Episodi sammakko ja tinkimisen vaikeus

Rantakaupunki Lovina oli ihan kiva, mutta siihen se oikeastaan jäi. Vuoristossa oli paljon kivempaa, joten päätinkin parin yön jälkeen jo suunnata jälleen vuorille. Tällä kertaa Kintamanin vuoriston suuntaan. 22.4.2016 vuorossa oli koko reissun pisin ajomatka kertarykäisyllä. Alkuosuus ison kaupungin läpi oli aika tylsää, mutta sitten, kun vuoristoon päästiin alkoi olla ihan mukavaa ajella. Pysähdyin jossain pikkukylässä lounaalla muuten aika yksikseen sain vuoristoteitä ajella.

Skootteri vai kolmipyörä..

Yhtäkkiä tuli vastaan isompi kylä ja jopa turistikojuja. Aloin ihmetellä, että mikäs paikka tämä on ja muistin, että matkaoppaassa lukikin matkanvarrella olevan Balin suurin Hindutemppeli pura ulun danu batur. Sen verran puudutti ajelu, että päätin pistäytyä siitäkin huolimatta, että temppelivierailulle piti vuokrata sharonki vyötärölle kiepautettavaksi kiskurihinnalla. Toki siitä hieman tingin, mutta silti semmoinen hinta, jolla jostain muualta olisi voinut sharongin ostaa.

Kyseistä 1926 rakennettua temppeliä pidetään hengellisesti Balin toiseksi tärkeimpänä temppelinä. Temppeli on omistettu järvien ja jokien jumalattarelle. Temppelissä 285 erilaista alttaria tai pyhää paikkaa.

Omasta mielestäni temppeli ei ollut muihin hindutemppeleihin nähden kovin erikoinen. Maisemat temppeliltä kuitenkin olivat upeat.

Alttaririvistö.

Joku pyhä viikko oli ilmeisesti meneillään sillä paljon kulki paikallisia perinneasuissa. Tässä miehiä menossa temppeliin. Naiset kantoivat myös isoja uhrilahjakoreja ja muita häkkyröitä temppeliin. Niistä ei näköjään tullut kuvaa.

Viimein pääsin kintamanille ja olin jo etukäteen katsonut yhden hostellin mihin suuntaisin. Sen sijaan tienristeyksessä minut viitottiin tiensivuun. Ensin alettiin myydä majoitusta en siihen oikein lämmennyt vaikka hinta jälleen 150 000rupiaa eli sen about 10e olisikin ollut ok. Sitten alettiin myydä tulivuorelle kiipeämistä, jonka todellakin halusin tehdä. Valehtelematta puoli tuntia siinä väännettiin hinnasta ja pari kertaa jo olin lähtössä menemään kunnes alettiin päästä yhteisymmärrykseen. Viimeisenä heitti vielä tulivuoriretken hintaan kaupanpäälle yhden yön hotellissa. Ja sitten katsomaan hotellia. Sen nähtyäni tingin vielä pikkuisen ja lopputuloksena hinta yksi yö hotellissa (tai enemmänkin motelli) ja seuraavalle aamulle opastettu retki tulivuorenhuipulle aamiainen siellä ja kraaterin toista reunaa takaisin 600 000rupiaa eli noin 40e. Ihan kohtuullista sanoisin. Kuitenkin olin aivan puhki tinkimisrupeaman jälkeen ja onneksi suomessa ei tarvitse tinkiä. Ilmeisesti kuitenkin olin erittäin hyvin tinkinyt sillä kaikesta siitä älä sitten kerro kenellekkään mitä maksoit vakuuttelusta huolimatta seuraavana päivänä juttelin muiden kanssa mitä he olivat retkestä maksaneet ja olin saanut parhaan hinnan :).

Siellä se näkyy Batur vuori, joka seuraavana päivänä oli kohteenani.

Mount Batur

Batur tulivuori sijaitsee Batur nimisen järven rannassa. Järvi on balin suurin. Illallispaikkoja oli aika vähän varmaan matalasesongin vuoksi. Hotelleissa olisi toki saanut ruokaa, mutta tyhjässä hotellissa ruuan laatu ei välttämättä kummoinen. Löysin kuitenkin pienen ravintolan muovituoleineen, jossa sai tuoretta järvestä pyydettyä kalaa. Kala oli hyvää ja ranskalaiset vielä parempia, mutta annoskoko oli pohjoismaiselle aika mitätön. Verratkaa kalan kokoa vaikkapa tomaattilohkoon sen vieressä niin huomaa ettei kovin iso kala ollut. Tilasin siis nälkäisenä lisäranskalaiset ajatellen tarvitsevani energiaa seuraavan päivän vuorikiipeilyyn.

Palasin kylläisenä hotellille ja aloin valmistautua nukkumaan. Sängyllä makoillessani huomasin, että joku liikkuu kylpyhuoneessa. Ensin pelästyin, että siellä oli hiiri, mutta rohkeasti mentyäni katsomaan huomasin, että siellä loikki sammakko. Palasin hetkeksi sängylle pohtimaan. Kaupunkilaistyttönä en erityisesti halua koskea mihinkään villieläimeen varsinkaan limaiseen. Kuitenkin totesin, että mahdoton ajatus mennä nukkumaan tietoisena siitä, että vessassa hyppi sammakko, joka ei edes ollut mikään pieni. Enemmän rupikonnatyylinen ehkä 10cm korkea ja tähän ei lasketa edes jalkoja. Ihmettelin myös miten sammakko ylipäänsä on päässyt vessaan sillä kaikissa viemäreissä oli ristikko edessä ja ovi oli ollut kiinni.. Se miten sammakko oli päässyt sisään ei ikinä selvinnyt, mutta ulos se oli saatava. Mietin eri vaihtoehtoja ja lopulta totesin ettei auta kuin ottaa se kiinni. Käsin en siihen kuitenkaan halunnut koskea vaan askartelin vessapaperista itselleni rukkasen, jonka kanssa kävin sammakkometsälle. Ilmeisesti sammakot eivät ole eläinkunnan älykkäimpiä eläimiä sillä konnan huomatessa lähestymiseni meni se pomppimaan nurkkaa kohti tehden kiinniottamisensa helpoksi. Sain konnan napattua kouraani ja hirveällä vauhdilla juoksin ulkoovelle ja heitin sen sinne samalla lämäyttäen oven kiinni mahdollisimman nopeasti. Sillä loogisesti ajatellenhan konna varmaan olisi heti pyrkimässä takaisin sisälle. Sydän hakaten sisällä ollessani hurrasin menestystäni metsästysoperaatiossa. Sitten tajusin, että ei hitsi hetin sammakon mukana myös "vessapaperihanskani" pihalle. Siellä vessapaperit iloisesti lentelevät roskaamassa nousi mieleeni ja totesin ettei käy. Minähän en roskaa. Toisaalta mietin, että en kyllä halua avata ovea sammakoille ja ties mitä muita öttiäisiä sisään pyrkisi. Hetken mietittyäni totesin kuitenkin, että pakko se vessapaperi on sieltä roskiin hakea. Varovasti raotin ovea sillä ajatuksella, jos sammakko on siinä oikein jäänyt kytikselle, jos pääsisi takaisin sisään. Bongasin sammakon, joka oli pomppinut tien toiselle puolelle ja sieltä tarkkaili touhujani. Laskelmoin ettei se ehdi sisälle, jos haen vessapaperit terassilta. Äkkiä ulos vessapaperit roskiin ja ovi lukkoon.

Kovan onnen konna.

Onneksi tämä ongelma oli saatu ratkaistua sillä seuraavana aamuna oli kyyti tulossa klo 03.30 noutamaan kohti tulivuorta. Ehdin sentään jonkin verran nukkua ennen sitä.