Maisemat puutarhoista kaupunkiin olivat aika hienot Kings Parkista ja kasvitieteellisistä puutarhoista.
Yksi asia Australiassa ihmetyttää ja se on näiden sotamuistomerkkien määrä. Toisen maailmansodan aikaan Australiassa vallitsi massatyöttömyys, jonka vuoksi suuri määrä nuoria miehiä lähti vapaaehtoisesti toiseen maailmansotaan taistelemaan liittoutuneiden joukoissa. Australialaisjoukkojen kuolleisuus oli osallistujamäärään nähden erittäin suurta, joka on ilmeisesti aiheuttanut kansakunnalle jonkinlaisen trauman.
Kasvitieteellisissä puutarhoissa oli ilmaisia kävelykierroksia, jollaiselle budjettimatkailijana toki halusin osallistua. Ilmeni, että ilmaisia kävelykierroksia vetävät paikalliset eläkeläiset vapaaehtoistyönä. Onkohan suomessa vastaavaa toimintaa. Opas vaikutti tykkäävän siitä, että saa tutustua muun maalaisiin ihmisiin ja kertoa maastaan samoin me turistit olimme iloisia ilmaisesta kierroksesta.
Australian alkuperäiskasvisto on kovin erilaista verrattuna Suomalaiseen tai oikeastaan minkään muun maalaiseenkaan kasvistoon. Opas kertoi tarinan. Brittien saavuttua Perthiin ei heillä ollut paljoa mitään mukanaan. He huomasivat, että kaikki kasvit ovat erilaisia kuin kotona ja yrittivät viljellä briteistä tuotuja ruokakasveja ja istuttivat ne vääränä vuodenaikana, koska vuodenajat eivät mene Australiassa ihan samalla tavalla ja kaikki kasvit kuolivat. He eivät osanneet käyttää paikallisia kasveja ja huomasivat, että elämä kuivassa Perthissä oli melkoisen rankkaa. Jostain piti saada rahaa, jolla ostaa lisää tarvikkeita ja mitään muuta myytävää he eivät keksineet kuin tukkeja. Rinteen yläpäässä kasvoi metsää, jossa oli isoja puita, joista voitaisiin tehdä tukkeja. He hakkasivat puut alas, kuten kotona tottuneet ja ajattelivat pääsevänsä helpolla vierittämällä hakatut puut rinnettä alas veteen ja uittamalla ne eteenpäin. Eivät kuitenkaan ottaneet huommioon sitä, että Australian puutkin ovat erilaisia. Iso määrä puita laitettiin vierimään veteen ihan vaan, jotta saattoivat huomata jokaikisen puun uppoavan suoraan meren pohjaan eikä jäävän kellumaan, kuten kotoiset eurooppalaiset puumme. Tarina kertoo, että meren pohjassa olisi yhä noiden tukkien jäänteitä. En tiedä onko tarina tosi, mutta jotenkin itse symppasin sitä. Osoittaa tavallaan sen ettei Australiaan saapuneilla Eurooppalaisillakaan ollut ainkaan alkuun kovin helppoa uudella mantereella.
Yksi tavallisista australian kasvilajeista on erilaiset Banksiat, joita löytyy 78 eri lajia. En todellakaan tiedä mikä Banksia olisi suomeksi. Ilmeisesti suomeksi voidaan sanoa kuuluvan Proteakasvien heimoon. Lehdet ovat lituskaiset ja vahamaiset, jotta pärjää vähällä vedellä. Yhdessä kukinnossa voi olla tuhansia kukkia. Osa banksioista pölyttyy pienenpienen pussieläimen avulla osa taas lintujen ansiosta.
Australian tunnetuin kasvi Eucalyptys, jota nykyisin löytyy vähän joka puolelta maailmaa, mutta alunperin puu on Australialainen.
Opas kertoi myös, että Perth on perustanut oman siemenpankin esikuvanaan Norjassa sijaitseva Svalbardin siemenholvi Norjan huippuvuorilla, jossa on tallessa kasvien siemeniä. Perthissä keskitytään keräämään talteen kaikkien Australian kasvilajien siemenet turvaan mahdollisen sukupuuton varalta.
Kings Parkissa oli myös useampi eri terassi, joten päätin kokeilla mimmoista on Australialainen viini ja olihan se hyvää.
Eikä pizzakaan ollut hassumpaa.
Kings Parkista poistuessani aloin katselemaan, että mikä lintu tuolla patsaassa oikein istuu. Ja tajusin, että sehän on yksi Australian erikoislintulajeista naurava Kookaburra. En olisi kaupunkioloissa uskonut elävänä näkeväni, mutta siinä se patsaalla istui. Kyseessä on kuitenkin Australian kansallislintu, joka on tunnettu ihmisen naurua muistuttavasta äänestään. Kookaburra kuuluu kuningaskalastajiin.
Vielä hetki oli aikaa tapettavana, joten palasin keskustaan.
Sieltä löytyikin pubi. Paitsi hyvää viiniä saa Australiasta myös hyvää siideriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti