Kuching- kissojen kaupunki

Nyt on kyllä tämä blogi jo niin jäljessä, että en tiedä pääsenkö enää ajantasalle ollenkaan. Tuolla Palawanin saaristossa ei nyt vaan kertakaikkiaan ollut mitään järkeviä nettiyhteyksiä. Ja huomenna sitten jälleen saaristoon niin voi olla, että ainut mahdollisuus aikoihin päivityksiin on tässä ja nyt. Tällä hetkellä olen Filippiineillä paikassa Cebu City n.600 000 asukkaan kaupunki Manilasta etelään lensin tänne eilen. Huomenna tarkoitus olisi jatkaa matkaa Malapascuan saarelle. Nyt kuitenkin palataan ajassa taakseppäin vielä Malesiaan ja Borneolle.

4.3.2016 Lensin Mulusta ihanalla pienellä potkurikoneella Kuchingiin. Yhdessä Irlantilaisen Kiran kanssa, joka myös oli viettänyt yön Marriotissa edellisen lennon peruttua. Otimme suositusten perusteella taksin halpaan Radioman hostelliin, jolla olikin todella hyvä sijainti lähellä rantabulevardia.

Kuching on Borneon toisen osavaltion Sarawakin pääkaupunki, joten ihan kaupungista on kyse Kuching tarkoittaa kissojen kaupunkia, mutta mistään en saanut selville miksi kaupungille tämmöinen lisänimi on annettu. Lähinnä tämä näkyi katukuvassa useina kissapatsaina, joiden kanssa piti käydä itseään kuvauttamassa. Kaupungeista, joissa olen käynyt oli tämä Kuching ehkä kaikkein kivoin. Sopivan pieni, että kaikki käveltävissä. Riittävästi nähtävää ja ihana joenratabulevardi. Tuollahan olisi voinut vavikka asua. Jo ennen Kuchingiin saapumistani olin kuullut varoituksia, että alueella on ollut tulvia. Osa paikalla käyneistä ei ollut päässyt alueen tärkeimpään vierailukohteeseen Bakon kansallispuistoon ollenkaan ja varoittelivat, että satoi paljon. Minun Kuchingissa ollessani 4.3-9.3 oli pari aurinkoista päivää pari päivää, jolloin hetken satoi muuten ei ja yksi päivä, kun satoi aamusta iltaan.

Näin vaaleana matkustellessa enemmän kuin kerran olen päätynyt jonkun aasialaisen perhealbumiin. He rakastavat ottaa kuvia vaaleiden kanssa. Tällä kertaa kuitenkin sain itsekkin kuvan tästä perheestä. Vaikka nämä voiko ottaa yhteiskuvan pyynnöt välillä ärsyttää on ne kuitenkin parempia kuin salakuvaus, jota sitäkin tapahtuu. Tässä siis kissapatsas numero 1.

Moskeijassa riitti vilinää, mutta muslimihautausmaa oli ehkä hivenen hylätyn oloinen.

Yksi osa Kuchingin viehätystä oli katutaide. 

Kissapatsas

Kissapatsaiden lisäksi kaupungissa oli paljon merimiehiä uniformuissaan. Kiertelivät samoja nähtävyyksiä kuin muutkin. Tässä kuvassa on Akvaario.

Vietin yhden museopäivän. Kaupungin museot olivat ilmaisia, joten ihan hyvä tapa viettää aikaa. Etenkin etnologian museo, joka kertoi eri heimoista oli mielenkiintoinen. Jotenkin hieman yllättäen löysin museon takapihalta akvaarion, joka oli myös maksuton ja jossa esiteltiin alueen kalalajistoa. Tai siis esiteltiin ja esiteltiin kalat olivat akvaariossa ja edessä kyltti missä luki lajin nimi ei mitään muuta tietoa. Tämä kala sentään hymyili. Mutta ihan kiva nähdä kaloja muuallakin kuin torilla paistettavana.

Erikoisin kala oli tämä upsidedown catfish. Ikinä ei siis tullut sevitystä siihen miksi kyseinen kala ui selkä ylöspäin. En vaan ymmärrä.

Museon takapihalla oli nätti puisto ja hieman yllättäen myös jonkinlainen kiinalainen hautausmaa..? Ei oikein selvinnyt mikä, mutta hieman erilaisia hautakiviä kuin muualla.

Museon pihassa oli paikallisten alkuperäisheimojen veistoksia. Tämähän on nimenomaan ollut aikoinaan sitä synkintä Borneota, jossa pääkallonmetsästäjät ovat juoksennelleet. Pääkalloja on yhä joissain heimojen longhouse asumuksissa esillä. Tosin sitä jaksettiin korostaa pääkallot ovat vanhoja pääkallonmetsästys on ollut laissa kiellettyä jo 1950- luvulta lähtien. 

Taustalla itse museo. Edessä puisto. Museon yläkerta etnologinen puoli mielenkiintoinen. Alakerta täytettyjä eläimiä. Suurimmaksi osaksi vielä huonosti täytettyjä ei oikein vakuuttanut.

Poliisitalo oli söpö kuin mikä ja sijaitsi ison ostoskeskuksen (vaaleanpunertava rakennus taustalla) takana. Ostoskeskuksessa tulikin yllättävän paljon hengailtua, koska A välillä oli niin kuuma, että ilmastoitu ostoskeskus vaan oli se mukavin paikka ja B välillä satoi niin paljon, että ei mitään muutakaan paikkaa olla. Välillä ostoskeskuksessa oli ohjelmaa, kuten mainio beatboxing esitys. Yläkerran foodcourt oli tosi hyvä myös noin 1-2e hintaan sai mahan täyteen.

Sadepäivänä oli pakko mennä vierailemaan kissamuseossa, johon sisäänkäynti on toki jättimäinen kissan pää..

Kissamuseossa oli kissafiguureita..

Kissavalokuvia..

Ja kyllä. Kissamuseossa oli myös täytettyjä kissoja. Oikeita kissoja, jotka oli täytetty. Kokonaisuutena kyllä hyvin hämmentävä museo.

Saman majapaikan porukkaa pari ruotsalaista, kolme irlantilaista ja minä. Siis kissoina.

Kuching by night

Irlantilainen Kira, jonka kanssa Kuchingissa jonkin verran vietettiin aikaa poseeraa ovelan orankigraffitin kanssa.

Kira oli saanut jostain päähänsä, että hän haluaisi käydä ennustajalla. Hän oli kysynyt hostellilta, että missä voisi saada ennustuksen (fortune) ja hostellilta oli kerrottu, että viereisessä kiinalaisessa temppelissä. Oli sen verran erikoinen tarjous, että pakko oli lähteä mukaan. Menimme temppelille kyselemään, että saisko täällä ennustuksen fortune. Ne oli vähän ihmeissään, mut sit kysyi et haluutteko ravistaa tikkuja. No tottakai me halutaan. Siinä vähitellen tajusin, että ei  nyt on kyllä niin ettei me mitään ennustusta saada vaan hyvää onnea. Ei siis ennustusta, mutta saatiin opastus kiinalaiseen tikkujen ravistelu seremoniaan Taolaisessa temppelissä. Erittäin hauska kokemus sillä joskus olen ihmetellyt mitä ne niissä temppeleissä tekee, mutta ikinä en ole ennen tiennyt.

Ensin ostettiin kojusta setti, joka sisälsi rahaa (keltaiset paperit) neljä kynttilää ja neljä suitsuketta. Maksoi 2ringgittiä eli jonkun 20snt. Ensin kynttilät sytytettiin palamaan yksi ulkona molemmille sivuille ja yksi sisällä molemmille sivuille.

Sen jälkeen sytytettiin palamaan kaikki suitsukkeet kerralla ja kun kaikki paloivat piti ne saada sammumaan yhdellä ravistusliikkeellä, jotta jäivät savuttamaan. Sitten suitsukkeiden kanssa vähän rukoiltiin kaikkien jumaluuksien edessä ja jätettiin ne palamaan jälleen ulos yksi molemmille puolille ja sisälle yksi molemmille puolille.

Siellä ne minun sytyttämät kynttilät palaa.

Sen jälkeen mentiin uunille polttamaan rahaa.

Tämmöiset rahat lähtivät palamaan.

Ovi oli myöskin jokseenkin hieno. Ylipäänsä hyvä, että mentiin temppeliin. Hieno kokemus. Vaikkakin vaikutuksista en ole ihan varma. Matkaonnea etenkin manilaan ja vieläpä matkailijoiden pyhimykseltä pyysin ja mitä sain. Ryöstön.. En ehkä käänny taolaiseks kuitenkaan. Vaikka hauskaa temppelissä oli.

Vielä yksi kissapatsas

Hostellin alakerrassa oli hampurilaispaikka lisäksi niitä oli joka puolella kaupunkia niin tuli muutama syötyä. Kaupungin erikoisuutena mustat sämpylät. Ei paljon eroa normaaliin.