Luontomatkailua parahaimmillaan Kinabatangan joella

Kun Sepilokin puolivillit eläimet oli nähty (suojelualueilla eläimet ovat vapaina, mutta saavat ruokaa pari kertaa päivässä) oli aika siirtyä tarkkailemaan ihan täysin villejä eläimiä luonnossa. Paras paikka luonnon tarkkailuun on joki Kinabatangan, jossa vietin pe-su 19.2-21.2.2016. Tiesin, että haluan tälle alueelle retken luontoa tutkimaan viidakkoon. Kuitenkin googlettaessani olivat hinnat ihan järjettömiä kahdesta yöstä sai maksaa 300-400euroa! Olin jo melkein epätoivoinen kunnes tajusin mennä hotellin respaan kysymään ja kappas löytyikin alennettuun hintaan retki 350ringittiä eli noin 75e sisältäen kuljetukset majoituksen kaikki ruuat ja neljä jokiristeilyä sekä kaksi opastettua kävelyretkeä. Varsin kohtuullinen sanoisin. Olin tavannut jo Kinabalu vuorella yhtenä iltana Lontoolaisen Emilyn, jonka kanssa tultiin suht hyvin toimeen. Emily tulikin samaan majapaikkaan Sepilokissa pari päivää jälkeeni, jonka jälkeen mentiin samalle jokireissulle Kinabatanganille.

Majapaikkamme oli Borneo Natural Sukan Bilit Resort ja voin lämpimästi suositella paikkaa, jos joku sattuu Kinabatanganille joskus eksymään. Tai ylipäänsä, jos tulee Borneolle ei tätä nähtävyyttä voi jättää väliin. Kuulimme muutamilta muilta matkailijoilta, että heidän majapaikkansa ei läheskään samaa tasoa kuin tämä. Joten suosittelen.

Kinabatangan on Malesian toiseksi pisin joki ja jatkuu 350km matkan. Joki on kuuluisa nimenomaan luontonsa vuoksi. Ajoittain joki on ainoastaan pieni puronen ja toisissa kohdin jopa koski. Saavutettavuutensa vuoksi suurin osa matkailijoista tulee Sukaun lähistölle, jossa mekin majoituimme. Suuri osa joen rannasta on suojelualuetta, mutta valitettavasti koko joenranta ei ole. Olimme onnekkaita sillä meidän kohdallemme ei sattunut yhtään sadetta.

Otin halvimman mahdollisen reissun keskelle viidakkoa niin mitä tahansa odotin majoitukselta ylitti se kaikki odotukset. Siistit isot huoneet ja ne suihkut. Koko reissullani en ole ollut kuin kaksi kertaa niin hyvissä suihkuissa tuolla viidakossa sekä nyt myöhemmin Marriott Hotellissa.

Huoneemme, jossa toki oli myös ilmastointi, jota en ihan ensimmäisenä keskeltä viidakkoa odottanut löytäväni.

Aamutee

Heti saavuttuamme saimme välipalaa. Kaikki friteerattua. Kuvassa banaani, leipä ja bataatti. Tokihan näiden päälle sitten vielä hunajaa. Ihan uskomatonta kuinka paljon malesialaiset rakastavat friteerattuja asioita sekä makeaa. Muuten ruoka oli hyvää ja melkein joka aterialla oli jopa tuoreita hedelmia tarjolla. Yhtenä päivänä söimme ostereita.

Ensimmäisellä jokiristeilyllä odotettiin innokkaina mitä villieläimiä nähtäisiin.

Ensimmäiset apinat kuvassa niitä on ainakin viisi.

Lisää villejä nenäapinoita. Pitävät muutan ihan omituista ääntä. Erilaista kuin mitkään "normaalit" apinat.

Myös Kinabatanganilla on makakeja. Kuvassa pigtail makaki. Toinen yleinen makakilaji on longtail makaki. Ai mitä olen reissussa oppinut noh ainakin apinoiden ja muiden eläinten tunnistusta.

Lisää nenäapinoita

Pakollinen veneselfie.

Auringonlaskut olivat suht hienoja.

Jahas taisi vähän lähteä käsistä nämä auringonlaskukuvat. Mutta hienoa oli.

Reissuun kuului yökävelyretki viidakkoon. Vuokratut keltaiset kumisaappaat jalassa astelimme mudan keskellä yöllä etsimässä jotain eläimiä. Muutama eläin näkyi, mutta sitäkin jännempää oli itse käveleminen yöllä viidakossa. Keskellä on oppaamme, jonka nimen nyt kaiken muun muistettavan ohessa olen unohtanut. Hän on kuitenkin paikallisia alueelta. Oli jännittävää kuulla, että hänen aiempi ammattinsa ennen matkaopasta on ollut linnunpesien kerääjä. Myös Malesiassa, mutta etenkin kiinassa linnunpesiä pidetään herkkuruokana, jonka vuoksi yhä ihan oikeasti on olemassa ammatti linnunpesien keräilijä. Oppaamme kertoi kuinka vaarallista työ oli, kun piti kiipeillä korkeissa puissa ja kallionrinteillä etsimässä pesiä eikä ikinä tiennyt, kun otteen oksasta otti onko siellä käärme tai hämähäkki. Lisäksi hän kertoi saattaneensa kiivetä kymmenien metrien korkeuteen linnunpesän perässä vain huomatakseen, että pesässä on munia, joten ei sitä voi ottaa. En tiedä toimivatko kaikki pesien kerääjät näin, mutta tuntuu, että paikallisilla etenkin pienempien heimojen edustajilla on luonnon kunnioitus aika korkealla, joten en ihmettele, jos useampikin jättäisi pesät, joissa on munia rauhaan. Pesistä maksettiin kilohinta ja mietin vaan kuinka monta pikkuruista pesää jo yhteen kiloon tarvitaan. Ei todellakaan ammatti, jolla pääsisi rikastumaan. Lisäksi oppaamme kertoi, että linnunpesien hinta on laskenut niistä maksettiin ennen enemmän kuin nykyään. Varmaan tämän edellisen ammatin takia hän oli hyvä havainnoimaan luontoa.

Nämä pörröiset toukat ovat myrkyllisiä. Mokomat. Ja niitä oli paljon.

Yökävelyllä nähtiin mm. kuvan kuningaskalastaja nokosilla. Kovin hyviä kuvia ei kyllä sanut, koska lintuja ei salamalla saa säikyttää ja pimeä metsä. Muutenkin aika monet muut saivat parempia kuvia kuin minä sillä itselläni ei mitään kauko-objektiivia ole vaan kaikki kuvat otettava suht läheltä.

Aamuristeilylle lähdimme klo 6. Upean näköistä usvan noustessa vedestä.

Kuvassa pitkähäntä makaki apina.

Borneolla esiintyy kahdeksaa eri Hornbill eli sarvinokka lajia näistä bongasimme neljä eri lajia vierailumme aikana.

Bongasin majapaikan puusta myös erimerkkisiä apinoita. En muista enää mikä laji. Kuitenkin söpöjä ja pörröisiä. Äitiapina oli harmaa ja vauva ihan punaruskea väriltään. Hahaa löysinkin muistiinpanoista apinan lajin Sundaic Silvered Langur. Älkääkä kysykö mitä olisi suomeksi. Joku languri kuitenkin saattaa löytyä korkeasaaresta..

Kuvassa hornbill lintu

Kuvassa on kotka. Nähtiin monta haukkaa ja muutama kotka suht läheltä myös puussa istumassa. 

Pillerikuoriainen kulkee yleensä toukkana, mutta tässä mennyt rullalle suojautuakseen. Aiemmassa blogissa Mt kinabalulta kuva samasta toukasta lyllertämässä eteenpäin.

Viidakosta löytyi myös yksi orkidea kukassa. Aika hieno.

Termiittien kekoa. Termiitit ovat etenkin paikallsiten pikkukarhujen herkkua.

Kuvassa on orangin pesä. Rakentavat joskus itselleen lepopaikoiksi pesiä puihin, joissa sitten nukkuvat. Itse oranki ei ollut nyt paikalla.

Vaelsimme myös viidakon läpi oxbow järvelle, jossa oli kalat syöjalta kalasia. Sinne vaan jalat veteen ja kalat hyökkäsivät kiinni ihan innoissaan. En voi sanoa, että olisi kovin miellyttävää ollut. Mutta oikeastaan suht hyvältä tuntuivat jalat "hoidon" jälkeen. Opas tosin ei suositellut laittamaan jalkoja veteen krokotiilien takia, mutta laitoinpa kuitenkin.

Oxbow lake

 Käveltiin viereilulle paikalliseen kylään. Kaikki talot ovat tolppien varassa tulvakautta ajatellen. Onneksi nyt ei tulvinut.

Yksi uusista suosikkihedelmistäni Jackfruit.

Ostettiin paikallisesta kiskasta juomista. Paikallisten herkku. Mangomehua, jonka pohjalla isoja klimppejä vaniljahyytelöä. Itseäni kyllä ällötti makea hyytelö mukin pohjalla. Mehun join hyytelö ei kyllä kaikki mennyt. Outo juoma.

Kovin varoiteltiin krokotiileistä ja ensimmäisenä päivänä niitä ei näkynyt missään, mutta sitten bongattiin kaksi isoa möllykkää. Eipä tehnyt enää mieli uimaan ei.

Ja vihdoin koitti se hetki, jota kaikki olivat odottaneet. Bongasimme villin orangin! Kyseessä täysikasvuinen uros voivat painaa jopa 100kg.

Jälleen uusi auringonlasku

Pakko laittaa tähän väliin pari lainakuvaa muilta, joilla hieman paremmat kamerat tai paremmista tilanteista kuvia.

Oma kamerani ei kyseistä hämähäkkiä suostunut kuvaamaan. Malesialainen Eddie sai kuvan otettua. Eddie tosiaan syntyjään malesiasta, mutta asuu nykyisin australiassa. Mielenkiintoista oli kuulla, kun Eddie kertoi olevansa kiinalaistaustainen. Hän ei voisi enää kuvitellakkaan asuvansa malesiassa sillä kiinalaistaustaisille on elämä tehty niin vaikeaksi. Esimerkiksi, jos perustaa yrityksen ei sille saa vakuutusta ellei joku malay taustainen allekirjoita papereita. Kuulemma monessa kiinalaisyritykessä jonka kaikki pitäjät voivat siis olla syntyperäisiä malesialaisia on yksi etnisesti malay taustainen töissä, jonka ei oikeasti tarvitse tehdä töitä kunhan vaan allekirjoittaa kaikki paperit. Toivottavasti suomeen ei rakenneta mitään vastaavaa järjestelmää, että syntyperäisiä suomalaisia alettaisiin luokitella etnisen taustan perusteella.. Odotetaan jännityksellä mitä hallitus vielä keksiikään.

Tässä koko porukkamme. Aivan huippuja tyyppejä vasemmalta ruotsalainen francua sitten hollantilainen tyttö, jonka nimeä en muista sen jälkeen pariskunta saksasta. Keskellä valkoisessa paidassa Emily lontoosta vieressä Eddie malesiasta minä ja ruotsalainen tyttö.

Minä, Emily lontoosta, Barbara Kolumbiasta ja Eddie malesiasta jaoimme huoneen ja oli oikein hauskaa.

Minä ja emily otimme lisämaksusta iltaveneilyn. Oli täysin lisämaksun arvoista. Kuvia ei juuri saanut, mutta hieno kokemus. Nähtiin monta pöllöä ja jostain syystä aina, kun näin pöllön alkoi päässä soida nonstoppina "pöllö istui puussa, ei ole pöllöllä hampaita suussa, suuret on silmät ja pieni on pää, eikä se sano, että mää-mää-mää vaan uu" En edes muista laulun muita sanoja, mutta melko ärsyttävästi jäi päähän soimaan. Nähtiin myös pikkukrokotiilejä ihan veneen vieressä. Pari haukkaa ja kuningaskalastajaa. Sekä pelottavinta ja ehkä hienointa oli nähdä kaukaa ison krokotiilin taskulampun valossa loistavat silmät lipumassa vedessä ja se tunne, kun silmät katoavat veden alle. Mikä on pelottavampaa kuin nähdä iso krokotiili. Se hetki, kun sitä ei enää näe.

Ihan uskomaton paikka koko Kinabatangan joki ja kaikki sen villieläimet. Oma suhtautumiseni viidakkoon on hieman kaksijakoinen. Ihanaa käydä siellä ja upeaa bongata eläimiä. En kuitenkaan ikinä voisi paikassa asua. Alkoi jo parissa päivässä vähän ärsyttää, kun koko ajan todella kuuma ja hiki pinnassa vieressä virtaa joki, mutta voinko hypätä uimaan. No en. Krokotiilit siellä vaan vilistää. Lisäksi joka toinen ötökkä on jollain tavalla pistävä tai polttava tai jotain. Itseäni puraisi joku ötökkä, jota en nähnyt, mutta koko iho paloi pois. Nyt 2vkon jälkeen on jo parantunut, mutta puremakohta yhä näkyvissä. Ja voin sanoa, että poltti samalla tavalla kuin jos iho olisi oikeasti palanut tulessa. Kuvassa näkyy vähän puremakohtaa. Kipeämpi kuin miltä näyttää.