Paratiisi

16.8.2016 Cara Mia saapui Suwarrowin atollisaarelle. Kannattaa katsoa vaikka google mapsista Suwarrowin sijainti sillä se sijaitsee kirjaimellisesti keskellä merta ja on siten vaikeapääsyinen paikka. Lähimmältä lentokentältä on vielä usean päivän venematka. Lisäksi saarelle eivät isot laivat pääse ollenkaan, joten harvat kävijät ovat lähinnä muita purjehtijoita. Meidän saarella ollessamme oli paikalla kaksi muuta purjevenettä. Saksalainen katamaraani ja italialainen yksinpurjehtija. Jo saarelle saavuttaessa tuli tunne, että nyt on kyseessä jotain aivan erityistä. Meren värit olivat upeat ja merestä nousi hiekkaisia särkkiä joissa kasvoi palmupuita. Noin puolilta päivin saimme ankkurin laskettua ja välittömästi alkoi veneemme ympärillä kierrellä useita haita. En ollut ikinä nähnyt sellaista ja suunnitelmani pompata heti ankkuroiduttua veteen jäi sillä hetkellä toteuttamatta.

Maata näkyvissä! Aina se ensimmäinen maan vilahdus merimatkan jälkeen on aivan riemastuttava.

Heti ankkuroiduttuamme meihin oltiin heti yhteydessä VHF radiopuhelimella, että veneelle tullaan tekemään tullitarkastus ja sisäänkirjaus sekä veloitetaan kansallispuistomaksut. Pian veneelle tulivatkin saaren ainoat asukkaat, jotka toimivat ranger eli metsänvartija nimikkeellä ja heidän tehtävänään oli pitää saari siistinä, pitää kirjaa saarella käyvistä jahdeista ja veloittaa heiltä käyntimaksut ja katsoa ettei saarta sotketa ja muutenkin noudatetaan sääntöjä. Kyseessä olivat isä ja poika Harry ja Paie, jotka ovat jo seitsämän vuotta viettäneet aina puoli vuotta Suwarrowin saarella ja sitten toiset puoli vuotta Cook Island- saarien pääkaupungissa Rorotongassa. Saarella on puolen vuoden ajan ns. risteilykausi, jolloin siellä vierailee veneitä. Muuna aikana saarelle meno on kiellettyä sillä silloin on hurrikaanikausi ja saari ei ole kovin suojainen hurrikaanin iskiessä.

Ensinäkymät paratiisista.

Saarta ympäröivä koralliriutta. Suwarrow on Boraboran tavoin atollisaari eli sitä ympäröi koralliriutta.

Kumiveneen vieressä alkoi heti saavuttuamme kierrellä haita.

Harry ja Paie kertoivat, että kyseiset hait ovat Blacktip eli mustaevähaita, jotka eivät ole agressiivisia. Alueella on myös valkoevähaita, jotka eivät myöskään ole agressiivisia. Sen sijaan harmaahait, joita myös on saattavat joskus olla arvaamattomia, mutta suwarrowilla ei niidenkään kanssa ole ikinä ollut ongelmia. Ensimmäiseä uimaan uskaltautui nikke. Ja en ole ikinä nähnyt kenenkään hyppäävän merestä kumiveneeseen niin nopeasti kuin Niken, kun ensimmäinen hai ui suoraan kohti. Jotenkin tuntuu olevan jossain ihmisen perusvaistoissa pelätä haita. Itsekkin, kun ensimmäisen kerran menin snorkkelimaskin kanssa veteen uimaan ja hai ui parin metrin päästä voin  vannoa, että pulssi nousi pariinsataan vaikka hai ei tosiaan vaikuttanut mitenkään agressiiviselta. Harmaahaihavainto nosti sitten uidessa pulssia vielä hiukkasen korkeammalle. 

Lontoo 9500 merimailia, Sydney 2800 merimailia, Panama 5200 merimailia, Hawaji 2000 merimailia, Auckland 1850 merimailia

Suwarrowille tullessaan Harry ja Paie ottavat mukaansa koko puolen vuoden aikana tarvitsemansa ruokavarannot. Mukanaan tuomansa ruuan lisäksi löytyy saarelta syötäväksi paljon kookoksia sekä joitain muita hedelmiä. Ja kalaa on helppo saada. Kuvan kookokset ovat alkaneet jo kasvaa uutta puuta. Juoma- ja suihkuvedeksi kerätään sadevettä. Sähköä saadaan aurinkopaneeleista ja tarvittaessa generaattorista.

Suwarrowin rannoille oli viritelty keinuja ja riippumattoja.

Ydinosaamisalueella.

Tämmöisessä talossa Harry ja Paie asuivat.

Suwarrowin paratiisimaisuutta ei saa vangittua mihinkään kuviin.

Uusi kookospalmu kasvamassa.

Tämmöstä siellä oli.

Paie oli rakentanut rannalle itselleen treenipaikan.

Saarella oli uskomattoman paljon rapuja.

Isompi harmaahai parin pienemmän mustaevähain välissä

Harryn kanssa hoitamassa veneelle clerance paperia.

Suwarrowin virallinen aika.

Kapteenilla oli ollut venematkan aikana ongelmia vatsansa kanssa ja kysyimme Harryltä olisiko heillä jotain lääkettä antaa. Ei ollut lääkettä, mutta sellaista voi tehdä siihen ei tarvita kuin pari kookosta ja hieman työtä.

Ensin kookoksen lihan raastettiin raasteeksi.

Raaste laitettiin kasteltuun liinaan ja aloitettiin puristaminen. Hiutaleista irtosi rasvaista kookoskermaa, joka laittaa vatsan jälleen liikkeelle.

Hieman isompi kookosrapu.

Claire antoi Harrylle hieman tupakkaa ja palkkioksi saimme poimia heidän pihalla olevavasta puustaan Uru hedelmän. Nikke ja Claire hedelmänhakuhommissa.

Etenkin illalla sadat ravut lähtivät liikkeelle rannalla.

Blacktip eli mustaevähai.

Haiden lisäksi saaren veden alta löytyi hienoja koralliriuttoja joissa uiskenteli monenlaisia värikkäitä kaloja.

Saarelta löytyi Tom Nealen muistomerkki. Hän asui yksin Suwarrowin saarella ja eli unelmaansa 16 vuoden ajan. Samalla hän kirjoitti kirjan An Island To Oneself. Tämän kirjan haluaisin joskus lukea. Saarelta löytyi myös toinen muistokivi, jossa oli tekstiä venäjän kielellä. En tekstiä ymmärtänyt, mutta sen verran tiedän, että saari on saanut nimensä venäläisen kenraali Suvarovin mukaan. Yksi venäläisistä oliargeista yritti myös ostaa koko Suwarrowin saaren nyt 2000- luvulla. Saari ei kuitenkaan (onneksi) ollut myynnissä.

Kuvassa näkee kuinka rantaan hait saaren toisella rannalla tulivat. Tällä rannalla uimista ei suositeltu. Toisella puolella missä veneemmekin oli pystyi uimaan ihan tarpeeksi.

Harmaahain evä.

Tulimme illalla takaisin veneelle ja meidän piti pystyttää veneen keulakannelle teltta, jotta kannella voi myös nukkua. Hommaan tuli pieni haaste. Kannella oli lintu. Olin ihan varma, että viimeistään, kun otan salamalla kuvan lähtee se menemään. Ei lähtenyt.

Valoilla ja huutamalla saimme linnun viimein heräämään unestaan, mutta sillä ei näyttänyt olevan aikomustakaan lähteä yhtään mihinkään. En sitten keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin potkaista lintua perseelle. Sillä se viimein lähti lentämään pois. Ja voin kertoa, että nauroin kippurassa koko tilanteelle.

Harmaahai.

Saarilla oli rapujen ja haiden lisäksi myös joitain lintuja muita eläimiä en havainnut. Rotat saarelta oli myrkytetty pois.

Suosikkieläimeni ravut.

Kuvat ja tekstit eivät tee mitään oikeutta Suwarrowin saaren upeudelle. Itse olen kuitenkin matkustanut useammassa paikassa ja ikinä siis ikinä en missään ole nähnyt puoliksikaan niin paraatiisimaista paikkaa kuin Suwarrow. Mikäli joku joskus päätyy purjeveneellä tyynelle merelle kannattaa suunnata kohti Suwarrowia. Se on täysin vierailun arvoinen paikka. Olen onnekas, kun pääsin vierailemaan sellaisessa paratiisissa. Toista mahdollisuutta ei välttämättä enää tule. Olisin voinut viettää Suwarrowilla helposti viikkoja. Valitettavasti aikataulumme ei sitä sallinut vaan matkaa oli jatkettava parin päivän jälkeen. Suwarrow on todellinen paratiisi.