18.8.2016 lähtettiin purjehtimaan Suwarrowilta kohti Amerikan Samoaa. Amerikan Samoalle saavuttiin 23.8.2016.
Suwarrowilta poistuttaessa Nikke otti meistä hyän Crew- valokuvan. Takana Markku ja Claire edessä Nikke ja minä.
Alkumatkasta oli sen verran tyyntä, että saatiin pelattua useampi uuno matsi. Opetin myös Clairelle ristiseiskan, joka oli toinen pravuurikorttipelimme. Korttipeleistä huolimatta tyyni ilma oli purjehtiessa kaikkein ikävintä. Paitsi ettei matka edennyt silloin myös purjeet läpättivät niin, että nukkuminen oli todella hankalaa. Myöskään kalaa ei tullut tyyninä päivinä. Tyyninä päivinä oli kannella myös aivan järkyttävän kuuma. Tällöin oloa sai helpotettua nostamalla ämpäristä merivettä ja kaatamalla päähän. Näitä "merivesisuihkuja" tuli kuumimpina päivinä otettua useampaan kertaan.
Saatiin taas vähän tonnikalaa.
Ruokalistaan kuului myös tahitilaista rommia, joka piti juoda limen kanssa, jotta sai päivän vitamiinit :).
Kuutamot olivat usein todella hienoja, mutta niistä on aivan mahdoton saada mitään valokuvia. Parina yönä näin myös upean halon kuun ympärillä suht pitkän matkan päässä. Öisin valvoessa tähtien katselu oli myös todella kivaa. Merellä ne näkee paljon paremmin kuin jossain missä on valosaastetta.
Viimeisenä päivänä ennen Amerikan samoaa nousi vihdoin kunnon tuuli. Claire ja minä oltiin innoissamme kannella, kun vene eteni vihdoin niinkuin Swanin pitääkin joutsenen lailla aalloilla liitäen.
Keli oli niin täydellinen, että otin tuuliperäsimen pois ja aloin ohjata Cara Miaa käsiohjalla, jolla sai vielä pikkuisen nopeutta lisää aalloissa. Ihanaa olla ruorissa tämmöisellä kelillä. Tosin ruorissaolopätkästä tuli hieman pitkä, mutta oli se sen arvoista. Yksi koko reissun parhaista kokemuksista oli juuri tämä yksi aamu.
Paistettua tonnikalaa.
Auringonlaskut ja nousut olivat purjehtiessa aina päivän kohokohtia.
Suuren osan päivästä ja yöstä kaikki vain makoilivat ympäriinsä kannella tai sisällä. Claire nukkui joskus pihalla, koska siellä oli viileämpää.
Olimme iloisia saapuessamme Amerikan Samoalle ja saadessamme veneen ihan oikeasti laituriin kiinni ja marinasta löytyi myös suihku. Tämä oli kaikille mieluinen yllätys. Tosin lämmintä vettä suihkusta ei tullut, mutta luksusta se oli silti. Muuten Amerikan Samoa ei kyllä vetänyt vertoja Suwarrowille vedessä lillui roskia, ulkona satoi joka päivä vettä ja muutenkin kaupunki hieman nuhjuinen.
Amerikan Samoa on Amerikan Yhdysvaltoihin kuuluva itsenäinen alue. Amerikan Samoalaiset eivät esimerkiksi automaattisesti ole yhdysvaltojen kansalaisia. Paikallinen valuutta on kuitenkin yhdysvaltojen dollari. 1800-1900- lukujen vaihteessa Samoan alue tyynellä valtamerellä jaettiin yhdysvaltojen ja saksan kesken. Saksalle jäänyt alue on nykyään itsenäinen Samoan valtio yhdysvalloille kuulunut osa on Amerikan Samoa, joka yhä kuuluu yhdysvaltoihin itsenäisenä territoriona. Alunperin tarkoituksenamme oli viipyä pari päivää, mutta tilatut varaosat eivät olleet saapuneet, joten jäimme odottamaan perjantaina tulevaa lentoa, josko lähetys tulisi sillä. Ei muuten tullut, joten odotus oli turhaa, Tulipahan kuitenkin vajaa viikko tutustuttua Amerikan Samoaan.
Amerikan Samoa koostuu viidestä pääsaaresta ja kahdesta atollisaaresta. Me olimme pääkaupunki PagoPagon satamassa Tutuilan saarella. Koko Amerikan Samoalla asuu noin 55 000 asukasta ja saarilla tuntui olevan paljon muilta tyynenmeren saarilta tulleita työläisiä. Tyynen meren saarien mittakaavassa Amerikan Samoan palkkataso on hyvä. Toisen maailmansodan aikaan American Samoaa pidettiin tärkeänä tukikohtana ja Usan armeijan työntekijöiden määrä oli korkeampi kuin paikallisten asukkaiden määrä. Tästä on jäänyt muistoksi saaren useat sotamuistomerkit. Lisäksi yhä nykyään Amerikan Samoalta värväytyy väestön määrään nähden erittäin suuri määrä ihmisiä USAn armeijaan. Armeija ja tonnikalateollisuus ovatkin saaren suurimmat työllistäjät. Amerikan Samoa on myös se paikka, jonka rannikolle apollo avaruus ohjelman lentojen Apollo 10,12,13,14 ja 17 astronautit laskeutuivat avaruuslentojensa jälkeen.
Osa kaupungin taloista näytti hieman kärsineiltä. Tämä johtuu 2009 iskeneestä maanjäristyksestä ja sitä seuranneesta tsunamista, joka tappoi Samoalla 170 ihmistä ja tuhosi useita rakennuksia, joista kaikkia ei ole jälleenrakennettu.
American Samoa oli Ranskan Polynesian saariin nähden edullinen paikka. Tämmöinen korillinen kookoksia maksoi $10.
Kulkeminen American Samoalla tapahtui Aiga busseilla. Bussit ovat perheyrityksiä ja jokainen on koristellut bussinsa haluamallaan tavalla. Yleistä oli jeesus mietelauseet. Lisäksi bussit tuntuivat välillä kilpailevan sillä kenellä on kuuluvimmat stereot. Osassa busseista oli myös televisiot asennettuina. Niistä tuli usein musiikkivideoita, mutta tulipa yhden kerran showpainiakin. Bussikyyti maksoi $2 ja busseja kulki päivisin usein. Illan viimeinen bussi lähti klo 18.
Pitkän merimatkan jälkeen maistui tuore ruoka.
Kaupungissa oli yksi baari ja sekin lähes tyhjä. Paikallisten intohimoihin ei kuulunut baareissa köyminen.
Yksi vähän vaatimattomimmista busseista sisältä.
Samoalaiset pitävät värikkäistä kankaista.
Katukoiria paikallisella ostarilla, joka oli hyvin vaatimaton paikka. Pari kauppaa ja useampi pikaruokapaikka.
Amerikan Samoalla pisti silmään, kun lähes kaikkialla etenkin rannan lähellä oli kuvan taloja tai siis seinättömiö taloja. Katto oli pylväiden päällä. Sain myöhemmin tietää, että kyseessä on fale. Aiemmin näitä oli käytetty ihan asumuksina ja myöskin ktyläpäällikön pitämiin seremonioihin. Nykyisin löytyy jopa paikkoja missä fale- rantataloja vuokrataan turisteille budjettimajoituksena.
Yksi kirkoista ja näitä oli monia. Paikallisten elämään ei kuulu baarissa käyminen, mutta kirkossa sitäkin enemmän. Se missä kirkossa käyt määrittelee hyvin pitkälti Samoalaisten elämää.
Samoaan tutustuminen jäi välillä vähemmälle, koska miehistön tehtävä on auttaa veneen kunnossa pitämisessä ja osa ajasta meni varaosien etsimiseen. Kuvassa korjaan veneen päälle auringolta suojaamaan laitettavaa telttaa, joka oli päässyt repeämään. Apuna käytettiin pientä työvälinettä, jota opettelin käyttämään ns. manuaalinen miniompelukone.
Ehdittiin käydä myös vähän uima-altaalla. Kuvassa näkyy tummemmalla uima-altaan pohjalla lepakkohahmoja. Koko uima-allas oli tehty lepakon muotoon. Yksi saaren yleisistä eläimistä on jättilepakot. Lepakot ovat noin 40cm päästä häntään ja siipienväli vielä isompi.
Jo useana iltana aiemmin oli kuulunut jostain mikrofonin ääni ja ihan kuin olisi jotain numeroita sanottu tosin samoaksi, mutta heitimme ajatuksen, että bingoa ne siellä pelaavat. No heitto osoittautui todeksi. Totta tosiaan Bingoa pelattiin tällä saarella aamuisin ja iltoisin usein kirkon pihalla. Bingopelit ovat kirkkojen järjestämiä varainkeruuseen. Tässä bingossa oli tarkoitus kerätä rahaa yhden tsunamissa tuhoutuneen kirkon kunnostamiseen. Mitäköhän jeesus sanoisi, kun muistaakseni hän juuri puhdisti kirkon uhkapeleistä aikanaan.. Kuitenkin tällä saarella sosiaalinen elämä kietoutui varsinkin vanhemmalla polvella bingo- iltojen ympärille. Ja bigo oli täällä vedetty ihan eri tasolle kuin missään mitä olen aiemmin nähnyt. Harva pelasi yhdellä bingolappusella vaan lappuja oli useita, jotka sitten numerohuudon jälkeen hirveällä vauhdilla täytettiin. Tässä bingoillassa oli meidän tuttumme mukaan noin 200 kävijää. Osa sisällä hallissa ja osa ulkopuolella teltoissa. Tämä ei edes ollut saaren suurin bingotapahtuma. Joskus järjestetään isoja bingoiltoja, joihin voi tulla yli tuhat osaanottajaa ja tarjolla on myös ruokaa.
Apuna bingoruudukoiden täytössä toimivat erityiset bingotussit, joita sai ostaa kaupasta. Nämä tussit olivat juuri bingoruudun kokoiseksi suunniteltuja ja niitä löytyi useissa väreissä. Tosiammattilaisella oli pussillinen erivärisiä tusseja aina mukana.
Kuvan nainen on Shane ja hän tutustutti meidät bingon saloihin. Muutenkin paikalliset ihmiset olivat todella mukavia aina valmiita juttelemaan ja auttamaan ilman mitäänt taka-ajatuksia. Kaikki osasivat myös täydellisesti englantia ja samoaa, joten kommunikointi oli helppoa. Samoan paras puoli oli ehdottomasti sen asukkaiden ystävällisyys. Shane kertoi, että hänellä on ollut valkoinen aviomies, joka tosin on jo edesmennyt. Lapsista osa on opiskelemassa yhdysvalloissa ja yksi jopa euroopassa pari lapsenlasta juoksenteli välillä katsomaan meitä ja bingomummoaan.
Tämä koira asusti sataman vieressä ja useitä iltoja piti aina ihan hirveän rähinän, kun kuljimme ohitse. Kuitenkin jossain vaiheessa meistä tuli sitten kavereitä ja enää ei tarvinnut herättää koko kylää, kun kuljin ohitse.
Jos vanhemmat samoalaiset viettivät aikaa kirkossa ja bingossa niin missä ovat nuoret? No ne olivat mäkissä. Kaupungin sydän ja sosiaalisen elämän keskus tuntui olevan McDonald´s. Mikään muu paikka tai ravintola ei ollut puoliksikaan niin vilkas. Muutenkin kaupungin asukkaat tuntuivat ottavan kaiken ilon pikaruuasta sillä mäkin lisäksi löytyi useampia eri hampurilaispaikkoja ja muutkin pikaruokaketjut kuten wendy´s ja kfc olivat kaupunkiin rantautuneet. Ja voi pojat mitä annoskokoja. Kuvassa mainostetaan ateriaa mihin kuuluu kalahampurilainen ja QP hampurilainen. Lisäksi useita semmoisia mäkin hampurilaisia mitä suomessa myydään normaaleina myytiin täällä tuplana. Snägäriltä ostamani (erittäin hyvänmakuinen) pekonijuustohampurilaisateria oli niin valtava etten jaksanut syödä kaikkea. Itsellänikin on erittäin hyvä ruokahalu, mutta välillä näiden annoskoot olivat jopa minulle liikaa. Katukuvassa tämä nökyi isoina ihmisinä. Amerikan samoalaiset olivat pitkiä ja kyllä useilla oli myös painoa kertynyt.
Sosiaalisen elämän keskus 24h/vrk
Amerikan Samoalla kasvoi nelikulmaisia hedelmiä. Nelikulmaisia munia ei löytynyt.
Kadun varsilla useissakin kohdissa näkyi tämmöisiä kaasupulloja roikkumassa. Ihmeteltiin niiden tarkoitusta ennen kuin yksi ilta viideltä kuulin jonkun hakkaavan laudalla tyhjää kaasupulloa, josta pohja leikattu pois. Ääni kaikui pitkälle. Ihmettelin mitä oikein tapahtuu. Paikallisiin tutustuttuani kysyin ja sain kuulla, että viideltä lyödään kaasupulloihin, jotta ihmiset tietävät, että on lopettaa juhlat ja siirtyä sisätiloihin viettämään pyhää tuntia. Kuulemma kaikissa kylissä tämä käytäntö ei ole enää käytössä, mutta osassa kylistä näin toimitaan. Muutenkin jokaisessa kylässä on oma kyläpäällikkö, joka hyvin pitkälti valvoo mitä kylässä tapahtuu. Siis toistan vielä. Vuonna 2016 kyläpäällikkö käskee rummuttamaan kaasupulloa, jotta ihmiset lopettavat juhlat ja alkavat rukoilla. Että silleen.
Nikke tutustui paikallisen McDonald´sin yövartijaan Johniin, joka ajelutti meitä pickupinsa lavalla alkoon ja katsomaan maisemia vuorenrinteeltä.
Aikoinaan tässä sijaitsi köysirata, joka vei ihmisiä vaunuilla täältä laguunin toisella puolella olevan vuoren huipulle. 17.4.1980 vietettiin lippupäivää ja pienlentokone, jonka kyydissä oli laskuvarjohyppääjiä lensi päin kaapelia osui paikalliseen hotelliin ja putosi maahan 7 ihmistä menehtyi ja köysirata tuhoutui. Köysirataa ei ole ikinä korjattu tai uudelleenrakennettu.
Korkeiden maahantulomaksujen vuoksi satamassa ei juurikaan purjeveneitä ollut rahtilaivoja sen sijaan oli useita ja kontteja valtavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti