Hell´s Gate- uskomaton paikka

Rotorua on kaikkein kuuluisin mudastaan ja ympäri uutta seelantia myydään kauneudenhoitotuotteita, jotka sisältävät Rotoruan mutaa. Kuitenkin on olemassa vain yksi paikka, jossa mudassa pääsee oikeasti kylpemään. Tänne asti kuintenkin raahauduttu niin olin päättänyt mennä mutakylpyyn maksoi mitä maksoi. Ja maksoihan se $90 maksoi sellainen reissu, että ensin sai kiertää Hell´s Gaten vuokaanisen alueen ja sen jälkeen mennä mutakylpylään. $5 alennuskupongin sain, mutta en nyt lähtis silti leijumaan mistään edullisuudesta. Toisaalta sellainen paikka ettei varmasti ihan samanlaista tule heti vastaan missään, joten onko kaduttanut että maksoin? Ei todellakaan.

Kuten näemmä kaikki vähänkin tuliperäiset alueet on tämäkin ollut alunperin Maorien pyhä paikka. Maorit kutsuivat paikkaa nimellä Tikitere. Nimi tulee Maorien legendasta, jonka mukaan Maoriprinsessa Hurutini heittäytyi yhteen kuumista lähteistä protestiksi julmaa puolisoaan vastaan. Hurutinin äiti oli löytänyt ruumiin ja sanonut "Aue Teri Nei Tiki" eli täällä lepää arvokkaimpani tästä nimi Tikitere. Eurooppalainen nimi Hell´s Gate puolestaan syntyi 1900- luvun alussa, kun irlantilainen näytelmäkirjailija George Bernard Shaw vieraili paikalla ja totesi, että tämän on oltava se helvetin portti, josta hänen teologiystävänsä olivat aina puhuneet.

Ensimmäisenä pääsin mukaan maorisoppaan.

Vaikka olin tätä ennen jo vähän saanut esimakua vulkaanisesta toiminnasta löi Hell´s Gate agressiivisuudellaan ällikällä. Savun määrä, jota joka puolelta nousi oli jotain mitä ei oikein pystynyt käsittämään.

Syy miksi näihin mutalammikoihin ei tosta noin vaan mennä uiskentelemaan on, että niiden lämpötila on 80c asteesta ylöspäin. Niissä altaissa, joissa sai kylpeä on muta ensin jäähdytetty sopivan lämpöiseksi.

Onnistuin täälläkin saamaan sädekehän pääni ympärille.

Inferno Pools, jonka altaat olivat saaneet nimensä siitä, että vesi siellä on aina yli 100c eli jatkuva kiehuminen päällä.

Hell´s Gatessa tuliperäinen toiminta oli jotenkin paljon agressiivisemman oloista kuin muissa vierailukohteissani.

Kahden tuliperäisen alueen välissä oli pieni metsäkaistale niin tuli yksi kuva otettua ruskan väreistä.

Sitten oli vähän niinkuin olisi satumetsään astunut, kun puiden välistä pilkotti kuuma vesiputous. Kyseessä eteläisen pallonpuoliskon suurin kuumaa vesiputous. Vesi siis on lämmintä aina. Jotenkin todella maagisen näköinen höyrytessään metsässä.

Tulin siis paikalle opastetun retken lähdettyä liikkeelle ja vaihtoehto kipittää ne kiinni tai kulkea ominpäin. Ensin vähän aikaa ajattelin mennä omin päin, mutta sitten kuitenkin kipitin ryhmän kiinni, joka oli ihan fiksua. Opas kertoi enemmän kuin kyltit. Toki opastetun kierroksen nopea tahti ei miellyttänyt ja kiersin mielenkiintoisimmat paikat uudestaan yksinäni.

Kuvassa on Sulpfur Crystal Valley nimellä tunnettu paikka, joka kesäisin lämpötilan kohotessa voi syttyä spontaanisti tuleen ja muuttua kivikentästä laavakentäksi. Kivet ovat normaalisti noin sata asteisia, mutta kesällä auringon lämmittäess mikäli lämpötila nousee 120 asteeseen alkaa tapahtua.

Tässä näkee vähän isommassa mittakaavassa sitä höyryn määrää, joka nousi. Vertailukohtana voi käyttää kuvassa näkyvää siltaa.

Kuplivia mutalähteitä oli useita. Tässä kuvan lähteessä on niinsanotusti mustaa mutaa. Osassa oli vaaleata. Näillä kuulemma oli eri parantavia vaikutuksia. En jaksanut eroihin sen tarkemmin perehtyä.

Näiden kuplien tuijottaminen oli jotenkin hypnoottista. Olisin voinut aika kauan vaan tuijotella.

Tässä kuvassa puolestaan on kivi, josta voitaisiin tehdä tulitikkuja. Tämmöistä kiviainesta myydään tulitikkutehtaille.

Samaa rikkikiveä kuin edellisessä kuvassa.

Ja siinä vaiheessa, kun luulee kaiken jo nähneensä tulee vastaan mutatulivuori. Voin rehellisesti myöntää, että ennen tämän näkemistä en tiennyt, että mutatulivuoria on olemassa. Ja sitten luulin nähneeni jotain todella ainotlaatuista maailmassa. No pikainen googletus kertoi, että ei ole nyt ihan ainutlaatuinen ilmiä kuitenkaan vaan näitä löytyy joka mantereelta useista maista. Enpä vaan itse ollut törmännyt. Aina sitä oppii uutta.

Mutatulivuori toimii vähän niinkuin "perinteinentulivuori" saaden energiansa kuumasta maanalaisesta magmasta. Kuitenkaan mutatulivuoresta ei magmaa purkaudu vaan mutaa. Mudan kuumennuttua yli kiehumispisteen pitää sen saada jotenkin purettua kertynyt paine. Tämä tapahtuu purkauksella. Kuvan mutatulivuori purkautuu noin kuuden viikon välein sylkien mutaa ja kuumaa höyryä parin metrin korkeuteen. Mutatulivuori on tällä hetkellä 1,8m korkea, mutta kasvaa korkeutta jokaisen purkauksen myötä. Purkaukset jostain syystä tapahtuvat lähes aina yöllä.

Mutatulivuori on herättänyt myös tutkijoiden kiinnostuksen ja tutkijat käyvät paikalla tekemässä mittauksia mutatulivuoren aktiivisuudesta ja muutenkin. Yksi tutkija kuitenkin oli hieman varomaton ja halusi itse mennä tulivuoren viereen katsomaan sitä. Häntä varoiteltiin ettei maa ole oikein kantavaa, mutta hän totesi olevansa tutkija ja tietävänsä mitä tekee. Ei mennyt aikaakaan, kun about näillä kohdin tutkija vajosi mutaan, jonka lämpötila on siellä 80c tuntumassa. Meni hetki ennen kuin saatiin pelastusryhmä paikalle, joten hänen saamansa palovammat olivat hyvinkin vakavia. Eli ne varoituskyltit ettei tietyillä alueilla kannata kävellä on ihan aiheesta oli varmasti tämän opettavaisen tarinan sanoma.

Kiersin alueen oikeastaan lähes kolme kertaa. Ensimmäisen kerran oppaan kanssa toisen kerran mielenkiintoiset paikat omin päin ja sitten huomasin pudottaneeni piponi, joten kolmas kiertokerta vielä hatunmetsästystä.

Yhdessä kohtaa opas osoitti, että tästä voitte ottaa seinämästä mutaa ja hieroa sen käsiin niin saatte käsihoidon. Siinä sitten innokkaina hierottiin mutaa käsiin kunnes selvisi, että parantava rikkijärvi, jossa kädet huuhdotaan on vasta jonkin matkan päässä, joten mutakäsillä sinne asti olisi selvittävä.

Kuvassa jälleen cooking pool, jossa voisi laittaa ruokaa.

Mutakäsi.

Viimein päästiin Medicine lakelle, joka on rikkijärvi täynnä lämmintä vettä, jolla uskotaan olevan parantavia vaikutuksia. Kädet tuntuivat ihan pehmeiltä kyllä, että ehkä se toimii..

Löytyi hieno hämähäkinverkkokin. Täällä ei onneksi ole myrkkyhämähäkkejä.

Sitten pääsin vihdoin suosikkipaikkaani eli kylpylään. Ensin kuvan muta-altaissa sai lillutella ja kerätä altaan pohjalta tai reunalla olevista astioista mutaa ja lätkiä sitä iholle. Sitten auringssa kuivattelua.

Mutakylvyn jälkeen piti käydä suihkussa ja sen jälkeen sai pulahtaa kylmään siis oikeasti kylmään altaaseen, johon valui lähdevettä.

Onneksi kylmän kylvyn jälkeen pääsi taas kuumaan kylpyyn. Sulpfur Spassa oli useita noin 40c altaita, joissa oli rikkipitoista mineraalivettä. Oikein miellyttävää. Tosin aina välillä tuli kuuma, jolloin piti pulahtaa taas kylmään lähteeseen ja sieltä takaisin kuumaan altaaseen.

Maisemat suosikkialtaastani.

Hyvä kirja oli mukana, joten aikaa sain kulumaan useamman tunnin oikein mukavasti.

En nyt osaa sanoa oliko niin kovin fyysisiä parantavia vaikutuksia, mutta henkisiä ainakin.