Sepilok part 2

Tuntuu hassulta kirjoittaa asioista, jotka tapahtuivat ainakin tuntuu siltä,että ikuisuus sitten. Mutta koitetaan nyt saada blogia vähitellen ajan tasalle, kun kerran netti toimii. Tällä hetkellä olen yhä malesiassa ja Borneolla, mutta ihan toisessa päädyssä ja eri osavaltiossa. Nykyinen sijainti Kuching, Sarawak, Borneo, Malesia.

Tosiaan päädyin yhden yön sijaan olemaan Sepilokissa kolme yötä sillä hostelli oli todella mukava. 7e/yö aamiaisen kanssa kiva pieni uima-allas ja mukava ravintola ja tunnelma. Huone aika perus, mutta kaikki muu hotellissa todella hyvin. 

Sepilokin päänähtävyydet ovat orangit ja sunbearit. Joten seuraavana päivänä ajattelin mennä Rainforest Discovery centeriin. Sinne kävellessäni kuitenkin turistipakettiauto pysähtyi ja kysyi haluisinko mennä Labuk Bayn sanctuarylle katsomaan nenäapinoita. Vaihdoin lennosta suunnitelmaa ja lähdinkin nenäapinoiden suojelualueelle.

Nenäapinat ovat kertakaikkiaan oudon näköisiä apinoita. Suojelualueella pääsi heitä näkemään todella lähietäisyydeltä. Tiedemiehet eivät vieläkään tiedä tarkkaan miksi apinoilla on niin iso nenä. Paras arvaus on, että jotenkin liittyy lämmönsäätelyyn. Suojelualue visiittiin kuului, että katsottiin dokumentti the Biggest nose in Borneo (traileri löytyy youtubesta linkki alla). Dokumentti esitetty useaan kertaan Animal Planet kanavalta. Niillä, joilla maksukanavat löytyy saattaa tämän joskus bongata. Kuvattu Labuk Bayn suojelualueella.

https://www.youtube.com/watch?v=eRHJYOtwmsA

Dokumentin taustatarina on siinä, että tätäkin aluetta oltiin hakkaamassa palmuöljy plantaasien tieltä. Plantaasin omistaja kuitenkin heltyi nenäapinoille ja teki Labuk Baysta suojelualueen. Kyseessä siis täysin yksityinen suojelualue. Hieno taustatarina. Toivottavasti se on totta. Kävi kyllä koko yksityistä suojelualuetta vähän sääliksi, koska kyseessä kuitenkin jonkun elinkeino palmuöljyn sijaan elää ihmisten pääsymaksuilla. Koko puistossa oli neljä vierailijaa. Kahtena eri ruokinta-aikana. Toivottavasti bisnes kuitenkin kannattaa, jotta suojelualueita tulisi ehkä jopa lisää.

Tässä välissä pitänee nostaa esiin palmuöljy. Suomalaisessakin mediassa on ollut esillä se, että palmuöljyplantaaseja nousee kiihtyvää tahtia ja niiden edestä hakataan metsää. En ollut ikinä tajunnut ennen Borneolle ja etenkin Sabahiin tuloa kuinka paljon palmuöljymetsää todella on. Malesian ensimmäinen palmuöljyplantaasi on perustettu 1917 eli mikään uusi keksintö tämä ei ole. Viime vuosina palmuöljyn kysyntä on kuitenkin räjähtänyt, jonka myötä plantaasien määrä on kasvanut. Borneolla etenkin Sabahissa on suurin osa sademetsästä raivattu plantaasien tieltä jo 20-30 vuotta sitten. Sabahissa on 1,24miljoonaa hehtaaria palmuöljyviljelmiä. Viime vuosina käsittääkseni vähemmän uusia plantaaseja. Oli kuitenkin uskomatonta istua tuntikausia bussissa ja katsoa vain palmuöljyplantaaseja siinä missä joskus on ollut maailman vanhinta sademetsää. Kinabatangan joella oli myös paikkoja joissa toisella puolella jokea sademetsää ja suojelualue ja toisella puolella jokea palmuöljyplantaasi. Osa eläimistä viihtyy myös palmuöljy plantaaseilla, mutta esimerkiksi orangit ja nenäapinat eivät sieltä ruokaa löydä. Borneolla on myös maailman pienimpiä pygmy elefantteja, joita en nähnyt. Elefantit kuitenkin ovat vaikeuksissa, koska ne tekevät tuhoja pantaaseilla, joten plantaasien omistajat ajavat niitä pois ja myöskin vahingoittavat. Pahin tilanne kuitenkin on tällä hetkellä Indonesian puolella, jossa koko ajan tälläkin hetkellä poltetaan sademetsää eläimineen kaikkineen, jotta saadaan raivattua maata palmuöljyplantaasien tieltä. Alla linkki taloussanomien vanhaan artikkeliin aiheesta. Kuitenkin yhä ajankohtainen. Jotenkin sitten päässäni järkeilin ettei palmuöljy plantaasit varmasti niin pahasta ole tälle köyhälle maailmankolkalle. Tuovat työtä ja vaurautta paikallisille. Nämä kuvitelmat sitten romuttuivat, kun sain tietää, että suurimman osan plantaaseista omistaa kiinalaiset. Eli voitot menee kiinaan. Niin ja ne, jotka polttavat metsää indonesiassa ovat malesialaisia. Menee pää ihan sekaisin näissä kuvioissa, joten ei enempää ympäristösaarnaa. Täällä vaan jotenkin yllätyin, kun plantaasien määrä oli oikeasti niin suuri.

http://www.taloussanomat.fi/auto-vihertyy/2011/04/21/palmuoljy-uhkaa-sademetsia/20115681/286

Olen täällä oppinut tykkäämään kookosvedestä juomana. Tuoreita kookoksia kuvassa.

Nenäapinat elävät aina noin 4-15 yksilön laumoissa. Laumoja on kahden laisia. On "poikamieslaumoja", joissa on nuoria uroksia, jotka eivät ole onnistuneet valloittamaan itselleen haaremia. Sitten on olemassa haaremilaumoja, joissa on johtajauros ja hänen haareminsa. Niin ja tokihan laumanjohtajan tunnistaa siitä, että hänellä on isoin nenä!

Toinen Borneon erikoiseläin on lintu nimeltään Hornbill eli suomeksi sarvinokka. Näitä kyllä on myös muualla aasiassa, mutta ei kovin yleisinä.

Jostain syystä olin ottanut kuvan myös apinan kakasta. Niin, että tuolta näyttää apinan kakka. Ettäs sitten tiedätte. 

Seuraavana aamuna ehdin vielä mennä tutustumaan Rainforest Discovery Centeriin, jossa oli keskinkertainen infokeskus. Kuitenkin paras puoli oli puiden latvustossa menevät kävelypolut, joista teoriassa olisi voinut nähdä eläimiä. En nähnyt yhtäkään eläintä.

Itselläni ongelmana näiden malesialaisten rakennelmien kanssa on se, etten luota paikallisten kykyyn pitää kunnossa mitään. Rakentaa kyllä osaavat, mutta se kunnossapito.. No en vaan henkilökohtaisesti luota.

Yllättäen suosikkiosioni Rainforest Discovery Centerissä oli orkkideapuutarha, jossa oli 300 orkidealajia, joista noin 10 kukki. Koko borneossa on noin 3000 eri orkidealajia.

Kukki siellä muitakin kasveja kuin orkkideoja. Kuten tämä piikikäs mikä olikaan.

Ja tämä tuplakukka.

Sademetsäkeskuksen jokaisessa vessakopissa oli seinään kiinnitettynä joku kantaaottava sarjakuva. Melko hyvä idea.