Kohti Christchurchia yhden pysähdyksen taktiikalla

6.6.2016 Bussimatka Aucklandiin sujui mukavasti vaikka perillä tajusin etten ollut muistanut ilmoittaa hostellilleni late check-inistä, joten en tiennyt pääsenkö sinne sisälle. Minulle onneksi ystävällisesti toinen matkailija avasi oven ja löysin kirjekuoresta huoneeni avaimen. Oli oikeastaan hauska palata, kun heti pari ihmistä oli tervehtimässä nimeltä, että hauska kun tulit takaisin :). Sanoisin, että tunnelmaltaan erittäin hyvä hostelli tämä Bamper House. Jäljellä oli kaksi päivää ennen lentoa Christchurchiin. Olin päättänyt Christchurchin matkakohteekseni katsomalla taulukkoa, jossa oli mainittu kaikki Uuden Seelannin isoimmat kaupungit ja niiden kuukausittaiset sademäärät talvella. Valitsin sen, jossa satoi vähiten. Oli hieman mennyt hermo Aucklandin vesisateisiin. Edessä oli kuitenkin vielä pari päivää Aucklandissa ennen lentoa Christchurchiin.

Perillä odotti iloinen uutinen odottamani kirjeet pankista olivat saapuneet, joten nyt minulla on pankkikortti sekä verkkopankkitunnukset. Melkein tuli jo olo, että olisi ihan virallinen kansalainen tässä maassa.

Vapaapäiväni päätin käyttää kipuamalla hostellin läheiselle Mt Eden tulivuorelle. Ei ollut paha kiipeäminen. Ehkä vartti meni. Ja huipulla muuten tuuli oikeasti kovaa.

Tulivuoren kraateri oli aika ruohoinen, joten ei nyt varsinaisesti aktiivisin tulivuori mitä olen nähnyt. Ehkä ihan hyvä niin noin keskellä asuinaluetta, kun sijaitsee.

Tulivuorelta aukenivat hienot näkymät kaupunkiin. Kävin myös vähän kaupoilla, mutta ostokset jäivät yksiin housuihin.

Asuinalueena Mt Eden oli kivaa pientaloaluetta, joten ihan mukava paikka yöpymiseen. Tosin jotenkin itse Aucklandista ei mitenkään tullut lempikaupunkiani ja olin suoraansanottuna iloinen päästessäni sieltä pois.

Inhottavaa lentokenttäodottelua. Lentäminen kuitenkin järkevin vaihtoehto siirtymiseen tässä tapauksessa.

8.6.2016 illalla laskeuduin Christchurchin lentokentälle, jossa oli hieno lennonjohtotorni. Ilma kuitenkin oli pakkasen puoella. 

Pääsin bussilla hostellilleni Dorset Houselle ja kävin vielä ruokakauppaostoksilla ennen nukkumaanmenoa. Huoneessa oli jo useampi henkilö nukkumassa ennen minua, joten ajattelin hiljaa vaan hiipiä sänkyyn. Kuitenkin pian totesin, että on muuten aika kylmä. Pihalla tosiaan pakkasta. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin, että joku jättänyt ikkunan auki. Siinä sitten totesin, että ei käy ja suljin ikkunan ja kaikki verhot. Ajattelin kuitenkin, että varmaan muut sitten tykkäävät nukkua viileässä ja kömmin peiton alle ihan vaan täristäkseni siellä. Hetken täristyäni totesin ettei tule mitään ja kaivoin peittojen lisäksi makuupussini avuksi. Kääriydyin makuupussiin ja uusi yritys. Nenä ihan jäässä ja muutenkin palelti yhä. Tässä vaiheessa totesin, että unohdan nyt kaiken kohteliaisuuden vaikka muut olisivat tottuneet nukkumaan jääkaapissa minä laitan patterin päälle. Patteri alkoi heti lämmittämään ja nukahdin. Ihan vain herätessäni parin tunnin päästä siihen, että on muuten aika kuuma huone. Suljin vaivihkaa patterin ja aamulla esitin kuin mitään ei olisi tapahtunut.