Ikuiset tuliaiset Balilta

Taisin aika lonkalta vedellä nuo matkan jatkosuunnitelmat sillä loppupeleissä lensin 17.5.2016 takaisin Balille Indonesiaan vain muutamaksi päiväksi. Lähtö 20.5.2016. Sikäli järkevää, että meno-paluulento oli halvin ratkaisu päästä suomeen. Vakuutusyhtiön toki tämmöisessä tilanteessa kuuluisi lentokulut korvata, mutta yhä odottelen vakuutusyhtiön päätöstä asiasta. Voin sanoa sen verran, että hidasta toimintaa Pohjola. Todella hidasta. No onneksi sen verran varoissani olen, ettei ole ihan sillan alle tarvinnut muuttaa.. Kuitenkin tiedossa oli, että Balilla on vain muutama päivä ja sen lisäksi vielä menee taas pari hetkeä aikaerosta toipumiseen. En sitten jaksanut sen kummempia suunnitelmia miettiä. Varasin hotellin uima-altaan perusteella ja sen lisäksi varasin tatuointi- ajan. Toki jottei menisi liian helpoksi varasin sen väärälle päivälle, mutta tämmöiset itselleni "perusjutut" on onneksi korjattavissa.

Hotellin varasin Seminyakin turistialueelta. Ja voi pojat turistialue se tosiaan olikin. Ihan kivoja kauppoja ja nätti ranta, mutta turistihinnat. Yritin vuokrata skootteria itselleni kahdeksi päiväksi. Pyyntihinta oli 400 000rupiaa  kahdesta päivästä!! Muistutuksena se, että edellisellä reissulla maksoin 650 000 kuukaudesta! Nauroin kauppiaalle ja lähdin menemään.. Toiselta kojulta olisin saanut 250 000rupian hintaan, mutta jotenkin ärsytti rahastus niin paljon, että totesin voivani kävellä tai siis oikeastaan suurimmaksi osaksi vain hengailla hotellin altaalla.

Tässä vaiheessa voisin kai avautua hieman Balista aivan ihanan kaunis saari, upea kulttuuri, edullinen hintataso ja paljon nähtävää. Sanoisin Balia myös turvalliseksi matkakohteeksi, jos nyt itse ei urpoile tai joudu poliisien kanssa tekemisiin. Itse Balilaiset ovat luonteeltaan jotenkin todella ihania ja hymyileviä. Kuitenkin turismin perässä Balille on tullut paljon kaikenlaista kauppiasta muualta Indonesiasta ja muistakin maista. Ja siellä löytyy jos jonkinlaista porukkaa. Välillä rahastus on ihan törkeää ja päälle saattaa saada vielä haukut. Kuitenkin suurin osa Balilaisista on ihania ja kauppiaatkin suurimmaksi osaksi mukavia ja valmiita tinkimään. Suosittelen siis Balia matkakohteena kaikille, mutta pyrkisin kyllä välttämään pahimmat turistirysät. Meni skootterivuokrapaikassa vähän hermo, joten tyydyin viettämään minilomani Balilla uima-altaalla, pizzeriassa ja tatskastudiolla.

Ensin pakko laittaa pari kuvaa, kun oli lennolla välilasku Singaporen lentokentällä. Silleen pieni ero vaikkapa Manilan lentokenttään.. Mielettömiä kukkapuistoja keskellä lentokenttää. Eikä todellakaan ollut mitään muovikukkia nuo. Siellä kentällä olisi pidempikin välilasku mennyt. Tällä kertaa vain pari tuntia.

Hotellini Ananda Resort Seminyak oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä. Ei ehkä se modernein, mutta kaikki toimi ja huone oli valtaisa.

Pitkän lennon jälkeen oli hyvä pestä matkan pölyt kylpyammeessa. Ja nauttia samalla laatu kirjallisuudesta. Tosin, koska ei oltu suomessa meni aammeen täyttämiseen kuumalla vedellä varmaan tunti. Ei toimi vedenpaineet ainakaan kuumalla vedellä ihan niin kuin kotosuomessa.. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin.

Kerrankin hotellissa oli aamiaisvaihtoehtona jotain hyvää. Jugurttia, tuoreita hedelmiä ja mysliä.

Ja naapurissa oli mainio italialainen ravintola. Ei edes yksi kerta riittänyt siellä..

Telkkarikanavia selaillessa tuli vastaan pienehkö yllätys, kun sieltä tulikin suoraan Vaasasta maailman vahvin mies kilpailut. Siinä kuuntelin indonesialaista selostusta ja katseleni mainoksia toriparkista. Jotenkin hämmentävän huvittava hetki :D.

Jaksoin sentään parinkymmenen minuutin kävelymatkasta ilman skootteria huolimatta raahautua yksi ilta rannalle. Oli kyllä hieno ranta. Tosin uiminen meressä jäi haaveeksi suurien aaltojen takia.

Seminyakin rannasta en kyllä keksimällä keksi mitään pahaa sanottavaa ja miksi pitäisikään olla. Täydellistä.

Koska ei ollut skootteria ja halusin kiukutella takseille niin päätin kävellä tatuointistudiolle, joka sijaitsi noin puolen tunnin kävelymatkan päässä hotellilta. Koska Balilla oltiin ei mitään jalankulkuväyliä juurikaan turistikadun ulkopuolella ollut. Ensin kävelin autojen joukossa ja sitten löysin oivan oikopolun suoraan riisipeltojen läpi. Kysyin kyllä kiltisti paikalliselta saako siitä mennä. Sai mennä, mutta vielä kyseli mihin oikein olen menossa. Ehkei ihan hirveetä turistiliikennettä just tällä polulla yleensä. Oikeassa yläkulmassa saattaa näkyä Kerobanin vankilan torni. Tai sitten se on joku muu talo, mutta ainakin erittäin tunnettu vankila Keroban sijaitsee noilla main. Voin suositella kaikille kirjoja Hotel K ja Snowing in Bali. Kertovat tuosta vankilasta ja yleisesti Balin huumekaupasta. Ja voin sanoa, että se on kieroutunut maailma se. Huomasin jo noin alatasolla sen miten korruptuneita poliisit ovat, mutta se ei ole mitään verrattuna siitä mitä isot rikolliset poliiseille maksaa. Ihan uskomatonta, että vielä tänä päivänä voi tuomion pituutta lyhentää rahalla ja sen lisäksi vielä järjestää selliin mitä ikinä haluaa porealtaasta lähtien, jos vaan on riittävästi valuuttaa. Suomen oikeusjärjestelmä puutteistaan huolimatta on sentään jollain tasolla uskottava.

Sitten koitti se hetki, jota olin jännityksellä odottanut. Tatuointi.

Tekijälle olin sähköpostilla laittanut ajatuksen mitä haluan eli aallon, mutta mitään tarkkaa kuvaa ei ollut, joten hän vapaalla kädellä tussilla piirsi kuvan, johon olin tyytyväinen.

Sitten alkoi tuska. Siis yksi pieni tatuointi aiemmin on ja sen ottaminen ei edes paljon sattunut, joten odotin vain jotain lievää kipua. Olin väärässä. Kipu oli suorastaan infernaalista. Varsinkin nilkkaluun kohdalla. Teki mieli itkeä ja sanoa, että lopetetaanko kesken. Kuitenkin vaan istuin hiljaa sen pari tuntia ja yritin selata puhelinta ja purra huulta samalla. En suosittele kenellekkään. Varsinkaan värillisen tatuoinnin ottamista luun päälle. Siinä vaiheessa, kun sattuu jo niin sitten aletaan vasta värittämään ja kuule monta kertaa monella sävyllä vedetään samaa kohtaa. Oli sen verran kivuliasta, että eiköhän nää tatuoinnit ollu sit nyt tässä. Ainakin hetkeksi.

Tässä vielä vähän punottaa, mutta lopputulos oli mielestäni kaiken sen tuskan arvoinen.

Sieltä sitten hotellille mukaan annettiin hoito-ohjeet, saippua, rasvaa ja vähän karkkia. Ja jotenkin kuvittelin, että tämä parantuisi tuossa tuokiossa. No ei parantunut ei. Vaan kuivui. Kuivui vielä monta viikkoa. Aina suihkun jälkeen oikein tippui kuivunutta ihoa ja sen mukana mustetta tatuoinnin päältä. Yritin siinä ihan paniikissa rasvailla monta kertaa päivässä ja ihmettelin paraneeko ollenkaan. No paranihan se sitten.

Palkkioksi urheasta tatuointisuorituksesta ostin sushia jonka huuhdoin alas viinillä.

Tilannekatsaus. Tältä se näyttää nyt. Ei enää hilseile ja on siinä väriäkin jäljellä. Että tämmöinen leima tuli otettua.