Rotanpesä saari

18km Fremantlen rannikolta sijaitsee Rottnest Islandin, jonne halusin mennä käymään. Jo usean päivän ajan oli kaikki lautat peruttuina. Onneksi kuitenkin viimeisenä kokonaisena päivänä 23.5.2016 lautat kulkivat. Merenkäynti oli kyllä melkoista. Viimeksi sellaisessa keikutuksessa olen ollut yli vuosi sitten pohjanmerellä purjeveneessä. Saari on kooltaan 19m2, joten oikein oivallinen pyöräilykohde. Hollantilaiset löytöretkeilijät löysivät saaren 1610 ja nimesivät sen Rottnest Islandiksi. Nimihän toki tarkoittaa rotanpesää. Rottiahan saarella ei oikeasti ole vaan kengurun sukuisia Quokka- eläimiä. Tosin nykyisihän siellä saattaa jo rottiakin olla, mutta eurooppalaisten saapuessa ei sellaisia ole ollut. Vuosien saatossa saarella on ollut niin aborginaalien vankilaa, poikaleirejä kuin sotilastukikohtaakin. Nykyisin saari kuitenkin suosittu turistikohde etenkin luontonsa ansiosta.

Keinutuksesta huolimatta oikein miellyttävä lauttamatka oli.

Satamassa jo ensimmäinen lintubongaus. Sanoisin vesilintu.

Lyhtypylväässä olevan taideteoksen perusteella arvelisin, että joskus ennenkin täällä on ollut tuulista.

Fremantlen vihreä pieni majakka oli mielestäni söpö.

Vuokrapyörä.

Heti ensimmäisen mutkan takana tuli vastaan suolajärviä, joiden vesi oli ihan punaista. Varmuudella ei tiedetä miksi vesi on punaista, mutta tiedemiehet epäilevät suolassa elävää bakteeria värin aiheuttajaksi.

Ainoa kunnon ylämäki oli ylös Oliver Hillille poljettaessa.

Toisen maailmansodan aikaan Oliver Hillille rakennettiin iso tykki puolustamaan Fremantlen satamaa.

Löysin tuulensuojaisen paikan lounastaukoa varten.

Toisen tauon pidin sitten meren lähellä.

Lämpötila noin 15c ihan hyvin olisi pärjännyt ilman pitkähihaista, jos ei olisi tuullut. Kuitenkin tuuli koko ajan.

Kuvassa näkyvä mötikkä on Sääksen pesä. Jos oikein tarkkaan katsoo voi nähdä myös itse linnun tuolla kallion päädyssä olevassa pesässä.

Kuvasta näkyy, että aallotkin olivat kohtuusuuret tuona päivänä.

Rannat olivat aivan upeat ja tuolla olisi ollut myös koralliriuttoja minne olisi voinut snorklata. Hieman, jos olisi ollut lämpimämpi sää olisi ollut ihana uida. Nyt jäi väliin. Ehkä sitten ensi kerralla. 

Tämmöisiä kieltomerkkejä oli monessa paikassa. Etenkin kauppojen ovissa ja myös alueilla missä kasvatettiin jotain. Ei haluttu "rottia" sisälle. Ei varmaan yllätä, että ensimmäisen Quoqqan näin juurikin tämmöisen kyltin takana "kielletyllä" alueella taimia syömässä.

Nämä Australian villieläimet ovat siitä hassuja etteivät oikein ole villejä. Täällä ei ole mitään petoeläimiä, jotka näitä pyydystäisivät, joten eivät ole oppineet pelkäämään. Sinäänsä helppoja kuvauskohteita, kun eivät lähde karkuun. Välillä jopa itse uteliaina tulevat lähemmäksi tutkimaan.

Pääsin ihan silitysetäisyydelle. En voi uskoa, että ovat noin kesyjä. Ei mitenkään voi kuvitella, että suomessa joku pupu tai peura tulisi vaan tosta noin vaan houkuttelematta silitettäväksi.

On myös outoa, että tätä kengurun muunnosta Quoqqaa elää vain muutamilla Australian saarilla. Ei mantereella lainkaan. Ja tällä saarella puolestaan ei mitään muita kengurulajeja ole.

Söpöjä ne oli ja pehmeä turkki!

Australiassa, kun ollaan pitihän sitä pubissakin pistäytyä. Koska en ole suuri oluen ystävä kokeilin siideriä. Makuna basilika mustaherukka. Oikein hyvää oli. Nautittuna terassilla lämpölamppujen alla.