Tahitin lämpöä ja lähdön odottelua

Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun Uudessa Seelannissa oli niin kylmä. Oikeastaan kylmä ilma pihalla ei haittaa, mutta näin suomalaisena siihen, että sisällä talossa on kylmä ei vaan oikein osaa suhtautua. Farmitöiden jälkeen eräänä päivänä selasin facebookkia, jossa näin Markun ilmoituksen. Tarvitaan miehistöä Cara Mia purjeveneelle Tahitilta eteenpäin. Hetken aikaa mietittyäni ja tulta takassa kohenneltuani olin jo laittanut Markulle viestiä ja kysellyt mistä reissussa on kyse. Siitä hetkestä viikon päähän varasin lennot Tahitin pääkaupunkiin Papeeteen.

En ollut vielä ehtinyt purjehdusta edes ajatella, kun sain ensimmäisen miehistölle kuuluvan tehtävän. Veneestä oli starttimoottori mennyt rikki ja uusi pitäisi saada. Uuden hankkiminen Tahitilta oli osoittautunut haasteelliseksi. Parin mutkan jälkeen sainkin tilattua oikeanlaisen starttimoottorin matkaa varten.

Lensin Tahitille ja liityin Cara Mian miehistöön 26.7.2016.

Pitkän ja todella rasittavan lentorupeaman (yksi yö lentokentän penkillä nukkuen) jälkeen oli kivaa päästä perille. Tulevat miehistönjäsenet kapteeni Markku ja Nikke olivat kentällä vastassa lein kanssa ja menimme heti drinksuille. Osoittautui ettei Tahiti ollut mikään halpa paikka.

 Tämän reissun top 5 ravintola-annoksiin menee tämä ruokarekasta ostettu pihvi roqueford kastikkeella. Homejuusto oikein suli suuhun. 

Ensinäkymät veneeltä.

Yksi harrastuksista tahitilla oli kävellä rannassa katsomassa superjahteja. Kuvan vene on suomessa valmistettu Baltic. Hienoja nuo superjahdit kyllä ovat.

Cara Mia satama Marina Tainan edustalla ankkurissa. Samassa satamassa oli paljon muitakin purjeveneitä. Meidän veneemme Cara Mia on suomessa valmistettu Swan41 pituus siis 41 jalkaa, joka on 12,5m. 

 Minut vietiin kumiveneellämme dingolla katsomaan haita, jotka olivat aidattuna meressä turisteja varten. Enpä siinä vaiheessa uskonut kuinka monta haita vielä reissun aikana myöhemmin tulen näkemään.

Papeetessa oli hyvät, mutta kalliit mojitot.

Olisi huijausta väittää, että heti sopeuduin porukkaan. Alkuun en ollut ollenkaan varma siitä onko koko purjehdus hyvä idea. Veneellä, kun ollaan varsin tiiviisti yhdessä. Jännästi sitä sitten jossain vaiheessa tilanne muuttui aika paljon ja siis hyvään suuntaan. Lisäksi olin ajatellut, että Tahitille päästyäni oltaisiin lähdetty purjehtimaan lähes välittömästi. Kuitenkin veneelle piti vielä tehdä pieniä korjauksia ja hankkia tavaroita niin loppupeleissä meni viikko ennen kuin päästiin varsinaisesti vesille. Se viikko tuntui aika pitkältä. Uuden Seelannin kylmyyden jälkeen Tahitin lämpö kuitenkin peittosi kaikki epäilykset reissun mahdollisesta järkevyydestä. 

Tahiti on saari keskellä merta, joka sijaitsee noin puolessa välissä matkaa Chilestä Australiaan. Saariston nimi mihin Tahiti kuuluu on Ranskan Polynesia ja nimensä mukaisesti se kuuluu Ranskalle. Lentokentälle saavuttaessa olikin jännä tunne olla niin kaukana euroopasta fyysisesti, mutta silti mennä EU- kansalaisille varattuun jonoon, jossa ei edes saanut leimaa passiinsa.

Tahiti on tunnettu hedelmällisenä saarena. Siellä kasvaa melkein mikä vaan ja nämä miniananakset, joita monta kertaa kadulta ostimme olivat taivaallisen hyviä maultaan.

Kapteeni oli viettänyt Marina Tainan satamassa jo lähes kuukauden ennen saapumistani ja Nikkekin jo viikon, joten heille paikat olivat jo tuttuja. Etenkin rannalla sijaitseva yökerho Pink Coconut. Pink Coconutin erikoisuus oli höyrydrinkit, joita Claire shottibaarissa asiakkaille myi.

Ideana se, että valitset maun shotti kaadetaan lasiin juomaa kuumennetaan lasissa niin, että alkoholi höyrystyy yllä pidettävään tuoppiin. Tuoppi laitetaan lasin päälle. 

Sen jälkeen voi napata ensin juoman ja sen jälkeen vielä tärkeämpi osa hengittää höyryn. Ja voi pojat kyllä se höyry nousikin päähän. Ihan minuutissa tuli kikatteleva olo. Toisaalta haihtui myös harmittavan nopeasti. Kuitenkin mielelläni ostaisin vastaavan uudestaan, jos joku suomen baari näitä alkaisi myydä. Vai kieltääkö laki alkoholihöyryn hengityksen..?

Vuokrattiin yhtenä päivänä myös auto, josta en tykännyt ollenkaan. Kyseessä oli puoliautomaatti disel, jollaista en ollut ikinä ennen ajanut. Ja takapenkillä olevien äijien mielestä mikään ei ollut sen hauskempaa kuin arvostella ajamistani mistä en varsinaisesti voi sanoa tykänneeni. Kuitenkin auto toi kaivattua vapautta tutkia saarta vähän pidemmältä matkalta ja etenkin nautin, kun seuraavana aamuna ennen auton palautusta sain lähteä sillä yksin hieman saarta tutkimaan.

Kuvan taustalla olevaan pieneen saareen liittyy tarina siellä joskus mahdollisesti asuneesta suomalaisesta. Kapteeni on omassa blogissaan tarinan kertonut, joten jos joku haluaa lukea seuraavan linkin takaa löytyy: https://caramiamaailmanympari.net/2016/08/04/tahitin-suomalaiset/

Teahupoossa.

Iloisia hedelmämyyjiä. Tahitilla paikalliset puhuivat joko Tahitia tai ranskaa tai usein molempia. Ranskan puhuminen tuntui olevan jonkinlainen luokkakysymys. Rikkaat puhuivat ranskaa köyhät tahitia.

Tämä paikka oli koko Tahitin aikani suosikki. Paras tunti tahitilla oli se, kun autolla paluumatkalla pysähdyttiin katsomaan auringonlaskua poukamaan ja pääsin iltauinnille auringon laskiessa. Se oli täydellinen hetki. Yhä hymyilyttää.

Koska tahitilla oli kallista emme syöneet ravintoloissa. Osan ajasta söimme veneellä ja välillä kävimme ruokarekoissa, joista sai oikein hyviä annoksia.

Yksin autoillessani löysin tämän paikan, jossa oli hienojuurinen puu ja muutamia kanoja.

Kävin autolla myös katsomassa vesiputouksia. Tämän putouksen nimi on Vaimahuta. Muitakin putouksia olisi ollut, mutta valitettavasti niihin johtava polku oli sortunut. 

Tahitista en ennen siellä käymistä tiennyt mitään muuta kuin sen maineen jonkinlaisena paratiisina. Nyt siellä käyneenä kuitenkin ehkä en pitäisi sitä ihan maineensa veroisena. Toki oli kaunis paikka ja kiva käydä, mutta turha sinne suomesta olisi matkustaa. Yhtä kauniita, jos ei kauniimpiakin paikkoja löytyy kyllä lähempää suomea. Ja varsinkin, kun Tahitin hintataso oli todella kallis. Tahitilainen elämänmeno kuitenkin on suht letkeää. Paikalliset makoilevat paljon rannalla ja pitävät hauskaa. Että ei se huono paikka ole, mutta ei kuitenkaan mene matkailusuositteluissa ykköseksi tai lähellekkään sitä.

Viimein viikon Tahitilla olon jälkeen oli laiva lastattu ja päästiin viimein merelle.