mutta olihan se hieno. Itse rakennus on hieno ja aikoinaan rakennettu kylpyläksi. Toinen puoli museosta esitteli Maorien historiaa, joka oli mielenkiintoista ja toinen puoli kylpylähistoriaa, joka sekin oli mielenkiintoista. Tämä kuva ylhäältä museon tornista, josta oli hienot maisemat.

Nyt taas tätä väärää järjestystä jalkakylpy tapahtui aamulla.

Aamiaisella kävin maalaismarkkinoilla, jossa ostin maoriruokaa. Rewana bread leipä, joka on perunasta tehty ja päällä oli jotain hyvin perinteistä mössöä, jonka nimeä en nyt muista. Ensimmäiseltä haukkaisulta outo maku, mutta kun söi vähän eteenpäin niin tykkäsin kyllä ja paljon.

Aikaa oli myös makoilla järven rannassa, kun aurinko sattui paistamaan ja lukea kirjaa. El Narco oli tuolloin kesken. Olen juuttunut jotenkin huumekauppa aiheeseen. Ensin luin kaksi kirjaa Balin huumamaailmasta nyt El Narcon, joka kertoo meksikon kartelleista sitten vielä katsoin Netflixistä Narcos sarjan, joka kertoo Pablo Escobarista.

Sitten tulee taas kuva museosta. Vanha kylpylän huone. Paitsi mutakylpyjä annettiin aikoinaan kylpylässä myös kokeellisempia hoitoja, kuten sähkökylpyjä, joissa kylvyssä ollessaan sai sähköiskuja. En tiedä mihin muka auttoi, mutta en kokeilisi.. Ikinä.

Näkymä museon katolta,

Itse museorakennus ja sen puutarha olivat kuin satulinna.