Sivetinkakkakahvia ja sadekuuroja ajomatkalla

20.4.2016 Lähdin ajelemaan vuoristosta kohti Lovinan rantakaupunkia Balin saaren pohjoisosassa. Olin ajatellut, että matkalla pysähdyn katselemaan maisemia ja saattaisin poiketa vaikka yksillä vesiputouksillakin. Juuri niillä putouksilla, joihin edellisenä iltana oli tarkoitus mennä, mutta eksyinkin ihan muualle. Lähdin liikkeelle auringon paistaessa vaikka ilma vuoristossa pitkähihaisen paidan vaatikin. Ajelin siinä onnellisesti 15min ja alkoi satamaan. Satamaan kovaa. Sen lisäksi, että sateessa skootterointi ei muutenkaan ole mikään suoranainen nautinto piti vielä huolehtia maalauksesta. Maalauksesta, jonka olin ubudista innoissani ostanut ajattelematta, että maalauksen koon takia se tosiaan ei mahdu kiertomatkalla mukana olevaan pienempään matkalaukkuuni. Olin askarrellut hienon muovipussiviritelmän maalauksen ympärille, mutta en nyt ehkä rankkasateessa luottaisi sen vedenkestävyyteen. Ajoin sitten suosiolla ensimmäiseen ravintolaan minkä näin. Ainoana asiakkaana sain nopeasti lounaan eteeni ja ikkunasta seurailin vesisadetta samalla lukien mainiota kirjaa afganistanissa päähän ammutusta tytöstä.

Lounaaksi tilaamani liha oli erinomaista. Todella mureaa ja lähestulkoon nuolin kaikki kastikkeet lautaselta. Kyllä indonesialaiset osaa kokata.

Lounaan jälkeen sade taukosi ja pääsin jatkamaan skootterimatkaa seuraavaan sadekuuroon asti. Seuraava sadekuuro tuli sitten näissä maisemissa. Onneksi paikalta löytyi jälleen pieni ravintola, jossa join lasillisen mansikkamehua. Sateen tauottua hetkeksi olin jo hylännyt kaikki ajatukset mistään vesiputouskäynneistä tai muista huvin vuoksi pysähdyksistä vaan halusin jo päästä rannikolle mahdollisimman nopeasti. Siellä ainakin olisi lämmin. Sateen sattuessa vaikka balilla oltiinkin ei vuoristossa mitenkään varsinaisesti kuuma ollut.

Seuraava sadekuuro tuli ja alamäen alettua vuoristosta pois laskeuduttaessa. Kuva otettu terassilta, jossa istuin oli hauska seurata, kun kuvan vuori tässä kohtaa vielä oli näkyvissä ja pian katosi kokonaan pilvien taakse. Pysähdyin jälleen ensimmäiseen paikkaan, joka sattuikin olemaan erikoistunut "kissanpaskakahviin". Indonesiassa, Malesian tietyissä osissa ja mahdollisesti muutamassa muussa kohtaa aasiassa asuu sivettikissa. Sivettikissan herkkua ovat punaiset kahvipaput. Sivettikissa ei siis oikeasti ole kissa vaan jonkin sortin sivettieläin. En tiedä sen tarkemmin. Kuitenkin tämä eläin syö näitä kahvipapuja, jotka kuulemma saavat erinomaisen maun kulkiessaan eläimen elimistön lävitse. Paikalliset käyvät sitten plantaaseilla etsimässä näitä kakkakasoja ja sieltä lajittelevat pavut kahvintekoa varten. Suomessa tälläistä kahvia kuulemma myydään noin 250e/kilo hinnalla.

Itsehän en kahvia juo. En ole ikinä tätä ennen juonut kokonaista kupillista kahvia maistanut toki olen. Kuitenkin semmoinen tilaisuus, että ei vain voinut jättää käyttämättä. Noin 3e maksoi kuppi kahvia, joka valmistettiin kuvan keittimellä. Olin aivan innoissani. Ensimmäinen lusikallinen ihan kamalaa. Lisäsin muutaman lusikallisen sokeria. Ja siis oikeastaanhan se oli todella hyvää se kahvi. Mitään vertailukohtaa muihin kahveihin en voi sanoa, koska niitä en ole juonut, mutta saa kyllä ihan täydet pisteet tämä kahvikokemus. Ehkä joskus uudestaankin.

Kahvipysähdys jäi viimeiseksi matkanvarrella ja pääsin jatkamaan matkaani Lovinaan asti. Ajatuksena majoittua jonnekkin, mutta ei tarkempia varauksia tai muita tehtynä. Lovinan ns. päätietä ajaessani ajoi viereeni toinen skootteri, josta mies huuteli että onko mulla majapaikkaa. Hivenen epäluuloisena vastasin ettei ole. No siinä hän huuteli, että 150 000 ois majapaikka missä on uima-allas ihan lähellä rantaa et seuraa häntä. No totesin sitten, että eipä mulla parempiakaan ideoita ole ja hinta kuulosti hyvälle (n.10e). Päästiin hotellille, jonka nimi oli Elsa II ja se näytti ihan kohtuulliselle. Uima-allas oli hyvä ja huonekkin ihan nukuttava. Tässä vaiheessa alkoi sitten retkien lisämyynti. Ensin en ollut ostamassa mitään siinä puoli tuntia, kun oli tingitty niin lopulta oli kaikenmaailman retketkin hankittuna. Voin sanoa, että tässä vaiheessa amtkaa aloin todella vähän oppia tinkimään. Suomalaisen luonteeseen ei millään tavalla sovi tinkiminen, mutta Indonesiassa se vaan on aivan pakko. Ihan uskomatonta miten esitteeseen printatut hinnat voivat laskea. Ja aina tulee sama vakuuttelu älä sitten kerro muille paljon maksoit.

Vaikka matkaan sadekuurojen takia hieman hidastuikin ehdin vielä nauttia auringonlaskusta rannalla.