Kaunis Moorea

Vihdoinkin koitti se päivä, kun nostimme ankkurin. Tässä vaiheessa oli jo tullut selväksi, että miehistömme jäsen Nikke oli ihastunut shottibaarissa työskentelevään Claireen. Luulin ensin ihastumisen olleen yksipuolista, mutta näin ei ollutkaan. Viimeminuuteilla ennen Cara Mian lähtöä päätti Claire hypätä matkaan mukaan. Tosin vain Moorealle asti. Meitä oli siis laivassa minä, kapteeni, nikke, ranskalainen claire ja kolumbialainen Johan, jonka oli tarkoitus lähteä pois Boralla. Tällä kokoonpanolla suuntasimme kohti Moorean saarta. Moorealla miehistöstä jäi pois Claire, joka palasi takaisin Tahitille, koska työt Pink Coconut- baarissa odottivat.

Ensimmäinen purjehdus oli lyhyt yhden päivän pätkä, mutta nautin niin paljon. Moorea osoittautui myös oikein mukavaksi kohteeksi aamulla ankkuroimme Cara Mian kristallinkirkkaaseen veteen Piha´Enan läheisyyteen noin viiden metrin syvyyteen ja hyppäsimme veteen ja aloimme snorklata. Kaikki näkivät veden pohjassa uiskentelevia jättirauskuja. Uimme myös rannalle asti, jossa ei ollut muita kuin muutamia paikallisia istuskelemassa meidän lisäksemme. Siinä vaiheessa tuli sellainen olo, että taidan muuten olla aika onnekas. Melko hyvä tapa aloittaa elokuu. Moorea oli muutenkin kuvankaunis maisemiltaan. Itse saareen en yhtä rantaa enempää tutustunut sillä vietimme saarella vain vuorokauden saavuimme illalla ja lähdimme seuraavana iltana. Moorea kuuluu siis myös Ranskan Polynesiaan ja sijaitsee melko lähellä Tahitia.

Purjehdus Moorealle oli täydellinen. Juuri sopivasti tuulta ja aurinko paistoi. Matkaa oli sen verran, että lähdettiin liikkeelle aamulla ja ankkuroiduttiin illalla.

Vesi oli kuin linnunmaitoa. Juuri sopivan lämmintä vain istua. 

Löysin rannalta patsaita ja hätkähdyin, että nämähän ovat ihan samanlaisia kuin Uudessa Seelannissa Maorien tekemät patsaat. Vähän asiaan tutustuttuani eivät yhtäläisyydet jää taiteeseen. Hawajilla, Tahitilla ja Uudessa Seelannissa Maorien puhuma kieli on hyvin läheistä sukua toisilleen. Luin matkalla Kon-Tiki kirjan, jossa norjalainen Thor Heyerdahl halusi osoittaa, että tyynenmeren saaret on asutettu idästä eli näiden kansojen esi-isät olisivat asuneet Etelä-Amerikan rannikolla. Itse olen tällä reissulla kyllä vahvasti alkanut uskoa tähän teoriaan. Ja muuten suosittelen Kon-Tiki kirjaa lukemiseksi kaikille. Oli erittäin hyvä kirja.

Moorea oli kyllä kaunis saari.