sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Ryöstö Manilassa

Yleensä tykkään kirjoittaa kronologisessa järjestyksessä, mutta koska tästä aiheesta tulee niin paljon kyselyitä ja toki herättää kiinnostusta niin kirjoitan tähän väliin nyt. Palaan sitten taas kirjoittamaan mukavista asioista aikajärjestyksessä.

Olin jo etukäteen kuullut valtavasti varoituksia Manilasta, että on vaarallinen kaupunki ja ei kannata viettää enempää aikaa siellä kuin on pakko. Noh kuitenkin halusin kaupunkia tutkia ja 11.3 minulla olikin aivan loistava päivä kaupunkia tutkaillen (siitä sitten vähän myöhemmin). Siinä kolmen neljän maissa iltapäivällä istuin puistossa juomassa pepsiä ja miettimässä kotihostellille paluuta, kun kolme naista tuli juttelemaan. Kertoivat olevansa kotoisin Bicolista olevansa viikon ajan turisteina Manilassa ja kyselivät matkasuunnitelmistani ja suomesta ja kertoivat itsestään olivat äiti ja tytär ja täti ja todella mukavia. Kysyivät haluaisinko mennä illalliselle heidän kanssaan. Koska mitään erityisiä suunnitelmia ei ollut ja paikallinen ruoka kiinnosti menin illalliselle. Otin illalliselle kuitenkin vain pikkuisen käteistä mukaan enkä yhtään korttia. Illallinen oli oikein kiva. Mukavia naisia opettivat filippiinien kulttuuria ja illallisen jälkeen lauloimme karaokea, joka on filippiinien ykkösharrastus. Huolehtivat myös, että pääsin turvallisesti hotellille ennen puolta yötä. Kaikkiaan kiva päivä.

Seuraavana päivänä lauantaina minun oli määrä vaihtaa hotellia toiseen hotelliin. Pyysivät minua kanssaan lounaalle ja lupasivat sieltä vielä viedä uuteen hotelliin. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä heidän vilpittömyyttään. Taksissa kertoivat,että menemmekin yhden taksissa olijan tädin luokse, koska hänellä on syntymäpäivät niin juhlistamme samalla. Aluksi söimme paikallista hyvää ruokaa ja he opettivat filippiinien tapoja oli oikein mukavaaa. Jälkiruuaksi oli olutta. Koska tiesin menevänuuteen hotelliin ja halusin olla siellä ajoissa ennen kun Sanna saapuu en ottanut kuin kaksi lasillista. Ja sen jälkeen en muista mitään. Heräsin saman talon sohvalta täysin sekaisin neljä tuntia myöhemmin. Huolehdin vaan kokoajan onko puhelin ja lompakko. Olivathan ne, koska pidin niitä laukussa vieressäni koko ajan. Ei mitään muistikuvia koko siltä ajalta, kun olin sammuneena. Minut vielä ajelutettiin pankkiautomaatille nostamaan rahaa. En ymmärtänyt miksi, mutta olin huumattuna, joten tein mitä käskettiin (onneksi en nostanut isoa summaa). Tämän jälkeen minulle järjestettiin taksi uuteen hotelliin. Onneksi ihan mittaroitu taksi. Taksissa aloin katsoa lompakkoa ja tajusin, että siellä ei ollut sitä määrää rahaa mitä pitäisi "kiltteinä" ryöstäjät olivat jättäneet tarpeeksi rahaa taksimatkaan hotellille. Hotellilla tarkastin matkalaukkuni sillä aina pidän toisen luottokortin eri paikassa matkalaukussa lisäksi on vähän 150e käteistä ollut piilossa laukussa. Kaikki laukut oli tongittu ja kaikki käteinen viety. Jossain vaiheessa he halusivat katsoa puhelimestani edellisenä iltana ottamaani valokuvaa, jossa he näkyivät. Annoin heidän katsoa. Huomasin myöhemmin, että olivat poistaneet kuvan. Noh ei se mitään valokuvani menevät suoraan pilveen, joten pystyin antamaan kuvan poliiseille.

Hotellihenkilökunta oli mahtavaa ja ajeluttivat minut poliisiasemalle tekemään rikosilmoitusta, joka ilman heitä olisikin ollut ihan mahdotonta sillä Manilassa rikosilmoitus pitää tehdä sille poliisiasemalle, jonka alueella rikos on tapahtunut. Olin päivällä kulkenut paikalle taksilla ja poistunut paikalta taksilla eli ei mitään tietoa missä olimme olleet. Onneksi puhelimeni gps toiminnosta oli apua ja löysin suurinpiirtein oikean asuinalueen tarkkaa katua valitettavasti en tiennyt. Jouduimme käymään kolmella eri poliisiaemalla. Lisäksi poliisi sai epäiltyjen valokuvat. Puhelinnumero, jonka he minulle antoivat ei tietenkään enää vastaa. Olin yhä hieman sekaisin poliisiasemalla ja en muista paljoa. Sen vaan muistan, että asemalla oli myös putka ja kaltereiden takana lattialla makoili pidätettyjä. Siinä vaiheessa ajattelin vain onneksi olen kaltereiden tällä puolella.

Onneksi mitään fyysistä ei tapahtunut pelottava kokemus silti sillä olin todella sekaisin. Ei mitään aavistusta mitä ainetta minulle oli annettu. Olin illalla todella sekaisin ja vielä seuraavana aamuna herätessä hieman huimasi. Onneksi raha on vain rahaa ja rikosilmoitus on tehty. Ja onneksi he eivät vieneet passia, puhelinta tai kameraa vain kaikki käteiset. Tein myös vakuutusyhtiöön korvaushakemuksen. Saa nähdä tuleeko käteisiä ikinä takaisin.

Tämähän se heikkouteni on luotan liikaa ihmisiin. Eikä oikeasti lohduta yhtään tietää, että en todellakaan ole ainoa rikollisuuden uhri Manilassa. Poliisi on myös korruptoitunut, joten onneksi sain hotellistan henkilön mukaani täyttämään raporttia.

Kuten kuvasta näkyy eivät nyt varsinaisesti kovalta gansterijoukolta vaikuttaneet.

Tutustuin heidän avullaan paikalliseen ruokakulttuuriin


Otin kuvan jopa lemmikkikoirasta. Muutoin eivät halunneet, että kuvia heistä otan. Sanoivat vaan myöhemmin myöhemmin. Tyydyin siihen. Nyt ymmärrän miksi eivät kuvia halunneet..

Nyt on sitten jätettävä ikävyydet taakse ja keskityttävä hauskoihin tuleviin seikkailuihin Palawanin saarella, johon eilen saavuin ja sain vielä kaverini Sannankin tänne. Vielä hieman selvitettävää raha-asioiden kanssa sillä ainut jäljellä oleva luottokorttini ei toimi. Toiset kortit menivät varkaiden mukana. Niin että jos jollain vinkkejä miten kortin saisi suomesta ulkomaille tilattua arvostan. Pankkiin on jo laitettu viestiä.

Nyt on jätetty ikävyydet pois ja ollaan rauhan keskellä, jossa ainut häiritsevä tekijä on naapurihuoneen riemunkiljahduksia päästelevät lapset.

Saatiin tekstiviesti, että lento on myöhässä, joten mentiin mystery manilaan ratkaisemaan yksi pakohuonepeli. Ei nyt ihan ratkennut. Pitkälle päästiin. Sannan aikaeroaivot ja mun huumatut aivot ei ihan toimineet :D. Oli muuten vaikeampi peli kuin monet suomalaiset vastaavat muutenkin.



Ilolla jätin manilan suurkaupungin taakseni.

Tällä hetkellä olen täällä. Rema Tourist Inn hotellissa, jonka uima-allas on aivan ihana. Tänään tutkimaan tämän Palawanin saaren "pääkaupunkia" Puerto Princessaa.




4 kommenttia:

  1. Ihanaa että Sanna on päässyt sinne. Ja onneksi sillä on ne lunnasrahat valmiina. Olkaa edelleen varovaisia.

    VastaaPoista
  2. Kaikkea sitä sattuu. Ei todella ensimmäiseksi olisi noista ladyista arvannut. Mutta niinhän se on, että paras rosvo on se, joka ei yhtään rosvolta vaikuta. Sentään jotenkin inhimillisiä rosvoja, kun jättivät taksirahat. Kai siellä Manilassa on jokin Suomen lähetystö tai asiainhoitaja tai ainakin kunniakonsuli, joka voi auttaa tilapäisessä hädässä. Jossain maissa on yhteinen esimerkiksi Pohjoismailla. Netissä voisi kysyä Suomen ulkoministeriöstä, miten menetellä, jos paikallista laitosta on vaikea löytää.

    VastaaPoista
  3. Tuo oli ikävä opetus, ettei ihmisiin voi luottaa. Olivat niin taitavia rikollisia, etteivät varoituskellot missään vaiheessa alkanet hälyyttämään. Onneksi terveys on tallella ja huumauksestakin lienet jo selvinnyt. Hyvä, että Sanna tuli paikalle, on turvallisempi olo, kun voi kaverin kanssa jakaa kokemuksia. Epäilen, että ei siitä poliisista paljon apua ole. Tuskin viitsivät nähdä vaivaa, jos joku turisti ryöstetään. Se taitaa olla heille ihan jokapäiväistä kauraa. Parempaa onnea jatkossa. Koeta pärjäillä.

    VastaaPoista