Atollisaari BoraBora

Eniten etukäteen odotin vierailua Boraboran atollisaarella. Enkä vähiten siksi, että se oli oikeastaan ainut paikka mistä olin edes kuullut etukäteen. Ja se mitä olin kuullut oli luksuskohde. Ainoa tavoitteeni Boraboralla oli ostaa todella hyvä ja kallis drinkki sekä ottaa siitä kuva ja postata sosiaaliseen mediaan, koska niin nyt kertakaikkiaan Boraboralla kuuluu tehdä. Saavuimme Boraboralle 7.8 aikaisin aamulla. Olin valvonut lähes koko yön vahdissa, joten aamupäivä meni nukkuessa.

Lisäksi Boraboralla tuli muutoksia miehistöön. Kuten jo aiemmin tiedettiin poistui kolumbialainen Johan miehistöstä Boraboralla. Sen sijaan yllätyksenä tuli se, että ranskalainen Claire, jonka ensimmäisen kerran näin tekemässä höyryshotteja Tahitin Pink Coconut baarissa päätti jättää työnsä ja elämänsä Tahitilla lähteäkseen kanssamme purjehtimaan. Ensin olin tästä käänteestä vähän hämmentynyt, mutta upeampaa tyyppiä kuin Claire ei vaan voi olla olemassa. Joten mitään parempaa oikeastaan ei olisi voinut sattua.

Joku muukin kuin minä saattaa ihmetellä mitä tarkoittaa atollisaari. Atollisaaret ovat muinaisia tulivuoria. Ajanmyötä itse tulivuori uppoaa, mutta tulivuoren ulompi osa muodostaa saaren ympärille koralliriutan, joka jää pintaan hyvien kasvuolosuhteiden ansiosta. Atollisaarelle meneminen veneellä voi olla haastavaa sillä ensinnäkin pitää tietää missä kohtaa saarta ympäröivässä riutassa on reikä, josta turvallisesti voi purjehtia. Lisäksi olisi hyvä tietää oikea kellonaika mennä tuosta aukosta sisään sillä vuorovesi voi aiheuttaa aukossa voimakkaita virtauksia nousu- ja laskuveden aikaan. Kun itse koralliriutan aukosta on päässyt sisään on sisällä oleva laguuni suojassa isoimmilta aalloilta. Kävinkin Boraboralla joka aamu meressä aamu-uinnilla.

Kuvassa karttakuva Boraborasta sinisellä näkyy veneemme ankkuripaikka Vaiotapen kaupungin edustalla.

Sain kalliin hyvän ja kauniin drinkkini, josta saatoin jakaa kuvan sosiaalisessa mediassa, koska niin Boraboralla kuuluu tehdä. Kyseessä oli Royal Mojito, joka on muuten kuin mojito, mutta sisältää lisäksi kuohuviiniä. Drinkin hinta 18e.

Boraboralla tuli eteeni myös reissun ensimmäiset terveysongelmat. Kädet ja kaula olivat täynnä kutisevaa ihottumaa. Myöhemmin diagnosoin ihottuman aurinkoihottumaksi ja se katosi omia aikojaan myöhemmin.

Pääsin viettämään päivää rannassa olevan sukelluskerhon uima-altaalle, jossa tutustuin hollantilaiseen Maaikeen, joka oli Boraboralla lomalla ja yöpyi yhdessä sukelluskerhon bungaloweista. Pääsin käyttämään hänen huoneensa kuumaa suihkua, joka tulikin tarpeeseen. Maaike halusi Boraboralla yöpyä yhden yön hienossa veden päällä olevassa bungalowissa, mutta oli päätynyt siihen ettei ole varaa kuin yhteen yöhön. Hilton hotellin overwater bungalow yöpyminen maksoi 750e/yö. Kyseessä oli halvin luksusmajoitus esimerkiksi 4 seasons hotellin huone olisi maksanut 1350e/yö. Veneessä yöpyminen oli hieman edullisempaa. 

Kyseessä oli sunnuntaipäivä ja ajattelimme mennä kaupungille lounaalle. No se ei ollut mahdollista sillä koko kaupunki oli kiinni sunnuntaina. Yksikään ravintola, baari tai kahvila ei ollut auki. Yksi kiinalaisten pitämä kauppa oli auki, joten ostimme leipää ja juustoa ja menimme venesataman penkeille syömään.

Kapteenin kanssa käytiin testaamassa Boraboran jahtikerho, joka olikin oikein hieno ja kallis paikka.

Jahtikerholla.

Osasivat ne mojiton jahtikerholla tehdä.

Claire saapui Boraboralle ja sen juhlistamiseksi mentiin syömään ruokarekoille. Ruoka oli hyvää ja tunnelma mukava.

Demonikoira kerjäsi.

Ruokarekkoja.

Clairen saavuttua meillä oli ranskan kielinen tulkki. Claire saikin tehtäväkseen etsiä paikallisen, joka myisi meille hedelmiä venematkaa varten. Kuvassa perheen tytär.

Claire hedelmäkaupoilla.

Ostettiin terttu banaaneita.

Käytiin illalla vielä sukelluskerholla juhlistamassa uutta miehistöä mojitoilla.

Ostaessamme hedelmiä saimme kaupanpäälle vähän kaikenlaisia kasveja joista perustimme venepuutarhan. Purjehtiessa kannelle kuitenkin lentää suolavettä lähes jatkuvasti, joten kaikki muu venepuutarhassa kuoli päivissä paitsi aloeverat. Yksi on hengissä yhä. Aloe Vera oli muutenkin veneellä kätevä ihonhoitoon ja jos sattui joskus vähän kärähtämään.

Suurimmaksi osaksi ostimme venematkaa varten papaijoita. Papaijat maistuvat hyvältä, mutta purjehtiessa en kyllä suosittele niiden ostoa. Ne eivät kestäneet mitään kolahduksia joita veneen heiluessa väistämättä tulee. Se lisäksi pienen kolahduksen saatuaan ne alkoivat haista.

Naapurinamme oli hurreja. Muuten ei pidetty yhteyttä, mutta soitettiin radiosta kovalla sommartiden biisiä aina, jos joku ruotsalainen tuli kannelle.

Borabora oli viimeinen kohteemme Ranskan Polynesialla, joten piti hoitaa uloskirjaus maasta. Jostain syystä se ei mennyt niin näppärästi, kun suunnittelimme ja päädyimme viettämään yhden ylimääräisen yön maassa. Viimein kuitenkin kuvan virkailija antoi meille tarvittavat paperit maasta poistumiseen. Kuvassa minä, Claire ja rajavirkailija